Quantcast
Channel: Lukijan roolissa
Viewing all 246 articles
Browse latest View live
↧

Cathy Hopkins - Frendejä, kundeja & rusketusraitoja

July 3, 2015, 7:01 am
$
0
0
Pidän heistä molemmista, miksi kaiken pitää aina olla näin hankalaa? Kundit, voi luoja. Ne ovat kuin busseja. Kun niitä odottaa, ainuttakaan ei näy ja sitten yhtäkkiä niitä ilmestyykin kaksi. Onko minun pakko valita?

TJ on pirstaleina. Kaksi söpöä poikaa piirittää häntä yhtäaikaa! Ensin hurmuri Ollie Axford kiinnostuu hänestä, ja juuri kun TJ on vaikuttunut hänen ihanuudestaan, vanha heila Luke De Biasi ilmestyy kuvioihin ja haluaa elvyttää heidän romanssinsa. Sekava rakkauselämä saa kuitenkin väistyä taka-alalle, kun TJ:n isä sairastuu vakavasti. Pää on pidettävä kylmänä, ja tässä jos koskaan tarvitaan parhaiden ystävien tukea.






Rakastan frendejä, kundeja - sarjaa edelleen, vaikka viimeisimmän kirjan lukemisesta onkin vierähtänyt jokunen vuosi aikaa. Oli ihanaa lukea lukumaratonin aikana sarjan päättävä osa. Nyt muistan taas, miksi tätä sarjaa rakastan!

TJ, Nesta, Lucy & Izzie ovat pohjoislontoolaisia teinityttöjä, joiden elämää lukija saa seurata sarjan edetessä. Sarjassa on kaikkiaan 11 osaa, joista rusketusraitoja on viimeinen. 

Jos nyt vihdoin ja viimein saisin tämän arvostelun tehtyä huolimatta aivoja korventavasta kuumuudesta. Mutta en valita kesän kuumuudesta, koska ennemmin kärsin siitä kuin talven kylmyydestä.

Sarjan viimeinen osa käsittelee oman lempihahmoni, TJ:n elämää kahden miehen loukussa sekä syvällistä mietintää isän sairastuessa vakavasti.

TJ tasapainoilee rikkaan Ollie Axfordin & entisen heilansa Luke De Biasin välillä ja lopulta hänen on valittava toinen. Ollie on hurmaava, hieman röyhkeä, rikkaan perheen poika, joka opiskelee Lontoossa, mutta hänen perheensä asuu maaseudulla hienossa kartanossa. 
  Olliella on Lontoossa ihkaoma taksifirma, jonka takseja käyttää. Nuo taksit vain ovat limusiineja. Ollie ei kuitenkaan kerskaile rahalla, jota hänellä on vaan käyttäytyy kuin muutkin.
   Ollie kiinnostui TJ:stä erään bileillan jälkeen ja halusi tutustua häneen sen jälkeen paremmin. TJ ja Ollie viettivätkin paljon aikaa yhdessä ainakin siihen saakka, kunnes Ollie paljastui nilkiksi, joka deittailee useaa tyttöä kerrallaan. Varsinainen kolmiodraama siis, mutta itse ainakin pidän tämän tyyppisistä kirjoista, mikäli se on kirjoitettu hyvin. Ja Kathy osaa hommansa!

Luke De Biasi taas on lempeä nuorimies, joka on TJ:n ystävän, Nestan entinen poikaystävä, mutta johon TJ on korviaan myöden rakastunut edelleen huolimatta menneisyydestä. Luken & TJ:n tavatessa ensimmäistä kertaa, Luke seurusteli vielä Nestan kanssa ja päätyi pettämään tätä TJ:n kanssa. Kirjan lopussa pienten mutkien jälkeen Luke & TJ saavat vihdoin toisensa.

Kirjan aikana seurataan myös TJ:n isän taistelua sairautensa kanssa. TJ:n isä on jääräpäinen lääkäri, joka komentelee kaikkia, jopa sairaalan henkilökuntaa ja valittaa mm. sairaalaruoasta. TJ:n isä sairastuu, kun hän lähtee viemään TJ:ä maaliostoksille, jotta tämä voi stailata huoneensa uudenlaiseksi ja heille tulee riitaa, minkä takia TJ pelkää ilkeiden sanojensa jäävän viimeisiksi, jotka hän isälleen sanoi.
   TJ:n isä kuitenkin parantuu, ja muuttaa elämäntapansa sekä hankkii itselleen ja TJ:n äidille puhelimet, joita heillä ei ennen ole ollut, koska he kokevat ne turhina kapistuksina. Tämän muutoksen lisäksi isä ostaa ison taulutelevision & grillin ja pyytää kaikki naapuruston ihmiset grillijuhlaan muutoksen kunniaksi.


Alkuperäisnimi: Mates, Dates and Sizzling summers
Kirjailija; Cathy Hopkins
Suomentanut: Peikko Pitkänen
Luettavaksi: Oma hylly, ostettu Huuto.netin kautta
Suosittelenko, kenelle: Kyllä, kyllä ja kyllä! Ei väliä, minkä ikäinen olet, jos pidät tämän tyyppisistä kirjoista, lue ihmeessä. Frendejä, kundeja - sarja sopii aikuisillekin kevyeksi lukemiseksi.
Arvosana: 5! <3
↧
Search

Kirjahankintoja

July 9, 2015, 12:12 pm
$
0
0
Jotta tekin tiedätte, mitä kirjoja olen viime aikoina ostellut, näytän ne nyt. Eilenkin lähdin kaupungille ystäväni Jennyn kanssa tarkoituksenani hakea vain yksi kirja, jota olin jo pidempään miettinyt ja katsellut monen kirjabloggaajakolleegan blogissa. Tuo kirja on Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet, johon olen aivan rakastunut jo kirjaa selailtuani ja luettuani sieltä täältä vaikka ikähaarukka, jolle kirja on suositeltu luettavaksi on 10-17 vuotiaat tytöt. No, olen 19 ja olen aivan rakastunut Pääskysaaren kirjaan.
Mutta yllättäen löysinkin toisenkin hankittavien listalle lisäämäni kirjan niinkin halpaan hintaan kuin 5€, joten ostin senkin samalla reissulla. Kyseinen kirja on kaimani Riikka PulkkisenIiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Lisäksi olin aiemmin heinäkuun alkupuolella ostanut Anna-Leena HärkösenKaikki oikein-kirjan sekä Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan toisen osan, Uhanalainen.


Elina Rouhiaisen susiraja - sarjan ensimmäinen osa, Kesytön. Täytyy sanoa, että olen ollut tämän sarjan suhteen hyvinkin epäluuloinen, koska yleensä luen ulkomaista fantasiaa, enkä tätäkään ole aloittanut vielä. Minulle suositteli kirjailija Taija Tuominen tätä muutama vuosi sitten, enkä silloin sitä ottanut lukeakseni. Nyt ajattelin kuitenkin unohtaa ennakkoluuloni ja ostin kirjan itselleni CDON.comista... saa nähdä, mitä tykkään. Infoilen siitä myöhemmin ja teen arvostelun kirjasta tottakai! (:


Kesäkuun aikana on tullut myös katsottua paljon kirjoja mm. Huuto.netistä. Laitoinkin Instagramiin & blogin facebooksivulle päivityksen, jossa on kaksi harvinaista Potter-sarjassa näkynyttä korua, Kuoleman varjelusten tunnus & Hermionen aikakoru, jolla tämä matkasi ajassa käydessään kahta kurssia päällekkäin. Osittain Potterin innoittamana ostin Huutonetistä J.K Rowlingin elämäkerran, jota olen paikoitellen jo selaillut, mutten ole lukenut. Luen tämän ja ainakin Johnny Deppin elämäkerran, saa nähdä innostunko muistakin elämäkerroista! Nämä kaksi luen ainakin, koska J.K Rowlingin Harry Pottereiden ansiosta ja oman äitini ansiosta aloitin aikanani lukemaan ja tiedän muutaman muunkin kirjabloggaajan, joka niistä on aloittanut. Depp taas - suosikkinäyttelijäni. Deppiin tutustuin ensimmäisen kerran jo Jali & Suklaatehdas - elokuvan aikana, mutten silloin tiennyt, kuka Johnny oli, vaan rakastuin näyttelijään vasta Pirates of the Caribbean elokuvien ansiosta, josta kiitos kuuluu silloiselle parhaalle ystävälleni. Me ei olla enää missään tekemisissä, mutta ei siitä sen enempää.

Oletko sinä tehnyt uusia kirjahankintoja? Jos olet, millaisia?
↧
↧

Suomi Areena & pelastettuja aarteita

July 14, 2015, 12:00 pm
$
0
0

Kävin tänään kuuntelemassa Porin pääkirjastossa (Satakunnan maakuntakirjasto) Suomi Areena keskustelun aiheesta ''Jos lapsi ei lue, katso peiliin''. Keskustelussa käytiin läpi kirjastoiden tärkeyttä, ja sitä kuinka vähän nuoret lukevat. Etenkin teini-ikäiset pojat, joita pitäisi ehdottomasti rohkaista lukemaan paremmin kirjoja. Minua hymyilytti, kun eräs keskustelija totesi, että mikäli lapselle lukee paljon ja yhtäkkiä lopettaa lukemisen, hänen on pakko lukea kirja itse loppuun eli hän tulee tavallaan riippuvaiseksi lukemisesta ja tarinoista. Äiti istui vieressäni kuuntelemassa keskustelua ja on itse asiassa hänen ansiotaan, että minä aikanani innostuin lukemaan. Aloitin lukuharrastukseni Harry Potter & Salaisuuksien kammio - kirjasta, en siis mistään helppolukuisesta, vaikka en osannut lukea kovin hyvin. Kyllästyin odottelemaan, milloin äiti tarinaa jatkaisi, joten luin sen itse loppuun ja minun oli pakko lukea myös kaikki muut sarjan kirjat. 

Yksi keskustelija myös totesi, että Potterit lukenut sukupolvi on vielä sitä polvea, joka saattaa vielä lukeakin paljon, ja minä allekirjoitan sen ainakin omalla kohdallani. 
Keskustelu oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja pisti hiukan miettimään, miten ne ihmiset, jotka eivät lue, saataisiin lukemaan. 

Keskustelun jälkeen me mentiin äidin kanssa muuten vaan kiertelemään kirjastossa. Äitini käy kirjastossa useammin kuin minä, sillä omasta viime käynnistäni on ehtinyt kulua jo reilusti yli kaksi vuotta. Täytyy myöntää, että rakastuin uudestaan ja voin melkein luvata, että alan lainata kirjoja enemmän kirjastosta, ja ostan itselleni vain ne sarjat/kirjat, jotka välttämättä haluan omaan hyllyyn.

