Quantcast
Channel: Lukijan roolissa
Viewing all 222 articles
Browse latest View live
↧

Arvonta

May 12, 2016, 10:18 am
$
0
0
Tälle blogiarvonnalle ei ole mitään juhlavaa syytä kuten silloin, kun blogini täytti vuoden, vaan halusin tehdä tämän, koska sain erästä kirjaa 2 kappaletta. Se toinen on siis minulla edelleen kesken.

Jokin aika sitten vihjasin facebookissa kirjan olevan esikoiskirjailijan kirjoittama nuortenfantasiatyylinen romaani. Keksiköhän kukaan kenestä oli kyse?

Laitoin twitter - tililleni kuvan kirjasta noin puolituntia sitten. En tiedä kovin montaa esikoiskirjailijaa, joka olisi julkaissut nimenomaan nuortenfantasiakirjan. Kyseessä on tietysti Kuurankerosta kirjoittanut Elina Pitkäkangas, jonka esikoiskirja, Kuura - löytyy nyt kaupoista ja mm. Elisa Kirjasta sen voi ostaa itselleen myös e-kirjana.

Itse pidän Kuurasta kovasti, vaikka olenkin lukenut siitä vasta noin 150 sivua. Rakastan sitä kirjaa, vaikka toinen päähenkilö välillä onkin hieman raivostuttava.

Elina, jos luet tämän, haluan sinun tietävän, etten pidä Kuuraa missään nimessä tylsänä, vaikka sen lukeminen hieman kestääkin. Se johtuu vain ajanpuutteesta.

Kustantaja kertoo kirjasta näin:

Kuurankeron pikkukaupunkiin nyky-Suomeen (tarkemmin Turun kupeeseen) sijoittuva tarina ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa yhdistelevä teos on nuoren esikoiskirjailijan huiman trilogian avaus.

''Lukiolaisystävykset Inka ja Aaron ovat eläneet jo vuosia suojattua elämää Kuurankeron rauhallisessa pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä petojen yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - varsinkaan sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena Valkonen.''



Arvonta on käynnissä tästä päivästä aina 10.kesäkuuta klo 22 asti. 
Voittajan ilmoitan heti seuraavana päivänä.

Voit osallistua Kuuran arvontaan seuraavasti.

1. Sinun tulee olla blogini julkinen lukija

2. Kommentoi, mitä haluaisit mahdollisesti nähdä blogissani

3. Jätä kommenttiisi myös käytössäsi oleva sähköpostiosoite, 
jotta saan sinuun yhteyden jos arpaonnetar suosii.


Onnea arvontaan! <3


↧
Search

Näitä luen syksyllä

May 23, 2016, 4:25 am
$
0
0
Mua on nyt jonkin aikaa vaivannut enemmän tai vähemmän melko ilkeä lukujumi ja siihen lisäksi stressi, sillä yksi koulukurssi pitäisi tällä viikolla saada alta pois, mutta se tuottaa vähän ongelmia, koska kyseisen kurssin tehtävät ei kiinnosta yhtään, vaikka normaalisti pidän äidinkielestä.

Mulla on jotenkin muutenkin viime viikkoina motivaatio ollut nollassa niin äiidinkielen kuin lukemisen ja kirjoittamisenkin suhteen eikä energiaa ole ollut tehdä juuri mitään, joten sosiaalisten suhteiden ylläpitäminenkään ei ole ollut helppoa.


Nyt löysin kuitenkin aikaa saada tehtyä edes tämän ''Näitä luen syksyllä'' - jutun ja syy sen pitkittymiseen on yksinkertainen, motivaation puute. Aikaa löytyy siksi, että unohdin muistitikkuni kotiin enkä voi siis käytännössä tehdä yhtään mitään nyt koulussa... Jos huomenna olisi parempi päivä? Toivottavasti ainakin. Koska minua laiskotti, jutun kuvat ovat ainakin osittain suoraan kustantamoiden katalogeista.