Tässä kuvia siitä, miltä Porin pääkirjaston kirjapoistoille varattu kokonainen huone näyttää. Pori on loistava kaupunki lukemista ajatellen, sillä kaupungin kirjastoa lähellä on ainakin Kallelan koulu, Lyseo & lukio sekä Herttua. Monella ala-asteella on vielä oma kirjastonsa täällä, mikä on minusta tosi hyvä asia. Kirjastoja Porissa on useampia. Ne kirjastot, jotka itse tiedän, ovat Ruosniemen koulun yhteydessä oleva pikkukirjasto, Satakunnan maakuntakirjasto sekä Sampolan kirjasto. Jälkimmäisessä en ole koskaan kyllä käynyt. 
   Kallelan koulun aulassa oleva ''kirjasto'' on aika olematon, kun ottaa huomioon, että koulussa on alakoulun lisäksi yläkoulu. Aulasta löytyy lähinnä ala-aste ikäisille luettavaa, eivätkä nekään välttämättä kiinnosta esimerkiksi poikia. Yläkoulua ei ole ajateltu kirjoja hankittaessa, mikä minusta on aika surullista, sillä itse ainakin luin paljon, kun kävin yläastetta ja minulla on muutama ystävä, jotka myös lukevat paljon.
Porissa on kirjastojen lisäksi myös kirjastoauto, josta voi käydä lainaamassa kirjoja. Kirjat voi palauttaa mihin tahansa kirjastoon Porissa. Vaikka itse en ole koskaan käynyt, kirjastoautossa, pidän sitä mahtavana keksintönä. Kun sellainen on olemassa, lapsen kiinnostuminen lukemisen maailmasta on enää kiinni vain kasvattajista ja alan ammattilaisista. Mikäli kotona ei lueta, ei se lastakaan välttämättä kiinnosta, sillä lapsi ajattelee helposti, että ''Ei se ole mun juttu, kun sitä ei meillä kukaan tee''. Olen ylpeä vanhemmistani, sillä meillä koko perhe lukee. Niin isä kuin pikkusiskonikin. Minä ja äiti luetaan eniten kirjoja. Isä lukee harvoin, mutta lukeepa kumminkin. Pikkusiskoni lukee omien sanojensa mukaan vain hyviä, kiinnostavia kirjoja ja aloitti muutama ilta sitten lukemaan minulta löytyvää Sinkkuelämää - sarjan Carrie Brashaw'n nuoruuteen perustuvaa kirjaa. 


Poistokirjojen huoneesta löysin tiistaina Tuija Lehtisen Kundi kuin kameleontti, Cathy Hopkinsin Frendejä, kundeja & iltapukuja sekä yhden Salatut elämät- tv-sarjaan perustuvan kirjan. Luulen kyllä, että ainakin osa kirjoista on kirjoitettu ennen sarjan alkua. En ole varma. Itse sarja alkoi vuonna 1999, jolloin itse olin vain 3-vuotias. Katsoin aikanaan itsekin sarjaa aika paljon, mutta nykyään en seuraa sitä enää juuri ollenkaan. Mielestäni se on mennyt hieman älyttömäksi, mutta koska moneen nuoreen vetoavat tv:stä tutut jutut, ajattelin nyt näyttää myös tämän päivän hankintani.


Kun sitten kävelin torille, oli aika lämmin sää. Se on tänä kesänä ollut aika harvinaista, joten pitihän siitäkin ottaa torilla kuva. Vaikka aurinko paistoikin, oli koko päivän aika pilvinen sää, mikä ei sinänsä minua haitannut. Koska bussi lähti vasta vartin yli neljä, ja mulla oli aikaa niin kävin torin hesessä smoothiella. Huomenna menen taas kirjastoon kuuntelemaan keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija'' - ja sen jutun teen varmaan ihan erikseen, koska päivä on pitkä, sillä menen keskustelun jälkeen katsastamaan vielä jazzkadun ennen töitä. jotka alkavat torstaina ja illalla menen elokuviin ystäväporukassa.

↧

Suomi Areena: Miten minusta tuli kirjailija?

July 16, 2015, 9:30 am
$
0
0
Oikealta vasemmalle: Juontaja Katja Leino, kirjailija Milja Kaunisto, kirjailija Matti Rönkä, kirjailija Eppu Nuotio sekä kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen


Eilen olin kuuntelemassa kirjastossa keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija?''
Keskustelun juonsi viestintä- ja markkinointipäällikkö Katja Leino. Hän kyseli asioita kirjoista ja kirjoittamisesta neljältä menestyneeltä kirjailijalta. Tapahumassa olleet kirjailijat olivat kaikki minulle uusia tuttavuuksia, vaikka muutamat heistä ovat kirjoittaneet myös lapsille ja nuorille kirjoja. Minua alkoi kirjablogin tähden kiinnostaa ainakin Eppu Nuotion kirjasarja nimeltä Varkaus. Sarjan aloittava osa on nimeltään Peiton paikka ja se kertoo aikuistumisen kynnyksellä olevasta nuoresta naisesta nimeltä Annukka Lehmus, joka on syntynyt samana päivänä kuin Marilyn Monroe kuolee. 

Todennäköisesti lainaan Nuotion sarjan kirjastosta, kunhan saan luettua ensin suurimman osan lukemista odottavista kirjoista omasta hyllystäni.

Keskustelun kirjailijat vasemmalta oikealle olivat Milja Kaunisto (juontajan vieressä). Matti Rönkä, Eppu Nuotio & Juha-Pekka Koskinen, jota kutsuttiin keskustelussa nimellä JP.

Kirjailijat kertoivat esikoiskirjoistaan ja siitä, miten ne ovat syntyneet. Alunperin ei muistaakseni kenelläkään ollut ajatuksena, että julkaisisi teoksensa kirjan muotoon. Käsikirjoituksia saatiin hioa ainakin lähes kymmenen kertaa ennen kuin saattoi saada joltain kustantajalta yhteydenoton, jossa ilmaistiin mielenkiintoa kirjaa kohtaan.
   Kun näiltä kirjailijoilta kysyttiin, voiko kenestä vain tulla kirjailija, Rönkä totesi hymyillen, että näköjään voi. Syystä tai toisesta se huvitti minua, koska olen harjoittanut itseäni ja taitojani jo lähes kymmenen vuotta. ja yritän nyt tosissani työstää yhdestä tarinastani julkaisukelpoista, koska juuri sen haluan yrittää saada kirjana ulos joskus ja siihen pyrinkin. Muutama ystäväni on tarinaa jo lukenut ja todennut, että kirjoitan hyvin. Sain jopa sellaisen ystäväni lukemaan, joka ei yleensä juurikaan lue mitään, ainakaan kirjoja. Se jos mikä sai minut iloiseksi, sillä toistaiseksi olen vain harrastelija, mutta harjoittelen koko ajam saadakseni joskus kirjan ulos.

Kuten moni muukin kirjailija, oli näistä neljästä ainakin Eppu kirjoittanut kaksitoista päiväkirjaa nuoruudessaan. Oman tuotantonsa lisäksi muutamat olivat kirjoittaneet ainakin lehtiin juttuja. Näytelmiä ja runoja sekä dekkareitakin mahtui joukkoon. 

Minulle tuttu kirjailija Taija Tuominen totesi kerran erään kurssinsa aikana, että mikäli kirjailijaksi haluaa, ei ole muuta keinoa kuin lukea paljon, kirjoittaa, kirjoittaa ja taas kirjoittaa. Oikotietä ei ole.


Kun Kaunistolta, Rönkältä, Nuotiolta & Koskiselta kysyttiin, mitä he tekevät, mikäli tekstiä ei synny, oli vastaus, että jotain fyysistä työtä, kuten vaikka kotitöitä tai vaikka lähtivät lenkille, sillä liikunta avaa ajatuksia, jolloin tekstiä ja ideoita myös syntyy. 

Näillä kirjailijoilla ei myöskään ole vain yhtä paikkaa, jossa kirjoittaa, vaan he saattavat kirjoittaa vaikka koiran kanssa lenkillä käydessään tai kesken kotitöiden, mutta kukin heistä kirjoittaa joka päivä tietyn määrän tekstiä. Useat heistä kirjoittavat samanaikaisesti useampaa kuin yhtä juttua. Ainakin Eppu totesi, että hänellä saattaa olla ainakin seitsemän juttua kesken. Niistä hän valitsee, mitä kirjoittaa. Mikäli joku on hyvässä vaiheessa ja ideoita on, hän jatkaa sitä, mutta mikäli juttu ei edisty, hän avaa samantien uuden keskeneräisen jutun ja kirjoittaa sitä, mutta kirjoittaa tietyn määrän tekstiä päivittäin. Tähän pyrin itsekin kirjoittamisen kanssa.
↧

P.C & Kristin Cast: Yön talo 10 - Salattu

July 18, 2015, 8:14 am
$
0
0

Voiko pimeyden pysäyttää ajoissa?

Panokset taistelussa pahaa vastaan vain kovenevat. Neferetin todellisen luonnon paljastuttua Neuvostolle, häntä ei pidättele enää mikään. Kaaos uhkaa nyt joka puolelta: ensin tallissa syttyy tuhoisa tulipalo, sitten Zoey alkaa epäillä järkeään, kun katsottuaan Auroxia näkijänkiven läpi hän näkeekin vanhan tuttunsa. Epäsopu on kitkettävä ennen kuin se ulottaa juurensa koko Yön taloon. 


Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Merkitty, Petetty, Valittu, Piinattu, Vainottu, Lumottu, Kahlittu, Vapautetty, Määrätty. Osia on kaikkiaan 12. 



Jälleen kerran... Vaikka sarja on edennyt jo lähes loppuun, voi tätä ainakin minun kohdallani nimittää ikuisuusprojektiksi, sillä yhden osan lukeminen saattaa kestää useamman kuukauden. Alan pikku hiljaa kyllästyä mutta koska haluan tietää, kuinka kaikki päättyy, en voi lopettaa lukemista. 

Sarjan kymmenes osa Salattu, kertoo Zoeyn taistosta Neferetiä vastaan. Myös Aurox tulee aina vain tutummaksi ja mielenkiintoisemmaksi, sillä hänessä asuu eräs lukijalle ennestään tuttu hahmo. Kirjassa on tosin niitä ärsyttäviäkin puolia. 

Olen aika varma, että mikäli Zoey ei olisi muuttunut kirjojen edetessä niin ärsyttäväksi kuin hän nyt on, olisi tämänkin kirjan ongelmat ratkottu ehkä nopeammin. Pidin Zoeysta päähenkilönä ihan sarjan alussa, mutta kirjojen edetessä olen rakastunut enemmän Starkiin, Kalonaan & Afroditeen. Afrodite sanoo yleensä aina suoraan, mitä ajattelee ja juuri siitä syystä minun on helppo samaistua häneen. 
   Kalona taas kääntyi Määrätyssä vihdoin vuosisatojen jälkeen taas Valon puolelle ja hänestä tuli Kuoleman soturi & vartija sekä Tulsan Yön talon suojelija ja miekkamestari. 
   Stark on Zoeyn soturi, poikaystävä & suojelija. Stark ja Zo (Anteeksi Heath) ovat kokeneet yhdessä paljon ja kokevat tässäkin kirjassa. Muutamien yhteenottojen jälkeen kaikki on taas hyvin. 

Neferet on mielipuolinen kuolematon eikä hänessä ole enää lainkaan inhimillisyyttä. Hän ei tunne surua tai tuskaa, vaan nauttii saadessaan yhdessä Punaistensa kanssa aiheuttaa sekasortoa Yön taloon ja Tulsan kaupunkiin. Neferetin kaapatessa Zoeyn isoäidin kirjan juoni saa odottamattoman käännöksen, joka liittyy Auroxiin. Kirjassa tulee tutuksi myös Kalonan kuolematon veli & Nyksin puoliso, Erebus, jolle monet miehet vannovat uskollisuutta sotureina ja he kutsuvat itseään nimellä Erebuksen pojat.
   Erebuksen poikiin kuuluu kirjan hahmoista mm. Afroditen puoliso & suojelija, Darius, jolla on aseenaan veitset. Soturi ei voi leimautua ihmisen kanssa, mikäli ei vanno tälle soturinvalaa. Darius on Zoeyn suostumuksella vannonut tuon valan Afroditelle yhdessä edellisistä osista.