Art House/Jalava/Tietosanoma


Vaikka en ole edellistäkään Archie Greeneä lukenut (pitäisi ottaa työnalle sekin) niin jatko-osa kiinnostaa. Tosin, ymmärtääkseni kirjassa on puhetta velhoista sun muusta taikaan liittyvästä ja vaikka rakastankin fantasiaa, taikuus alkaa tulla jo korvista ulos. Kai olen kääntymässä vähän pois siitä, vaikka en haluaisi... Pelottavaa.


Yleensä en voi sietää sotajuttuja, mutta jostain syystä viime aikoina kaikki jollain lailla sotaan liittyvä on alkanut kiinnostaa, vaikka siitä sitten menisikin yöunet. Siksi myös tämä kirja kiinnostaa.


No, sanoin kasvaneeni ulos fantasiasta... öö, ei se taida pitää täysin paikkansa, koska bongasin uutuuksista myös tämän Pohjolan myyteistä kertovan kirjan.


Gummerus


Rakastan H.C. Andersenin satuja ja katsoin paljon hänen saduistaan tehtyä tv-ohjelmaa lapsena. Muistan yhä muutaman sadun aika hyvin, joten tämä kirja on pakko hommata ihan omaksi asti!


Tämä kirja on todella ajankohtainen ja minua kiinnostaa, mitä maailmalla ja omassa maassani tapahtuu, joten myös tämä kirja kiinnostaa. Oletko muuten huomannut, että ihmiset on jotenkin paljon enemmän agressiivisia kuin ennen ja ärsyyntyvät helpommin lähes mistä tahansa? Itse mietin nykyään tarkkaan kenelle puhun ja mistä...


Myllylahti



Ostin lukulaitteelleni jokin aika sitten kaikki edelliset osat yhtä Rossin sarjaa ja jotenkin tämäkin kiinnostaa!


Otava


Tuija Lehtinen on yksi vahva suosikkini ja hänen kirjansa eivät ole vielä kertaakaan pettäneet minua. Olen lukenut monia Tuijan lasten- ja nuortenkirjoja jo ennen kuin aloin kirjoittaa blogia. 


Yhdysvaltalaisen Julie Murphyn kirja, Dumplin kiinnostaa, koska siinä puhutaan lihavasta naisesta (en ole itsekään pienikokoinen) ja siitä, että Dumplin on asian kanssa ihan ok. Hänen mielestään täydellinen bikinivartalo on saavutettu pukemalla bikinit päälle. Dumplin ilmoittautuu mukaan äitinsä järjestämiin missikisoihin protestina. Pakkaa sekoittaa entisestään työpaikan hottis, joka Dumplinin järkytykseksi ihastuu häneen. Soppa on valmis!

En ole vielä lukenut edellistä Noaidin tytärtä, mutta aivan varmasti luen sen, kun ehdin!
Myös kirjan jatko-osa kiinnostaa kovasti.


Pakolaisten myötä olen kiinnostunut myös islamilaisesta kulttuurista 
ja tämä kirja voi olla siinä iso apu.


Pidin kovasti edellisestä Maurista, joten myös sarjan jatko kiinnostaa.


Ihana, Rosvoäiti, Siri Kolu hemmottelee fanejaan taas uudella Rosvola kirjalla. Tuskin maltan odottaa, mitä Rosvoloille tapahtuu tällä kertaa.


Myös lähiönoita Taika Taksisen tarina saa jatkoa. Itselläni on edellinen osa vielä luettavana, ja luen sen ihan varmasti. Koulu loppuu viikon päästä, joten mulla on lomalla aikaa pureutua kaikkiin lukupinoni kirjoihin.


Olen odottanut jatkoa Callumin tarinalle siitä asti, kun sain Rautakokeen luettua. Odotan jännityksellä, miten Callumin käy, sillä kirjan takakanteen tulevan tekstin lukemalla ei ole vaikea päätellä, että luvassa on jännittävä seikkailu. 


Siltala


Suomenkieli kiinnostaa minua kovasti ja tavoitteenani on paitsi oppia enemmän äidinkielestäni myös julkaista joskus oma kirja. Sitä varten olen jo vuosia treenannut suomenkieltä ja kerran jopa lähettänyt oman tekstini kustantajalle.


Pidän näyttelijä/kansanedustaja Jani Toivolasta kovasti. Hän on yksi eduskunnan järjenäänistä. Janin kaltaisia kansanedustajia saisi mielestäni olla enemmänkin. Jotta ei menisi liian poliittiseksi, niin Janin kirja ''Minusta tulee isona valkoinen'' on hänen omaelämäkertansa, jossa hän pohtii yksilön oikeutta omaan tarinaan. Teoksen punaisena lankana on Toivolan matka isänsä synnyinseudulle pieneen Webujen kylään Kenian maaseudulla. Elämäntarinansa kautta Toivola käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä liittyen identiteettiin ja ihmisen oikeuksiin - kuka saa rakastaa, kuka saa perustaa perheen ja olla isä tai äiti, kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi.

Miten päästää irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan?


Kustantamo S&S


Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä on opaskirja hauskempaan elämään. 
Kirja kiinnostaa minua aika paljon kuten se aito oikea feminismikin. 
Aidolla oikealla feminismillä tarkoitan siis tasa-arvoa kummallekin sukupuolelle. 


Tammi




Olen viimeaikoina jo ihan opiskeluiden takia kiinnostunut koodaamisesta, joten luonnollisesti myös aiheeseen liittyvät kirjat kiinnostavat, vaikka ne sitten olisivatkin lastenkirjoja kuten Hello Ruby.
 Rosie Dickinsin Kuinka tietokone toimii? Kurkista ja koodaa! on tiivis ja havainnollinen tietopankki tietokoneista ja koodaamisesta.


Sari Peltoniemen ja Laura Haapamäen Taivazalan joutsen aloittaa jännittävän trilogian, joka kertoo pienestä Kielisen kylästä. Eräänä elokuun päivänä kylään ilmestyy kummallinen lintuparvi. Parvi kantaa mukanaan koria, jossa matkustaa Opri koiriensa sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri on tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa. Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?


Maria Turtschaninoff on kirjoittanut aiemmin yhden osan Punaisen luostarin kronikoita ja nyt Maresin tarina saa jatkoa itsenäisellä jatko-osalla, joka palaa ajassa taaksepäin, Punaisen luostarin perustamista edeltäviin tapahtumiin. 
Sain avausosan joululahjaksi, enkä ole kirjaa ehtinyt vielä lukea.
Jos saisin asian korjattua kesälomani aikana.


WSOY


Juuli Niemen Et kävele yksin on tarina 15-vuotiaasta nuoresta, joka vasta piirtää omia ääriviivojaan tarinaan nimeltä elämä, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Egzonin perhe on Kosovosta ja Agzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.



Tässä oli minua kiinnostavat kirjat kustantamoiden syksyn katalogeista.
Löysitkö jotain kivaa, mitä odottaa?
↧
↧

Kaunotar ja Hirviö elokuva

May 26, 2016, 8:59 am
$
0
0
Ajattelin vähän laajentaa blogini toiminta-aluetta. Jatkossa bloggaan kirjoista, elokuvista ja muusta kulttuurista. Olen myös harkinnut aloittavani kirjatubettamisen. Kiinnostaisiko teitä katsoa mun videoita? Tai siis arvioita välillä videon muodossa? Laittakaa kommenttia ja kertokaa. Yritän kerätä rohkeutta alottaa kirjatubettamisen.