Mitään hirveän järisyttävää ei tämäkään kirja sisällään pidä, vaikka yksi Zoeyn ystäväporukasta siirtyykin lopullisesti Pimeyden puolelle ja yhdestä Pahan puolelle kuuluvasta tulokkaasta alkaa muokkautua hyvis. 

Lenobian ja Travisin juttu kiehtoi minua eniten koko kirjan aikana ja minua harmittaa, etteivät kirjailijat perehtyneet siihen tarkemmin. Olisin niin mielelläni kuullut lisääkin, sillä Travisista paljastui eräs asia, joka liittyy ratsastuksen opettaja Lenobian menneisyyteen.


Alkuperäisteos: Hidden. A House of Night novel
Kirjailijat: P.C & Kristin Cast
Suomentanut: Inka Parpola
Kustantanut: Otava
Luettavaksi; Oma kirjahylly
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirja sopii 10-16 vuotiaille nuorille tytöille tai vanhemmillekin kevyenä lukemisena
Arvosana: 3+
↧
↧

Johanna Borman - Terapiaa

July 25, 2015, 4:00 am
$
0
0
Tuomon parisuhde päättyi nelisen kuukautta sitten. Hän on sairaslomalla masennuksen takia, ja päivien ohjelma koostuu lähinnä sohvalla istumisesta ja itsensä säälimisestä. Tuomo päättää hakeutua terapiaan, jotta voisi palata takaisin normaaliin arkeen, Se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan.
Johanna Borman on monelle nuorelle YouTubessa pyörivälle entuudestaan tuttu YouTube - kanavalta nimeltä JossuTossu, jonne hän tekee ystäviensä kanssa lyhyt elokuvia & sketsejä sekä laulujen covereita. Tunnetuin sketsihahmo on $iiri, joka on hieman tyhmä ja rikas ja kuvittelee siksi olevansa jotain.
   Bormanin kirja Terapiaa kertoo samannimisestä lyhytelokuvasta jatkaen tuota elokuvaa kuitenkin pidemmälle. Lähes kaikki Johannan videot katsoneena voin todeta, että oli hauska tietää Tuomosta enemmän sekä Ninnasta, joka nauroi Tuomolle tämän tullessa väärään paikkaan kertomaan erostaan. 

Kirja jättää täysin auki sen, kehittyykö Ninnan ja Tuomon välille jotain enemmänkin. Aluksi Tuomo ei voi sietää Ninnaa ja viettää tämän kanssa aikaa ikään kuin pakonomaisesti, koska Ninna ei suostu jättämään häntä rauhaan, vaan haluaa Tuomosta ystävän itselleen.
   Tuomon miettiessä eroaan Katri - nimisestä naisesta, joka mainitaan kirjan aikana muutamaan otteeseen ja loppua kohden Tuomo keskustelee Katrin kanssa heidän tilanteestaan - Ninnan kanssa vietetty aika saa hänen ajatuksensa keskittymään johonkin muuhun,

Terapiaaon kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja vaikka mistä muusta ja kuten Johanna itse sanoo, kirja ei ole lasten kirja, muttei siinä ole mitään sellaista, miksi se tarvitsisi ikärajan. Kirja perehtyy hyvin eron jälkeisiin tuntemuksiin ja siitä selviämiseen. Se kun ei käy ihan hetkessä, tiedän kokemuksesta. 

Pidän Bormanin mutkattomasta tyylistä kertoa asioista ja kirjan teksti on selkeä ja hyvin ymmärrettävä, mikä on hyvä, sillä itse en hahmotushäiriöisenä halua jokaisen lauseen jälkeen miettiä, mitä juuri luin vaan pidän selkeästi kirjoitetuista jutuista.
   Kirjan hahmoista mielenkiintoisin on mielestäni Ninna, joka on jotenkin omituinen mutta samalla helposti samaistuttavissa oleva ja hassu hahmo, joka tukee parhaansa mukaan Tuomoa ja yrittää saada tämän ajattelemaan muita asioita. Ninna on myös tietyllä tavalla hieman kiero, minkä huomaa muutamasta pilasta, jotka hän yhdessä Tuomon kanssa Katrille tekee.

Lyhyt elokuvassa Ninnaa näytteli Borman itse, mistä syystä hahmosta kai kiinnostuinkin. Vaikka en Johannaa tunne, hän tuntuu jollain tavalla hieman Ninnan kaltaiselta, mikä tekee hänestä mielenkiintoisen ihmisen.

Kirjailija: Borman, Johanna
Kannen kuva: Elina Jääskeläinen
Kannen suunnittelu: Mikko Sahlstein
Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Luettavaksi: Oma kirjahylly
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirjan voi lukea kuka tahansa iästä riippumatta, vaikka se ei lapsille olekaan suunnattu.



↧

Jenni Pääskysaari - Tyttö sinä olet

July 27, 2015, 8:06 am
$
0
0
Voimakirja kaikille tytöille. 
Tyttö sinä olet... 
Ainutlaatuinen! 
.. rohkea! 
.. rakastettu! 
Käsissäsi on pieni suuri kirja, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla. 

Jenni Pääskysaaren rohkaisevien tekstien lisäksi kirjassa on haastatteluita ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista, mukana ovat myös mm. Pirjo Heikkilä, Meeri Koutaniemi, Iina ja Minka Kuustonen, Enni Rukajärvi, Linda Liukas, Selma Vilhunen & Noora Räty. 




Olen rakastunut, kirjaimellisesti. Mikä ihana pikku kirja!♥
   Kuten yllä olevassa tekstissä sanotaankin, tämä kirja on todellinen voimakirja, joka pitäisi löytyä kaikilta ikään tai sukupuoleen katsomatta. Kirjaa voi lukea myös mies tai poika vaihtamalla jokaisen ''tyttö'' - sanan tilalle poika. Ei ole väliä, mistä kohdasta kirjan avaat ja alat lukea. Kirjan voi avata ihan mistä vain kohdasta. 
   Kirjaan tuovat oman lisänsä Nana Sjöblomin hauskat kuvitukset, jotka sopivat kirjan sivuilla yhtä hyvin kuin nappi teddykarhun silmään!

Pääskysaari kannustaa tyttöjä toimimaan rehdisti ja rohkeasti. Hän kirjoittaa, että on aika alkaa toimia niin, että vallalla olevat käsitykset siitä, että tytöillä (ja naisilla) on tapana puukottaa toisiaan selkään, osoittautuvat katteettomiksi. Läpi kirjan kulkee ajatus tyttöjen välisestä sisaruudesta. 

Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, joissa käsitellään monia tärkeitä asioita, kuten esim. seksuaalisuutta, aitoutta, oikeudenmukaisuutta sekä tasavertaisuutta. 
   Kautta teoksen kulkee positiivisen kannustava vire, jossa korostuvat uteliaisuus ja innostuneisuus. Erityisen ilahduttavaa on, että Pääskysaari painottaa itselle uskollisena pysymisen merkitystä. Tuutista jos toisestakin huudetaan, minkälainen kuuluu olla. Miten pukeutua, minkälainen vartalo omasta ja mistä tykätä ollakseen hyväksytty. Tyttö sinä olet -kirjasessa heitetään ulkopäin asetetut vaatimukset kaatopaikalle.
   Luin kirjan viikonlopun aikana, kun toivuin sairaalakäynnistäni. Eihän siinä tosin niin toipumista ollut, mutta minun piti saada ajatukset muualle ja rauhoittua. Siihen tämä kirja auttoi mainiosti! Ja koska itselläni on hetkittäin vaikeuksia hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, auttaa Pääskysaaren kirja siihenkin ongelmaan ja helpottaa oloani.

Kirja on mahtava piristysruiske, jota pitäisi lukea ainakin joka kerta, kun itsellä on vaikeaa. Vaikka kirja onkin lapsille tehty, sopii se loistavasti myös aikuisen käteen luettavaksi, koska aikuinenkin voi kirjasta ottaa oppia.
   Jos kaikki ottaisivat onkeensa tämän kirjan sisällöstä ja alkaisivat elää niiden mukaisesti, olisi maailma varmasti parempi ja onnellisempi paikka olla ja elää.

Kirjailija: Jenni Pääskysaari
Kannen kuvat: Nana Sjöblom
Graafinen suunnittelu: Tiia Javanainen
Kustantaja: Otava
Luettavaksi: Oma hylly
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti, kaikille. Kaikki voivat lukea kirjan! ♥
↧

Lukumaraton 6

August 2, 2015, 2:54 am
$
0
0



Kirjabloggaajat järjestävät kesän toisen lukumaratonin muutaman viikon päästä ja myös minä olen taas mukana maratoonaamassa. Lukumaratonin ideana on lukea vuorokauden aikana niin paljon kuin vain jaksaa. Lepo- ja ruokatauot ovat sallittuja, mutta nekin lasketaan mukaan maratoniaikaan.

Tämän maratonin emäntänä toimii Oksan hyllyltä - blogin Marika. Hänen blogistaan löydät myös enemmän infoa ja maratonin säännöt sekä voit ilmoittautua itse mukaan maratoonaamaan. Maraton osuu lauantaille, 18.8.2015

Lukemisen voi aloittaa jo seuraavana päivänä niin halutessaan, kunhan osa maraton lukemisesta luetaan tuon 18.päivän aikana. Itse aloitan varmaan vasta 18.päivä riippuen siitä, kuinka väsynyt olen perjantaina koulusta tullessani, koska koulu verottaa voimiani yllättävän hyvin, vaikka opiskelemani ala onkin enimmäkseen koneella oloa.

Lukemiston valitsen vasta lähempänä itse ajankohtaa, mutta varmasti listalla ovat ainakin seuraavat kirjat:

1. Elina Rouhiainen: Susiraja 1 - Kesytön
2. Danielle Steel - Iso tyttö

Saa nähdä, mitä kaikkea muuta listalle eksyy!

Lukumaratonista päivittelen tuttuun tapaan myös someja, ja nyt se käy helpommin, koska silloin olen ehtinyt saada Galaxy S4 minini korjauksesta. Tunnisteella #lukumaraton ja #lukumaraton6 löydät ainakin Instagramista kuvia helposti. Seuraathan minua siellä? Löydyn Instagramista nimellä night_riikka96

↧
Search

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton & painava sydän

August 2, 2015, 11:41 pm
$
0
0
 Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot!
   Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan.
   Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help - terapiaa nimeltä ''Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi.'' Sitkeä harjoittelu kannattaa.

''Näettekö minut? Minä olen Iiris Lempivaara, minulla on levoton ja painava sydän, ja sen lisäksi viskipullo ja huuliharppu, jalassani hiihtohousut vuodelta -42.''

Tämä kirja on oikeasti ensimmäinen kosketukseni aikuisten kirjallisuuteen. Tähän saakka olen pidättäytynyt nuortenkirjallisuuden & fantasian parissa. Kirja kertoo Iiris Lempivaarasta, joka tulee yllättäen jätetyksi. Yhdessä siskonsa Jenniferin ja ystävänsä Elinan kanssa hän ottaa selvää ex-kumppaninsa Aleksin kuvioista, kunnes huomaakin heidän välillään olevan vain hyvin syvää ystävyyttä. Siitä alkaa seikkailu, jonka aikana koulupsykologina työskentelevä Iiris etsii suuntaa elämälleen ja uutta miestä siinä sivussa.
   Tästä kirjasta on ollut jo monessa blogissa juttua, mutta koska sain tämän nyt vasta itse luettua, kirjoitanpa vielä yhden arvostelun.
   Kaimani Riikka Pulkkisen kirja Iiris Lempivaarasta, joka nimestään huolimatta ei pelkää rakastaa, on hyvällä tavalla hauska ja se pitää lukijan otteessaan loppuun asti.
   Iiris on hahmona hieman hassu ainakin omasta mielestäni. Kirjan aikana pohditaan jätetyksi tulemista ja sen jälkeistä elämää, ystävyyttä, uuden elämän syntymistä ja vähän sitä uutta rakkauselämääkin. Matkalla mahtuu kuitenkin mutkia matkaan.