 

Elokuva: Kaunotar ja hirviö (eng. Beauty and the Beast)
Laji: Lastenelokuva
Valmistumisvuosi:  1991
Rooleissa:
Paige O'Hara, Robby Benson, Richard White, Jerry Orbach, David Ogden Stiers, Angela Lansbury
Ohjaaja:  Gary Trousdale & Kirk Wise
Käsikirjoitus: Linda Woolverton, Roger Allers & Kelly Asbury


Kaunotar ja Hirviö on varmasti yksi katsotuimmista Disneyn elokuvista omassa lapsuudessani. Muistan elokuvan lähes kokonaan ulkoa ja hakiessani tähän arvosteluun kuvaa, alkoi päässä soida elokuvan laulut.
   Kaunotar ja Hirviö on vuonna 1991 ensi-iltansa saanut samannimiseen ranskalaiseen kansansatuun perustuva the Walt Disney Companyn animaatioelokuva. Elokuva on palkittu useilla Oscareilla ja siitä ollaan vuonna 2017 tekemässä ihmisten esittämä versio, jossa mukana on mm. Harry Pottereista tuttu Emma Watson.


Elokuva alkaa pienellä tarinalla, jossa vanhaksi kerjäläiseksi naamioitunut haltijatar tarjoaa nuorelle prinssille ruusua vastineeksi yösijasta. Kun prinssi kieltäytyy päästämästä haltijatarta sisään, tämä rankaisee häntä muuttamalla hänet rumaksi hirviöksi ja hänen palvelijansa huonekaluiksi ja muiksi talousesineiksi. Haltiatar antaa prinssille taikapeilin, jonka avulla tämä voi katsella kaukaisia paikkoja, ja sen lisäksi vielä aiemmin tarjoamansa ruusun, jonka on määrä kukkia, kunnes prinssi täyttää 21 vuotta. Ennen kuin ruusun kaikki terälehdet ovat pudonneet, prinssin on rakastuttava ja saatava osakseen myös vastarakkautta. Jollei näin käy, prinssi jää hirviöksi ikuisiksi ajoiksi.
   Kuluu useita vuosia. Kaunis mutta epätavallinen nuori nainen nimeltä Belle elää läheisessä ranskalaisessa kylässä yhdessä keksijäisänsä Mauricen kanssa. Belle rakastaa lukemista ja kaihoaa päästä pois pienestä kotikylästään. Eräs paikallinen ja ylimielinen mies nimeltä Gaston kosiskelee Belleä vaimokseen, mutta Belle ei jaksa kiinnostua pöyhkeilevästä miehestä.
Mauricen viimeisin tekemä keksintö on eräänlainen puunhakkaajakone. Kun Maurice lähtee viemään keksintöään keksijämessuille läheisen metsän lävitse, hän eksyy ja saa kimppuunsa susia. Sudet ajavat Mauricen Hirviön linnan portille. Linnassa Maurice tapaa huonekaluiksi muuttuneita palvelijoita, kuten Lumièren, Könnin, rouva Pannun ja tämän pojan nimeltä Kippo. Hirviö vangitsee Mauricen tyrmäänsä. Sillä välin kylässä Gaston kosii Belleä, mutta tämä kieltäytyy kosinnasta. Pian sen jälkeen Belle löytää isänsä pakokauhun vallassa kotiin palaneen hevosen, joka johdattaa hänet Hirviön linnaan. Linnassa Belle tarjoutuu ottamaan isänsä paikan Hirviön vankina. Hirviö suostuu ja lähettää Mauricen kotiin. Kylässä Maurice kertoo Gastonille ja muille kyläläisille Bellen olevan Hirviön vankina, mutta kyläläiset uskovat hänen menettäneen järkensä. Niinpä Maurice lähtee pelastamaan Belleä yksin.