Iiris käy kysymässä neuvoa rakkauselämänsä vaikeisiin tilanteisiin naapurin leskeksi jääneeltä Marja-Liisalta, joka kertoo hänelle neuvoja, jotka on itse oppinut elämästään elämästä ja Kauniista ja rohkeista. Täytyy sanoa, että välillä minulle tuli Marja-Liisasta mieleen oma mummuni, mikä on aika koomista, koska mummuni ja Marja-Liisa ovat kaksi täysin erilaista persoonaa.
   Pulkkinen kirjoittaa selkeää tekstiä, josta tulee loistavasti selville asianlaidat ja lukija pysyy hyvin kartalla siitä, mitä tapahtuu. Pidin kirjan hahmoista myös Iiriksen ystävästä Elinasta sekä hänen (Iiriksen) siskonsa tyttärestä, Josefiinasta.

Iiris käy kirjan aikana itse puhumassa psykologilla, tapaa muutaman miehen ja maalaa näiden kanssa tulevaisuudenkuvia mielessään kokonaisen elämän verran lapsista vanhuuteen. Iiriksestä tulee täti ja hän kasvaa hieman ihmisenä, kun tajuaa Aleksin ja hänen välistensä tunteiden olevan vain ystävyyttä.

Koulussa Iiris alkaa pitää kurssia, jonka tarkoituksena on vahvistaa tyttöjä ja saada heidän itseluottamuksensa ja uskonsa elämään kohenemaan. Kurssille osallistuu myös yksi poika, Kastehelmi, joka haluaa kyseenalaistaa sukupuolten väliset erot, koska hänen mielestään sukupuolella ei ole mitään merkitystä, vaan ihmisellä itse. Minä rakastuin Kastehelmeen ja hänen luoteeseensa! ♥


Kirjailija: Riikka Pulkkinen
Teos: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Sivuja: 174
Kustantaja: Otava
Arvosana: 3
Suosittelenko, kenelle: Suosittelen kirjaa ihmiselle, joka osaa suhtautua asioihin huumorilla eikä ota kaikkea niin tosissaan, kirja ei ole lastenkirja, muttei siinä myöskään ole mitään miksi sitä ei nuorempikin ihminen voisi lukea
Luettavaksi: Oma hylly, kirja ostettu Sokoksen alennusmyynnistä


↧
↧

Kolmen kirjan haaste

August 3, 2015, 12:32 pm
$
0
0
Tarkoituksena on mainita kolme blogiaikana lukemaansa kirjaa, jotka haluaisi vielä lukea uudelleen tai aikoisi lukea uudelleen. Minä en tuota haastetta ole tehnyt, mutta nyt teen.

Kirjoja olen lukenut ennen blogin aloittamista tosi paljon, mutta blogiaikana aika vähän toistaiseksi. Täytyy kai lukea osa kirjahyllyni sisällöstä uudestaan ja blogata ne tännekin teille, jotta osaisitte paremmin päättää, luetteko kirjan vai ettekö.

Blogiaikana luetuista kirjoista voisin lukea uudelleen ainakin seuraavat kolme.



1. Cathy Hopkins - Frendejä, kundeja & rusketusraitoja

Näin olen kirjasta sanonut: ''TJ tasapainoilee rikkaan Ollie Axfordin & entisen heilansa Luke De Biasin välillä ja lopulta hänen on valittava toinen. Ollie on hurmaava, hieman röyhkeä, rikkaan perheen poika, joka opiskelee Lontoossa, mutta hänen perheensä asuu maaseudulla hienossa kartanossa. 
  Olliella on Lontoossa ihkaoma taksifirma, jonka takseja käyttää. Nuo taksit vain ovat limusiineja. Ollie ei kuitenkaan kerskaile rahalla, jota hänellä on vaan käyttäytyy kuin muutkin.
   Ollie kiinnostui TJ:stä erään bileillan jälkeen ja halusi tutustua häneen sen jälkeen paremmin. TJ ja Ollie viettivätkin paljon aikaa yhdessä ainakin siihen saakka, kunnes Ollie paljastui nilkiksi, joka deittailee useaa tyttöä kerrallaan. Varsinainen kolmiodraama siis, mutta itse ainakin pidän tämän tyyppisistä kirjoista, mikäli se on kirjoitettu hyvin. Ja Kathy osaa hommansa!''


    2. Johanna Borman - Terapiaa
    Näin olen sanonut kirjasta: Bormanin kirja Terapiaa kertoo samannimisestä lyhytelokuvasta jatkaen tuota elokuvaa kuitenkin pidemmälle. Lähes kaikki Johannan videot katsoneena voin todeta, että oli hauska tietää Tuomosta enemmän sekä Ninnasta, joka nauroi Tuomolle tämän tullessa väärään paikkaan kertomaan erostaan.  Terapiaa on kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja vaikka mistä muusta ja kuten Johanna itse sanoo, kirja ei ole lasten kirja, muttei siinä ole mitään sellaista, miksi se tarvitsisi ikärajan. Kirja perehtyy hyvin eron jälkeisiin tuntemuksiin ja siitä selviämiseen. Se kun ei käy ihan hetkessä, tiedän kokemuksesta. 


3. Jenni Pääskysaari - Tyttö sinä olet...
Näin olen kirjasta sanonut: ''Kirja on mahtava piristysruiske, jota pitäisi lukea ainakin joka kerta, kun itsellä on vaikeaa. Vaikka kirja onkin lapsille tehty, sopii se loistavasti myös aikuisen käteen luettavaksi, koska aikuinenkin voi kirjasta ottaa oppia.
   Jos kaikki ottaisivat onkeensa tämän kirjan sisällöstä ja alkaisivat elää niiden mukaisesti, olisi maailma varmasti parempi ja onnellisempi paikka olla ja elää.''




Haastan ainakin Kirja ja kuppi kuumaa - blogin kertomaan omat kolme kirjaansa,
jotka lukisi vielä uudestaankin!
↧

#Lukumaraton6

August 18, 2015, 2:23 am
$
0
0
Lukumaratonin kirjat

















                         
Kuten moni muu kirjabloggaaja kolleegani, minä en tehnyt päivittyvää postausta maratonista, vaan kerron omasta mielestäni säälittävästä suorituksestani ihan omassa postauksessaan.

Oma lukumaratonini alkoi lauantaina klo 9:45 ja päättyi sunnuntaiaamuna samaan aikaan. Tulokseni oli vain 31 sivua, joten päätin jatkaa maratoniani vielä muutamalla päivällä. Koulujen alettua olen kotiinpäästyäni monesti niin väsynyt, etten enää jaksa lukea. Tosin luen koulussa tauoilla kirjaa ja luen myös koulumatkoilla jos kuljen bussilla. Kotona luen vähän vähemmän, koska aika menee siihen, että yritän nollata pääni, mistä syystä katson paljon Netflixiä, joka tappaa lukuharrastukseni.



Lukumaraton aika meni minun kohdallani lähinnä nukkuessa, koska olin aika väsynyt syystä tai toisesta. Vaikka kesälomakin oli juuri ja olisi olettanut, että palaan kouluun täysissä voimissani, ei näin ole. Olin koko kesän stressaantunut ja kärsin erinäisistä pelkotiloista eikä asiaa auta yhtään sairaalareissu, jonka tein kesällä. Tosin näiden asioiden miettiminen koko ajan ajaa ihmisen hulluuden partaalle.


Ensimmäisenä ja ainoana maratonikirjana luin Ann Brasharesin Neljä tyttöä & maagiset farkut. Ostin kirjan Yöpöydän kirjat - blogin Niinalta. Tosin tein sen virheen, että katsoin kirjan pohjalta tehdyn leffan ennen kuin luin kirjan. Ja näin ei omasta mielestäni missään nimessä ikinä kannata tehdä. 

Tässä nyt oli minun elokuun maratonini tulos. Olen syvästi pettynyt itseeni. Lukujumi ei koskaan ole kiva juttu, varsinkaan kun kirjoja ei ole pitkään aikaan lukenut älylaitteiden takia, kuten itselläni on käynyt.
↧

Tavoite saada tarinasta kirja

September 3, 2015, 4:10 am
$
0
0
Koska kirja-arvosteluja ei nähtävästi ainakaan nykyisellä lukutahdilla tule kovin nopeasti, ajattelin laittaa tänne pätkän erästä tarinaa nimeltä Evanin perillinen. Tuo tarina sai alkunsa viime vuonna koulussa äidinkielentunnilla, kun tehtävänä oli kirjoittaa aine. Aihe oli vapaa, joten ajattelin kirjoittaa jostain, mikä itseäni kiinnostaa. Ja koska luen paljon fantasiakirjoja, on fantasia lähellä sydäntäni. Koska tavoitteeni on saada tarinasta joskus kirja, haluan tehdä sen kunnolla, joten sen tekemiseen menee aikaa. Paljon.

Kerron Evanin perillisen hahmoista myöhemmin, tai jos haluat nyt jo tietää jotain, voit käydä lukemassa täältä.

Tästä alkaa kuitenkin tarinani Prologi. Kerro vaikka kommentteihin, mitä pidit ja haluatko lukea lisää. Olen saanut jopa muutaman sellaisen ystäväni lukemaan tätä ja kiinnostumaan tästä, jotka eivät normaalisti lue mitään. Varsinkaan kuvattomia kirjoja. Ja se jos mikä on minun mielestäni kirjoittajan paras palkinto!


Prologi

18 vuotta aiemmin


Päivä valkeni synkkänä. Taivas oli harmaa ja näytti masentavalta. Maa näytti tummemmalta kuin muutama päivä sitten. Ilma tuntui olevan jännittynyt ja kireä koko Evernolin yllä.
   Nyt se päivä sitten koitti, Eric ajatteli surullisena. Hän katsoi tytärtään, joka nukkui vielä levollinen ilme kasvoillaan omassa pinnasängyssään. Eric huokaisi raskaasti ja sulki silmänsä. ’’Uskon, että kaikki menee hyvin’’, Max sanoi hiljaa ja puristi ystävänsä olkapäätä. ’’Kiitos, että olet hänen kanssaan’’, Eric sanoi ääni murtuen ja kääntyi ystävänsä puoleen. ’’En tiedä, mitä tekisin, jos sinua ei olisi. Olet korvaamaton ystävä.’’

Äkkiä Evernolin linnan ympärille kohosi musta, suuri varjo, joka ei enteillyt hyvää missään nimessä. ’’Mene! Tulen perässä!’’ Max sanoi ja valmistautui puolustamaan ystäväänsä ja tämän lasta loppuun asti. Eric otti kiireesti tyttärensä syliinsä ja lähti juoksemaan kohti Aikajatkumosalia. Sali sijaitsi lähes linnan toisella puolella, itäisessä siivessä. Paikka, jonka vain hän, hänen vaimonsa ja Max tiesivät olevan olemassa, vaikka se ei koskaan näkynyt samassa paikassa pitkään.
   Eric huokaisi helpotuksesta päästessään saliin. Hän heilautti sinihohteista kättään kerran, ja ovi sulkeutui heidän takanaan. Hän lukitsi oven, sillä he olivat sopineet aiemmin Maxin kanssa, että tämä tulisi hänen jälkeensä saliin vesiputkien kautta. Maxilla oli vesivoimansa ansiosta kyky muuttua vedeksi ja liikkua sen mukana kenenkään huomaamatta.


Eric katsoi hetken ympärilleen salissa. Hän hymyili synkeästi. Paikka näytti juuri sellaiselta kuin hän muistikin. Viimekäynnin jälkeen se ei ollut muuttunut juuri lainkaan lukuun ottamatta lattiassa olevaa murtumaa, joka halkaisi heidän maansa tunnuksen ja samalla portin muihin maailmoihin. Tuo murtuma oli syntynyt vuosikymmeniä sitten kun hän, Max ja kuningatar Tara, joka tuolloin oli ollut vielä lempeä ja ihana ja pystynyt hallitsemaan sisällään elävät hirvittävät voimat, olivat löytäneet paikan.
   Eric sulki silmänsä. Hän sujautti Fridan nyytin sisään valkoisen kirjekuoren, jonka päällä oli hänen oma sinettinsä. Hänen poskeaan pitkin valui yksi ainoa lämmin kyynel. Hän puristi hellästi tytärtään sylissään ja laski tämän sitten hopean kuun päälle, joka näytti huoneen himmeässä valossa hohtavan entistä kirkkaampana. Kuun vieressä oleva kultainen aurinko hohti sekin, mutta himmeämmin. Aivan kuin pahan läsnäolo olisi vaikuttanut kaikkialla linnassa. Kuviota ympäröivät keltaiset tähdet eivät hohtaneet, vaan näyttivät sammuvan. Eric toivoi koko sydämestään, että portti olisi tarpeeksi vahva, jotta se jaksaisi viedä hänen pienen tyttärensä ja Maxin turvallisesti toiseen päähän linnunrataa, turvaan.
   Äkkiä huoneen vesiputket alkoivat täristä ja kuului kohinaa. Hetken päästä putket räjähtivät ja koko huone oli kuin rankkasateen vallassa. Max materialisoitui hänen eteensä veden seasta. Hänen kasvojensa poikki meni pahannäköinen verinen haava, mutta se ei ollut syvä. ’’Oletko kunnossa, ystäväni?’’ Eric kysyi ja tarkkaili ystävänsä ilmeitä. ’’Olen, ole ihan rauhassa. Tämä on vain pieni naarmu’’, Max onnistui hymyilemään, vaikka hänestä näki, että haava oli pahempi miltä näytti. Eric pudisti päätään ja vilkaisi ovea. Vielä ei kuulunut mitään. Ilmeisesti niillä kesti löytää heidät.
   ’’Pidä huolta Fridasta. Kerro hänelle totuus, vasta kun aika on oikea. Auta häntä, ystävysty hänen kanssaan. En halua, että hänelle tapahtuu mitään’’, Eric sanoi. Hän naurahti. Vaikka koko heidän maailmaansa koskettava sekasorto oli parhaillaan valloillaan eikä kukaan ollut turvassa, hän onnistui silti käyttäytymään kuin normaali, huolestunut isä.
  Max nosti katseensa tarkkailemastaan symbolista ja katsoi ystäväänsä pöyhkeästi hymyillen ja silmät tuikkien. ’’Tottakai pidän. Voit olla siitä varma. En anna hänelle tapahtua mitään’’, Max lupasi ja veti ystävänsä lujaan halaukseen. ’’Pidä itsestäsi huolta ystäväni. Sinun on oltava täällä, kun tulemme takaisin’’, Max sanoi hivenen vakavammin ja puristi Ericin kättä. Eric nyökkäsi pystymättä sanomaan sanaakaan.
   Juuri silloin ovi lensi auki ja lähti kokonaan sijoiltaan. Heidän edessään seisoi musta hahmo, jonka keskeltä ilmestyi palkkamurhaaja, Swen. Swen oli koko maan vaarallisin metsästäjä, joka palveli Pimeyttä.
   ’’Tämän ei olisi tarvinnut mennä näin. Olisit antanut minulle tyttäresi, kun vielä olin kiltillä päällä, kuningas’’, Swen sanoi. Hänen äänensä oli hyytävän kylmä ja tunteeton mutta samalla hyvin vihainen ja myrkyllinen. ’’En ikinä anna häntä sinulle. Pimeys ei saa häntä niin kauan kuin minä elän!’’ Eric sanoi vihaisesti. Max nosti Frida-vauvan syliinsä ja meni seisomaan symbolin keskelle.
   ’’No, sittenhän se ei ole minulle mikään ongelma’’, Swen hymyili pilkallisesti ja heilautti kättään. Hänen käteensä ilmestyi keihäs, joka sisälsi tappavan vahvaa mustaa magiaa. Hän osoitti sillä suoraan Ericin rintaa. ’’Eric?’’ Maxin ääni alkoi täristä ja hän ei voinut peittää paniikkiaan. Jos kuningas kuolisi, olisi täysin turhaa palata, koska ei olisi maailmaa, johon palata. Kaikki olisi Pimeyden omaa.
   Eric kääntyi katsoakseen ystäväänsä. Hänen silmissään loisti tuttu, ivallinen pilke ja hän naurahti. ’’Älä minusta huolehdi, muista lupauksesi’’, kuningas sanoi ja alkoi lausua Evernolin muinaiskielellä vanhaa siirtymisloitsua. Symboli alkoi hehkua punaisena. Juuri silloin Swenin vieressä oleva musta hahmo nosti Ericin ylös ja viilsi tämän kasvoihin pahannäköisen haavan. ’’Eric!’’ Max huudahti juuri ennen kuin Frida alkoi nauraa hänen sylissään ja he katosivat Evernolista portin hohtaessa yhä punaisena.


Max ei tiennyt, kauanko aikaa kului tai kauanko he olivat matkanneet. Hänen mielessään oli vain kuva Ericistä, kun tämä menetti tajuntansa mustan olennon pidellessä häntä ilmassa. Max toivoi koko sydämestään, että kuningas oli kunnossa.
   Hetken päästä he olivat perillä. Max katseli ympärilleen. Hän lähti kävelemään pientä kujaa pitkin. Kujalla ei ollut lainkaan rakennuksia lukuun ottamatta sen päässä olevaa autiolta vaikuttavaa taloa. Maxia puistatti, sillä kuja toi hänen mieleensä Evernolin pimeän alueen, jonne hän oli kerran joutunut esiintyessään nuorempana kuninkaan kruununperijänä Ericin sijaan, sillä hänen tehtävänsä oli suojella ystäväänsä.
   Nyt tehtävä oli sama, mutta koska Max tiesi, että Eric osasi pitää puolensa ja huolehtia itsestään, oli hän suostunut lähtemään kokonaan toiseen ulottuvuuteen pienen Frida-vauvan kanssa. Nyt hänen tehtävänsä oli suojella Fridaa ja tutustua häneen, auttaa häntä ja ystävystyä hänen kanssaan ja tehdä kaikkensa, jotta tällä olisi kaikki hyvin.
   Max pysähtyi autionnäköisen talon eteen. Talo oli sen näköinen, että se olisi täysin laho. Tosin hänen havainnointikykyynsä saattoi vaikuttaa myös pimeä yö. Talo oli ilmeisesti joskus ollut punaiseksi maalattu, sillä siellä täällä oli vielä lohkeillutta punaista maalia. Rakennuksen ulkomuodon perusteella saattoi helposti olettaa sisäpuolen olevan ränsistyneessä kunnossa, mutta Max kuitenkin koputti oveen, sillä hän oli kävelymatkallaan nähnyt liikettä talossa. Hänestä tuntui hirveältä jättää Frida silmistään, mutta ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa.
   Oven avasi punapäinen nuori nainen, joka oli pukeutunut siniseen, pitkään, vartaloa myötäilevään mekkoon. Naisen ilme näytti hieman yllättyneeltä ja hän miltei kompastui Fridaan tullessaan ulos katsomaan, kuka oli koputtanut oveen. Max katseli hiljaa nurkan takana, kun naisen ilme muuttui huolestuneen ja lempeän välillä ja hän nosti Fridan syliinsä. ’’Pidän sinusta huolta, pikkuinen’’, nainen sanoi hiljaa Fridalle, joka nukkui tyytyväisenä nyytissään.
   Max hymyili itsekseen. ’’Minä pidän sinua silmällä. Pärjäät varmasti hyvin eikä sinulla ole hätää niin kauan kuin minä olen lähellä’’, Max sanoi hiljaa itselleen vaikka osoittikin sanansa Fridalle.
↧

Tuija Lehtinen - Poika, nimeltä Iines

September 21, 2015, 2:23 am
$
0
0
Juhannus oli tulossa, kalja käymässä salapaikassa ja pappa-tunturi viemässä naisiin... Saisinko mä lopultakin vai en?

''Oikeasti mun nimi on Iiro Nestori Hurtta. Lempinimestä Iines mä saan kiittää mun kavereita, jotka rakastaa sanojen eka tavuja. En mä ota siitä paineita. Mun suvussa monella on asiat vielä sekaisemmin. Mun isän nuorin veli on löytänyt itsestään sisäisen naisen ja tunnetaan Johannana. 
   Mä olen maalaispoika ja viihdyn osassani. Mun kesä oli yhtä linnunmaitoa kunnes mä huomasin olevani mukana kesäteatterissa ja yksi jos toinenkin muija veti mua omaan suuntaansa. On upeaa olla suosittu, mutta mun pyrkimyksiä päästä eroon poikuudesta ei mikään toiminta tunnu edesauttavan.''





Ostin kirjan Tampereen kaupungin pääkirjaston poistomyynnistä. Samalla reissulla tarttui mukaan kolme muutakin kirjaa ja olen tässä kuluneiden kuukausien aikana ostanut muutaman kirjan lisää itselleni ja kartuttanut lukujonoani aivan kuin lukemista odottavia teoksia ei jo olisi jonoksi asti hyllyssä. Teen kirjahyllyn esittelynkin jossain vaiheessa, kunhan saan sen itseäni tyydyttävään kuntoon ja jotenkuten selkeämmäksi.

Poika nimeltä Iines oli kirjana hyvin mielenkiintoinen ja hauskaa luettavaa. Välillä nauroin ääneen kirjan juttuja. Ihastuin Lehtisen tyyliin kirjoittaa jo kymmenen vuotta sitten. Aika valehtelematta siitä on kulunut kymmenen vuotta, kun olen ensimmäisen Lehtisen kirjan lukenut. Äitini pitää kovasti Tuijan tyylistä kirjoittaa ja sai minutkin ihastumaan Tuijan tuotantoon. Lehtinen ei ole näiden vuosien aikana vielä koskaan pettänyt minua ja yksikään hänen kirjansa ei ole minulta jäänyt kesken. Kirjailija kirjoittaa tyylillä, joka on takuuvarmaan kamaa ja vie lukijan mukanaan omaan maailmaansa.

Poika nimeltä Iines kertoo Iiro Nestori Hurtta nimisestä pojasta, joka elää maalla. Hänen tavoitteensa olisi päästä viimeinkin eroon poikuudestaan, mutta yrityksistä huolimatta se ei tunnu tuottavan tulosta. Iines on toivottoman ihastunut kavereidensa Rysän & Hapon tavoin heitä joitakin vuosia vanhempaan naiseen, nimeltä Nikita Naukkarinen.

Kiinnostavin kirjan hahmoista on omasta mielestäni Iineksen setä, Johanna, jonka ristimänimi on Johannes, mutta koska hän on transu, kutsuvat ihmiset häntä Johannaksi. Johanna on yleinen vihapuheen aihe kylillä eikä kukaan kylässä tunnu pitävän hänestä, Iines tosin ei ole moksiskaan.
   Kun Johanna eräänä päivänä ilmaantuu lapsuudenkotiinsa, menee koko Hurtan suvulta ja siinä sivussa koko kylältä pasmat sekaisin, sillä edes Johannan omat veljet vanhemmista puhumattakaan, eivät oikein ymmärrä häntä. Omasta mielestäni Tuija on onnistunut tekemään Johannasta todella mielenkiintoisen henkilöhahmon, johon haluaa tutustua paremmin kirjan edetessä.

Iines, Happo ja Rysä viettävät Juhannuksen tavalliseen tapaansa kaljaa juoden ja pyörien tanssilavan läheisyydessä, muijista tai lupaavista sellaisista ei ole tietoakaan. Tosin Iineksellä tuntuu olevan pienenpieni mahdollisuus menettää poikuutensa viimein. Juhannuksena kylään tulee myös Nikitan kaunis pikkusisko, Irina Naukkarinen, joka saa alkukankeuden jälkeen Iineksen lumoihinsa. Kuinka Iineksen käy? Pääseekö hän lopultakin eroon poikuudestaan?

Poika nimeltä Iines kertoo asioista jotka kiinnostavat ennen kaikkea nuoria. Seksiä ja alkoholia. Mutta se käsittelee näitä aiheita lämpimästi ja rennolla kädellä, eikä kirjassa ole edes yhtäkään pahista. Päähenkilö Iines on päähäntaputettavan kiltti poika kaikesta huolimatta, ja samaa luokkaa ovat hänen kaksi parasta ystäväänsä, Rysä ja Happo. 


Kirjailija: Tuija Lehtinen
Kustantaja: Otava
Kansi: Christel Rönns
Sivuja: 268
Julkaisuvuosi: 2000
Mistä: Tampereen kaupungin pääkirjaston poistomyynti
Suosittelenko, kenelle: Todellakin suosittelen! Kirjan voi lukea kuka tahansa ja kirja kestää useampia lukukertoja. Itsekin palaan varmasti tähän uudestaan
↧
↧

Kirsti Ellilä - Maanantaisyndrooma

September 27, 2015, 4:18 am
$
0
0
Mandialoittaa maalariammattikoulun ja muuttaa samalla pois kotoa kirjavaan kommuuniin. Kommuunin keskushahmo, kissaansa hoivaava rastatukkainenOrvokki, on luvalla sanoen vähän hörhö, mutta rakastettava yhtä kaikki. Feministi Ellapuolestaan tappelee aina Henkan kanssa, jonka niskoille sälytetään melkein kaikki miessukukunnan mokat. Mandi ei jaksa paljon miehiä miettiä, kunnes tutustuu Maxiin, sukuansa pakoilevaan taiteilijasieluun, joka saa kommuunin ihmissuhteet solmuun. Viimeistään katoaminen panee kaiken sekaisin...

Tutun nuortenkirjailijan kirja esittelee värikkään joukon itseään etsiviä ja periaatteitaan hakevia nuoria. Kirsti Ellilä tunnetaan parhaiten suositusta Emma-sarjastaan. 






Kirja kuuluu SiskoDisko - sarjaan, jossa on useampia kirjailijoita, mutta tähän asti lukemani sarjan kirjat ovat olleet hyviä siitäkin huolimatta, että mukana on useampia kirjailijoita.
   Kirja oli muistaakseni toinen Ellilä, jonka olen elämässäni lukenut. Ensimmäinen Ellilän kirja, jonka luin oli Iiris, ja siihen palaan aina uudestaan, koska se on kirjana todella hyvä ja jaksaa viihdyttää vuodesta toiseen samalla tavalla kuin J.K. RowlinginHarry Potter - sarja tai Rick RiordaninPercy Jackson - sarja.

Kuitenkin. Kirjassa Mandi - niminen tyttö muuttaa pois vanhempiensa huomasta uuteen kaupunkiin pieneen opiskelijakommuuniin ja aloittaa maalarikoulun. Hänellä on kämppiksinään hieman omituisia puhuva, kissaansa Missua hoivaava Orvokki, sekä feministi Ella, joka vihaa miehiä isänsä takia & porukan ainoa järjenääni, Henkka, jonka päälle sysätään kaikki miesrodun virheet.
   Mandi ei paljon miehistä stressaa, mutta tavattuvaan Max-nimisen nuoren pojan, joka pakoilee vanhempiaan, hänen on pakko myöntää itselleen, ettei elämässä kaikki mene aina niin kuin suunnittelee.

Omasta mielestäni kirja oli hauska lukea ja siitä huomasi hyvin Ellilämäiseen tapaan se vei mukanaan olematta lainkaan tylsä. Kirja kuitenkin erosi huomattavasti suosikkini Iiriksen tyylistä, mikä ei ollut suinkaan huono juttu.
   Minulla ei ollut vain yhtä suosikkihahmoa kirjassa, vaikka samaistuin ehkä helpoiten Mandiin, mutta löysin joitain omia piirteitäni myös Ellasta & Henkasta.

Mandi ja kommuunin muut asukkaat löytävät itsensä ongelmista Orvokin kissan karattua naapurin Erkkilään ja saavat huomata, ettei elämässä ihan kaikesta pääse painamalla asiaa villaisella, vaan välillä täytyy tehdäkin jotain, jotta asiasta päästään yli.
   Jostain syystä kaikki, tai ainakin kommuunissa asuvat kämppikset kutsuvat Mandia lähes poikkeuksetta aina Maanantaiksi, mitä Mandi itsekin hieman ihmettelee. Lopulta hänestä alkaa tuntua, että hänessä olisi jotain vikaa, koska kaikki kutsuvat häntä aina Maanantaiksi. Mandi kokee koulussa olevansa orjatyöläinen, koska hänen opettajansa teettää hänellä kaikki siivous- ja purkutyöt selittäen, etteivät yläkoulusta tulleet pojat saa mitään aikaiseksi.

Maxin saapuminen kommuuniin pistää koko kommuunin sekaisin. Varsinkin Orvokin & Mandin välit, sillä he ovat kumpikin ihastuneet poikaan. Viimeistään Missu-kissan katoaminen tai Orvokin Päivikki-äidin saapuminen kommuuniin vierailulle pistää pakan lopullisesti sekaisin.
Kuinka käy? Löytyykö Missu lopulta? Mitä Päivikki haluaa? Saako Mandi koulussa oikeutta? Mitä tapahtuu Max-Orvokki-Mandi - kuviolle?

Näihin kysymyksiin selviää vastaus, kun luet kirjan!


Kirjailija: Kirsti Ellilä
Teos: Maanantaisyndrooma, Siskodisco 3#
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 191
Kustantaja: Karisto
Mistä: Antikvariaatti
Suosittelenko, kenelle: Tottakai suosittelen! Sarjan kirjat on tarkoitettu ensisijaisesti noin 14-vuotiaista ylöspäin, mutta niitä lukee mielellään vanhempikin lukija
↧

Lukemattomia hankintoja

October 2, 2015, 1:06 am
$
0
0



Kuten kuvasta ehkä näkyy, mulla on paljon lukemattomia kirjoja, jotka olen kaikki hankkinut joko kesän tai alkusyksyn aikana. Nämä mulla odottaa lukuvuoroa kaapissa ja kirjahyllyssä on lisää lukemista kaipaavia kirjoja. Määrä senkuin kasvaa viikonlopun aikana, koska olen ylihuomenna, sunnuntaina lähdössä kirjamessuille Turkuun.
Menen kimppakyydillä Porista Turkuun. Sunnuntaina kahdeksalta aamulla on lähtö Porin linja-autoasemalta ja paluu takaisin Poriin tapahtuu kello 17 illalla. Päivästä tulee siis pitkä, mutta kiva! (:
   Kävin eilen Porin INFO-kirjakaupassa kysymässä kouluprojektia varten mainosta, mutta kirjakaupan omistaja oli lähtenyt jo Turkuun valmistelemaan messupöytää. Bongasin siellä INFO:a kuitenkin yhden sellaisen kirjan, joka minun on pakko saada, koska olen kaikki sarjan edelliset osatkin lukenut, enkä voi lopettaa kesken, vaikka päähenkilö onkin ärsyttävä ja lapsellinen. Haluan tietää, kuinka kaikki päättyy! Tuo kirja on siis P.C Castin & Kristin Castin Yön talo - sarjan 11 ja toiseksiviimeinen osa Paljastettu. Toivotaan, että messuilta löytäisin sen.

Nyt mennään kuitenkin tuohon lukemattomien kirjojen pinoon...



Pinon alimpana on muutama Harry Potter - kirja, jotka ostin Ablibriksesta samalla, 
kun ostin itselleni muutaman koulukirjan sieltä.
Kirjat ovat:
Harry Potter - Suuri otuskirja
Harry Potter - Maaginen maailma (mukana Viistokujan kartta)

Olen kumpaankin kirjaan ehtinyt ainakin jonkin verran tutustua, mutten ole lukenut niitä vielä. Maaginen maailma -kirjassa kiehtoo etenkin Viistokujan kartta. Mutta siis... noissa kirjoissa siis kerrotaan hiukan elokuvien toteutuksesta ja paljastetaan asioita, joita fanit eivät ehkä ole tienneet. Yleensä en fanita mitään, mutta koska aloitin lukuharrastukseni aikanaan Pottereista, voisin sanoa olevani fani, sillä kerään Potteriin liittyviä juttuja. En kuitenkaan ole ihan niin suuri fani, että omistaisin viittoja tai taikasauvoja tai muutakaan Potterkamaa paljon. Minulta löytyy vain muutama koru, kaikki elokuvat ja kaikki kirjat, muttei muuta.


Pottereiden päältä löytyy seuraavanlainen pino kirjoja. Kirjat eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä, vaan ne on vain pinottu toistensa päälle.

Ylhäältä alaspäin:
Candace Brushnell - Sinkkuelämää
Cornelia Funke - Mustesydän
Elina Rouhiainen - Susiraja 2: Uhanalainen
Katherine Paterson - Silta salaiseen maahan
Salatut Elämät - Ken ja isosiskon viimeinen kesä
Kreetta Onkeli - Poika, joka menetti muistinsa
Antoine De Saint-Exupery - Pikku Prinssi
Rick Riordan: The 39 Clues - Luiden Labyrintti (sarjalla monta kirjoittajaa)
Darren Shan - Vampyyrin oppipoika
Darren Shan - Kauhun tunneleissa
Oliver Sacks - Kirjailija, joka menetti muistinsa
Tuija Lehtinen - Enkeleiden salaisuudet (Rafaelin enkeli & Mikaelin enkelit yhdessä)
Anna-Leena Härkönen - Kaikki oikein

Joitakin pinon kirjoja olen aloittanut lukemaan, mutta lopettanut kesken jos eteen on sattunut joku mielenkiintoisemmalta vaikuttava kirja. Kaikki kyllä luen ajan kanssa. Rouhiaisen kirjan lukemiseen voi mennä hieman aikaa, koska Susirajan ensimmäinen osa, Kesytön takkuilee aika pahasti...


Pinon vasemmalla puolella on oikealta vasemmalle seuraavat kirjat:

Elina Rouhiainen: Susiraja 4 - Valittu
Tuija Lehtinen - Mopo
Tuija Lehtinen - Pesää!
Tuija Lehtinen - R.I.P
Sarah Prineas - Taikavaras

Ei varmaan jää epäselväksi kuka kirjailijoista lukeutuu suosikkilistaani? (:


Viimeinen kirjapino on koko kasan oikealla puolella oleva pino.
Siinä on seuraavat kirjat. 

Ylärivi:
Kami Garcia & Margaret Stohl - Lumoava kirous
Danielle Steel - Iso tyttö
Flavia Bujor - Ennuskivien mahti

Alarivi, vasemmalta oikealle:
J.K Rowlingin elämäkerta
Candace Brushnell - Ensimmäinen kesä New Yorkissa
Mikko Oikkonen. Sari Luhtanen - Nymfit: Astarten solmu
Tuija Lehtinen - Kundi kuin kameleontti
Holly Black, Cassandra Clare - Magisterium: Rautakoe
Ann Brashares - Neljä tyttöä ja maagiset farkut
Tuija Lehtinen - Tanja Tavis: Jäkälärinteen 9D
Susan Juby - Ihmeellinen Alice (SiskoDisko)



Siinä oli kaikki lukemista odottavat kirjat minun osaltani. Kirjapinon kirjat on hankittu kirjastojen poistomyynnistä, kirjakaupan alehyllyiltä tai antikvariaatista. Mukana ainakin yksi kustantamolta saatu kirja.
Seuraava postaus tulee ensviikon aikana, kunhan olen kirjamessuilla käynyt. 
Pitäkää hauska viikonloppu, jos ette ole tulossa Turkuun messuille! (:

↧
Search

Kirjamessuilua

October 5, 2015, 1:21 am
$
0
0

Kävin tosiaan eilen Turun kirja- ja ruokamessuilla. Lähtö oli kahdeksalta aamulla, joten jouduin nousemaan ennen seitsemää ylös. Koko linja-auto ei tullut edes täyteen, joten oli hyvin tilaa istua ja olla. Itselläni matka meni lähinnä nukkumiseen sekä meno- että tulomatkalla. 
   Kun päästiin messukeskukseen, käytiin äidin kanssa viemässä Oriflamen paketti aluejohtajalleni (olen siis Oriflamen edustaja) ja lähdettiin sitten kiertelemään ympäri messukeskusta. Messuilla meni noin 5 tuntia kävelemiseen ja katselemiseen. Meillä oli siis aikaa noin viiteen asti illalla, jolloin lähdettiin takaisin Poriin päin.

Löysin messuilta muutaman kirjankin, mutten sitä, jota lähdin hakemaankin, mutta muistin sitten, että olen kyseisen kirjan pyytänyt Otavalta jo jokin aika sitten. Se kirja on P.C Castin & Kristin Castin Yön talo 11: Paljastettu, joka siis on sarjan toiseksi viimeinen osa.
   Mielestäni se saisi jo loppuakin, koska tapahtumat ovat jo muutaman kirjan ajan junnanneet paikallaan, eikä mitään erikoista ole tapahtunut.



Olin messuilla äitini kanssa ja me käveltiin aika tarkkaan ainakin uusien kirjojen osasto kokonaan läpi, antikvariaattien puolta ei niinkään. Minuakaan eivät vanhat kirjat niinkään kiinnosta, riippuu tottakai, minkälaisista kirjoista puhutaan.

Messuilla oli paljon kirjailijoiden haastatteluja ja muunlaista toimintaa. Ruokamessuilla käytiin syömässä juustoja pitkin päivää ja kiertelemässä muuten vaan. Ruokamessujen puolella oli paljon muutakin kuin vain ruokaa, mm. Oriflamen piste & Victoria's Secret - hajuvesikoju, josta minun teki mieli ostaa yksi tuoksu, mutten kuitenkaan raaskinut.


Ruokamessujen puolella Oriflamen kojun lisäksi mielenkiintoisin juttu oli aika varmasti Fazerin koju, jossa myytiin Fazerin uutuuslakua & karkkirakeita. Ostin muutaman pussin uusia lakuja, koska messutarjouksena sait ostaa kolmella eurolla kaksi pussia. 
   Fazerin kojun lisäksi ruokamessujen puolelta ostoksia lähti mukaan Linkosuon ruissipsiosastolta, jossa oli myynnissä uusia minipusseja. Täytyy sanoa, että ne minikokoiset voittavat maun puolesta mennen tullen isokokoisemmat ruissipsit, joita olen silloin tällöin syönyt. Oma ruissipsivillitykseni sai alkunsa muutama vuosi sitten kummitätini perheen ansiosta, koska heillä ostetaan lapsille aina ruissipsejä viikonloppuisin, jos halutaan jotain hyvää. 




Näkyipä messuilla ohimennen yksi tuttu kirjailijakin!

Kuvassa on kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen, joka oli kesällä Porissa jazz-viikolla vierailulla. Kirjoitin siitä jutun jo aiemmin, jutun pääset lukemaan tästä.



Ella - kirjojen kirjoittaja Timo Parvela oli myös messuilla yksi haastateltavista kirjailijoista. Timo kertoi haastattelussaan mm. millä periaatteella hän Ella - kirjoja kirjoittaa, koska haastattelija totesi itsekin lukeneensa kirjan ja nauraneensa välillä ääneen kirjan juttuja eikä hän todellakaan ole kirjan kohderyhmää. Timo totesi, että lastenkirjat pitää kirjoittaa keski-ikäiselle naiselle, koska lastenkirjoja monesti ostavat perheenäidit lapsille. 
   Ihan koko haastattelua en kuullut ja ikävä kyllä en ole lukenut kuin ehkä kaksi Ella - kirjaa, vaikka sarja onkin hyvä ja hauskaa luettavaa. Eräs ystäväni on lukenut koko Ella - sarjan ja olen aika varma, että hän lukee myös kaksi sarjan uusinta kirjaa hetkessä loppuun! (:


Aika varmasti yksi messujen kiinnostavimmista haastatteluista oli kirjailija Maija Paavilaisen haastattelu, jossa haastattelija kyseli hänen kirjastaan nimeltä Rollaattoriralli. Olisin ostanut sen kirjan samantien, jos sitä olisi vielä ollut. Paavilaisen haastattelu oli viimeinen, jonka edimme äitini kanssa kuunnella ennen kotiin lähtöä. Äiti osti kuvassakin näkyvän kirjan Koiruuksia, sillä perustein, että pakkohan meidän oli Diegosta kirja saada. (Diego on perheeni sekarotuinen pikkukoira). Paavilainen allekirjoitti kirjan ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin päin. 
   Kaiken kaikkiaan messuilta oli mukava ja kotiin lähdin hymy huulillani, vaikka olin todella väsynyt, kun olin koko päivän kävellyt. Kun päästiin Poriin, käytiin äidin ja isän kanssa hakemassa vielä ruokaa GrilliPorista, jossa on koko Porin paras grillipiirakka & ranskalaiset. Päivä oli pitkä, mutta mukava kaikin puolin. Voisin puhua messuista vaikka kuinka paljon, mutta tästä tulisi ylipitkä juttu!


Mitä löysin messuilta?



Kaiken kaikkiaan mulla oli tavaraa kotiin lähtiessä mukana noin kaksi jos ei kolmekin kassillista, joihin mahtui mm. kuvan kirjat, Fazerin uutuuslakut ja vähän muutakin.

Kuvan kirjat alhaalta ylöspäin:

1. Tuula Karjalainen - Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta (Toven elämäkerta)
2. Volter Kilpi - Alastalon salissa (Otavan lahja jokaiselle messuvieraalle)
3. Roope Lipasti - Viikinkisolmu
4. Tove Jansson - Kesäkirja

↧

Arvostelukappaleet Otavalta

October 7, 2015, 5:24 am
$
0
0

En aluksi meinannut tehdä näistä juttua erikseen, koska jaoin kuvan jo tekstin kera blogin facebooksivulla, mutta luulen, että läheskään kaikki blogini lukijat eivät sen facebooksivua seuraa, niin ajattelin nyt kirjoittaa tännekin jutun näistä kahdesta aarteesta.

Pyysin tuossa jokin aika sitten Otavalta luettavaksi muutamaa kirjaa blogin kautta. Teen niistä jutun blogiin, kun olen ne lukenut, kuten teen muutenkin kaikesta lukemastani aina. Näistä tehdyt jutut linkkaan kuitenkin ihan erikseen vielä Otavan facebooksivulle.

Muistin Turun kirjamessuilla sunnuntaina pyytäneeni Yön talo - sarjan 11.osan Otavalta luettavaksi, kun olin muutamaa päivää aiemmin sen bongannut Porin INFO- kirjakaupan hyllystä. Oli siis iloinen yllätys kotiin tullessa, että pöydällä odotti noutoilmoitus isokokoisesta paketista. Heti kun katsoin lähettäjää, muistin, mitkä kaksi kirjaa olin pyytänyt luettavaksi.

1. Tuija Lehtinen - Välivuosi
Kirja on tarina siitä, kun kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, boheemi kulttuurituottaja äiti ja pikkusiskopuoli Tikkurilasta. Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja pikkusisko Kauniaisista. 
Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet yrittävät tappaa toisensa. Lime puolestaan elää todeksi vanhaa perhesarjaa Me hirviöt.

Minulla on kirjan suhteen innostunut fiilis ja Tuijan tyylin tuntien odotukseni ovat korkeat, mutta luotan siihen, ettei suosikkikirjailijoihini lukeutuva Lehtinen petä minua vieläkään!


2. P.C. Cast & Kristin Cast - Yön talo 11: Paljastettu
Sarjan toiseksi viimeinen osa.

Neferet on vaarallisempi kuin koskaan ja on päättänyt kostaa niin Zoeylle kuin tämän läheisille. Kaaos on valloillaan Tulsassa - ja tilanteesta syytetään Yön taloa. Pystyykö ylipapitar Zoey pysäyttämään Neferetin ennen kuin tilanne yltyy sodaksi? Tehtävää ei helpota Zoeyn valtaava tunnemyrsky, jonka lähentyminen Auroxin kanssa saa aikaan. Yön talo -sarjan toiseksi viimeisessä osassa on ennätyksellinen määrä toimintaa & kuumia tilanteita. 

Niin no... katsotaan nyt. Viimeinen kirja antoi jo hiukan ymmärtää, että loppua kohden ollaan menossa, mutta ei kovin vauhdikkaasti. Saa nähdä, mitä sarjan toiseksi viimeinen osa pitää sisällään ja alkaako se tympiä yhtä pahasti kuin viimeksi lukemani osa 10, Salattu. Jospa tässä olisi enemmän Lenobia-Travis - kuviostakin? 
↧
↧

Tuija Lehtinen - Välivuosi

November 1, 2015, 11:16 am
$
0
0
Välivuosi oli Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä uskonut, jos joku olisi väittänyt, että vuosi voisi olla oikotie onneen.

Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, boheemi kulttuurituottajaäiti & pikkusiskopuoli Tikkurilasta. Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja pikkusisko Kauniaisista.

Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet yrittävät tappaa toisensa. Lime puolestaan elää todeksi vanhaa perhesarjaa Me hirviöt.

EI MIKÄÄN LOVE STORY.



Virkistävän erilaista Lehtistä! Ihan ensimmäiseksi Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta! ♥

Välivuosi on asia, joka käy monen nuoren mielessä, kun mitään muuta ei näyttäisi olevan mahdollista tehdä. Kirja pureutuu uusperheen arkeen ja se kerrotaan kahden hahmon näkökulmasta: ilkeäsieluisen, häijyn Limen & välittävän, hieman sinisilmäisen Simon. Heidän perheensä ajautuvat samankaton alle eivätkä kumpikaan tunnu enää viihtyvän kotonaan.
   Lime oli henkilöhahmona välillä ihan okei, mutta suurimman osan ajasta raivostuttavan ärsyttävä siinä missä Simo taas oli enimmäkseen mukava, mutta hieman sinisilmäinen. Välillä huokailin itsekseni seuratessani Bettinan ja Simon säätämistä. Bettina on Limen lapsuudenystävä, josta Lime tosin ei tunnu välittävän yhtään.    Koska minua ärsyttävät ihmiset, jotka eivät välitä kuin itsestään, luulen että Limekin otti päähän juuri siitä syystä. Olen melkovarma, ettei mikään kirja säästy ärsyttäviltä hahmoilta. Jokaisessa kirjassa on aina joku raivostuttava hahmo, josta lukiessa tekisi mieli heittää kirja seinään ja huutaa niin kauan, että rauhoittuisi.

Simo, joka on kotoisin Vantaalta, kulkee kirjan alussa vielä kahden kaverinsa Iljan & Faisalin kanssa. Simon muuttaessa Kauniaisiin, Ilja vierailee hänen luonaan muutaman kerran, mutta Faisalia ei näy kuin kerran. Hiljalleen pienen välikohtauksen jälkeen (Limen & Iljan välillä) Simon ja poikien ystävyys alkaa olla ohi, mutta Simon luokalla on Monni - niminen korsto, joka jostain käsittämättömästä syystä on ottanut Simon suojelukseensa. Monni on hyvin urheilullinen ja kiehtova henkilö.
   Jotenkin ihmisenä minua ovat aina kiinnostaneet sellaiset ei-niin-kiltit pojat, jotka eivät ole täysin pehmenneitä nallekarhuja, vaan uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen. Näen nämä piirteet Monnissa, mistä syystä hän on mielestäni kirjan parhaita hahmoja.

Malaika, Simon pikkusiskopuoli on lähtöisin Marokkolaismiehestä nimeltä Dakarai. Dakarai on Simon perheessä tabu - asia, josta ei puhuta. Dakarai mainitaan kirjassa muutamaan otteeseen, ja hahmosta saa heti sen kuvan, että se on (Simoa lainaten) seko. Malaika on mukava, pieni tyttö, josta Limen sisko Tua saa itselleen hengenheimolaisen ja kaksikko viihtyy täydellisesti yhdessä.

Limen perhe - Isä, Ari & pikkusisko Tua. Lime on hyvin omistushaluinen isänsä suhteen, mutta pikkusisko häntä ei kiinnosta pätkääkään. Ari-isä toteaakin, että hänellä on yksi täydellinen jälkeläinen, Tua on vain keskinkertainen Limeen verrattuna.
   Jos mietin omaa historiaani, ärsyttää minua suuresti Arin asenne Tuaa kohtaan. Olen itse käynyt erityiskoulua ja minulla on oppimisvaikeuksia ja muutama muu opiskeluun vaikuttava juttu, mistä syystä aikanaan minustakin ajateltiin samalla tavalla kuin Ari & Lime ajattelevat Tuasta.

Kirja oli virkistävän erilainen Lehtinen. Olen Tuijan kirjoista puhuttaessa tottunut hieman erilaisiin kirjoihin, mutta tämä uudisti täysin näkemykseni Lehtisestä nuortenkirjailijana. Vau!

Kirja oli viihdyttävää ja hauskaa luettavaa ja olisin lukenut sen nopeamminkin ilman älylaitteita. Jos niitä ei olisi, lukisin enemmän ja nyt harmittaa, etten saa siitä syystä tännekään kirjoitettua niin usein kuin haluaisin. Odottelen innolla, mitä Tuija seuraavaksi kirjoittaa!


Kirjailija: Tuija Lehtinen
Teos: Välivuosi
Sivut; 207
Kustantaja: Otava
Luettavaksi: Arvostelukappale, Otava
Suosittelisinko, kenelle: Suosittelen kirjaa nuorelle, joka tykkää lukea Lehtisen kirjoja tai etsii jotain erilaista luettavaa. 
Arvosana: 5
↧

Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Rautakoe

November 7, 2015, 2:10 pm
$
0
0
Älä koskaan luota taikuriin. 
Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin.

Nämä sanat eväänään Callum Hunt osallistuu maagien koulun pääsykokeeseen. Jos hän onnistuu, Call joutuu eroon isästään ja hänet valitaan opiskelemaan maagiksi kaukana kotoa.
   Call tyrii kokeessa pahemmin kuin kukaan aiemmin, mutta koulun arvostetuin maagimestari Rufus valitsee hänet siitäkin huolimatta. Miksi Callum valitaan, vaikka hän nimen omaan ei olisi kouluun halunnut?
   Nyt pahaenteinen tulevaisuus odottaa Callia, joka on yhtä aikaa sekä innostunut että kauhuissaan.





Vau! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kirja oikeasti pitää otteessaan niin hyvin, että sitä on lähes mahdotonta laskea käsistään ennen kuin sivuilla ei enää ole tekstiä. En ole vähään aikaan törmännyt tällaiseen kirjaan, joka sitoo niin hyvin tarinan mukaan, ettet vain pysty lopettamaan lukemista, vaikka silmät alkavatkin jo vähitellen sattua ja alkaa väsyttää. Sun on vain yksinkertaisesti pakko lukea loppuun.
   Rautakoe ja samalla ensimmäinen vuoteni Callin, Tamaran ja Aaronin matkassa velhokoulu Magisteriumissa on nyt ohi enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Olen shokissa ja haluaisin itkeä ja käpertyä johonkin nurkkaan.

Magisteriumissa vaikuttaa olevan pelottavan paljon yhtäläisyyksiä J.K Rowlingin Harry Potteriin, eikä niitä voi jättää läheskään aina huomiotta ja ainakin itse huomasin vertaavani jopa kirjojen hahmoja keskenään. Call tuo mieleeni etäisesti Ron Weasleyn siinä missä Aaron saa mieleeni Harryn ja Tamara Hermionen... Heidän opettajastaan Mestari Rufuksesta tulee mieleeni automaattisesti Tylypahkan rehtori Dumbledore.
   Magisterium kuitenkin eroaa Harry Potterin maailmasta monin tavoin. Näkyvin ero on ehkä taian laadussa. Siinä missä Potterissa tarvitaan loitsuja ja taikasauvoja, jotta loitsut onnistuvat, Magisteriumissa opitaan hallitsemaan elementtejä oman mielen avulla, jolloin mennään aika lähelle sitä taikuutta, jollaiseen esimerkiksi Avatar (piirretty & TV-sarja) kykenee.

Kirjailijoista vain Holly Black oli minulle entuudestaan tuttu, toisin kuin monelle muulle, jotka ovat lukeneet Cassandra Claren kirjoittaman Varjojen Kaupungit - sarjan siinä missä itse olen lukenut vain Holly Blackin kynästä syntyneen Spiderwickin kronikat - sarjan.

Magisterium oli virkistävän ja samalla kuitenkin kammottavan erilainen fantasiakirja, joihin olen yleensä tottunut. Kun luin kirjan, yllätyin moneen kertaan ja haukoin henkeäni tarinan edetessä. En olisi todellakaan odottanut kirjan päähenkilölle aivan tämänlaista kohtaloa, ja siksi minua hieman pelottaakin, kuinka kaikki jatkuu.

Tuli haluaa polttaa.
Vesi haluaa virrata.
Ilma haluaa kohota.
Maa haluaa sitoa.
Kaaos haluaa ahmia.

Näin kuuluvat sanat, jotka jokainen Magisteriumin maagioppilas oppii ulkoa ennemmin tai myöhemmin, myös Callum Hunt, joka ei missään nimessä haluaisi olla maagi. Huolimatta hänen isänsä neuvoista, kuinka töpätä niin pahasti valintakokeessa, hänet valitsee koko Magisteriumin vaikutusvaltaisin maagi, Mestari Rufus, joka on myös Callumin isän, Alastair Huntin entinen opettaja. 
   Callumilla on kaikki tyypilliset sankarin piirteet. Tragedia ja salaisuuksia menneisyydessä, maagisia kykyjä sekä rampa jalka, joka vaikuttaa hänen elämäänsä aivan kuten Harry Potterin otsassa oleva salamanmuotoinen arpi vaikutti hänen elämäänsä.
   Callum on koko lapsuutensa ajan saanut kuulla, kuinka vaarallinen paikka Magisterium on ja niinpä, kun hän tulee valituksi, hän yrittää karata keinoja kaihtamatta, mutta kun hän saa ystäviä, joita hänellä ei koskaan ennen ole ollut hänen naljailunsa ja kiusaamisen tähden, alkaa hän viihtyä koulussa jopa niinkin hyvin, että pelkää ettei enää pääsekään takaisin kouluvuoden loputtua. 

Callumin ystävät - Tamara & Aaron ovat vuosikurssinsa parhaat maagit, ja kolmikosta tulee pian parhaat ystävät. Callin aloitettua opinnot Magisteriumissa, aloittaa kukin ryhmä tutustumaan aluksi yhteen elementtiin. Callin ryhmän ensimmäinen elementti on hiekka, josta riittää juttua jonkin verran kirjan aikana, muttei se lukutahtia haittaa, sillä ainakin itse en olisi halunnut laskea kirjaa lainkaan käsistäni ja luin sitä jopa koulussa oppituntien kesken välillä jos opettaja ei ollut näkemässä. Niin koukuttava ja puoleensavetävä Magisteriumin maailma on!


Teos: Magisterium - Rautakoe
Alkuperäinen nimi: Magisterium - The Iron Trial 
Kirjailijat: Holly Black & Cassandra Clare
Suomentaja: Inka Parpola
Kustantanut: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Luettavaksi: ostettu, Adlibris
Suosittelenko, kenelle: Jos pidät Harry Potterista tai Percy Jacksonista, rakastut Callum Hunttiin!
Arvosana: 5
↧

Muutama arvostelukappale

November 9, 2015, 2:12 am
$
0
0


Pyysin Otavalta muutaman arvostelukappaleen parista lastenkirjasta ja yhtä niistä olenkin alkanut jo lukemaan. Sain melkein kaikki pyytämäni jo postissa, mutta yksi jäi uupumaan, koska se ei ole vielä ilmestynyt. Tuo puuttuva kirja on Jenni Pääskysaaren kirjoittama Poika, sinä olet. Pääskysaari kirjoitti aiemmin tsemppikirjan tytöille. Lue arvosteluni tästä.

Arvostelukappaleet ovat tällä kertaa 

Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen
Veera Salmi - Mauri ja vähä-älypuhelin
Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey


Aloitin lukemaan monen kirjabloggaajakollegani kehumaa Kadonnut Audrey - kirjaa ja olen tähän mennessä ainakin tykännyt siitä. Ensin meinasin tarttua Mauri & vähä-älypuhelimeen, mutta muutin kuitenkin mieleni. Mulla on paha tapa lukea se kaikista herkullisimmalta vaikuttava kirja ensin ja koska olen Kadonneesta Audreysta lukenut vain pelkkää hyvää, siihen oli helppo tarttua, mutta toki luen kaikki arvostelukappaleet, joita pyydän. Olen kiitollinen siitä, että kustantajat lähettävät pyytämäni kirjat minulle arvosteltaviksi.

Edellisistä arvostelukappaleista olenkin saanut toisen luettua ja pidin siitä kovasti. Viimeksi pyysin Otavalta luettavaksi P.C Castin & Kristin Castin Yön talo 11 - Paljastettu sekä Tuija Lehtisen Välivuoden. Viimeksi mainitusta voit lukea mielipiteeni täältä.


↧
Viewing all 246 articles
Browse latest View live
Search