    Sillä välin linnassa Hirviö määrää Bellen syömään kanssaan päivällistä, mutta Belle kieltäytyy kunniasta. Hirviö kieltää palvelijoitaan antamasta Bellelle ruokaa, mutta Lumière uhmaa käskyä. Könni vie Bellen kierrokselle linnaan, minkä jälkeen Belle lähtee omille teilleen linnan kiellettyyn siipeen ja löytää sieltä haltijattaren Hirviölle antaman ruusun. Hirviö ajaa raivoissaan Bellen tiehensä. Hirviön säikäyttämänä Belle yrittää paeta linnasta, mutta hän ja hänen hevosensa joutuvat susien hyökkäyksen kohteeksi. Hirviö saapuu pelastamaan Bellen, minkä jälkeen Belle ryhtyy hoitamaan tämän kamppailussa saamia haavoja. Hirviö antaa Bellelle lahjaksi linnan kirjaston, ja Bellestä ja Hirviöstä alkaa vähitellen tulla ystäviä. Myöhemmin he syövät yhdessä upean illallisen ja tanssivat romanttisesti tanssisalissa. Kun Hirviö antaa Bellen käyttää taikapeiliään, Belle näkee, että hänen isänsä makaa metsässä kuoleman kielissä. Vaikka haltijattaren antama ruusu on menettänyt miltei kaikki terälehtensä, Hirviö antaa Bellen lähteä ja lahjoittaa tälle taikapeilin muistoksi itsestään. Palvelijat kauhistuvat Hirviön päätöstä, sillä he pelkäävät, etteivät he enää ikinä muutu takaisin ihmisiksi. Katsellessaan Bellen lähtöä Hirviö myöntää Könnille rakastavansa tyttöä.
   Belle löytää Mauricen ja vie tämän kotiin. Kesken kaiken Gaston saapuu kuitenkin paikalle mukanaan suuri väkijoukko. Gaston uhkaa, että jollei Belle mene hänen kanssaan naimisiin, paikallisen hourulan omistaja lukitsee Mauricen iäksi hullujenhuoneelle. Belle todistaa Mauricen kertomukset Hirviöstä todeksi Hirviöltä saamallaan taikapeilillä. Kun Belle sanoo Hirviötä ystäväkseen ja nimittää Gastonia puolestaan todelliseksi ”hirviöksi”, Gaston tulee sairaalloisen mustasukkaiseksi. Gaston kiihottaa väkijoukon Hirviötä vastaan ja lähtee johtamaan hyökkäystä Hirviön linnaan tappaakseen Hirviön. Gaston lukitsee Bellen ja Mauricen heidän omaan kellariinsa, mutta Bellen laukkuun piiloutunut Kippo hakkaa kellarin oven palasiksi Mauricen puunhakkaajakoneella.
   Sillä välin linnan palvelijat tekevät parhaansa ajaakseen väkijoukon ulos linnasta. Gaston ehtii kuitenkin löytää Hirviön ja hyökkää tämän kimppuun. Hirviö on ensi alkuun liian masentunut puolustautuakseen, mutta asiat muuttuvat, kun hän näkee Bellen palaavan linnaan. Gaston ja Hirviö käyvät kiihkeän kamppailun, minkä päätteeksi voittoisa Hirviö päättää säästää Gastonin hengen. Sitten hän kiipeää parvekkeella odottavan Bellen luo. Gaston seuraa Hirviötä ja puukottaa tätä selkään. Samalla hän kuitenkin menettää tasapainonsa ja putoaa kuolemaansa.
   Hirviö kuolee vammoihinsa, mutta Belle ehtii tunnustaa tälle rakkautensa ennen kuin haltiattaren ruusu pudottaa viimeisen terälehtensä. Sen seurauksena lumous raukeaa. Hirviö herää henkiin, ja hänestä ja hänen palvelijoistaan tulee taas ihmisiä. Elokuva päättyy Bellen ja prinssin tanssiessa yhdessä tanssisalissa ympärillään Maurice ja prinssin ihmisiksi muuttuneet palvelijat.




Oma mielipide:


Elokuva on toteutettu hyvin ja sen graafinen ilme on onnistunut hyvin. Alussa tulevat fontit ja niiden asettelu on selkeästi mietitty eikä värikään huku taustaan. Voin vain kuvitella, millainen duuni elokuvan animoijilla, ääninäyttelijöillä ja muulla tiimillä on aikanaan ollut!
  Pidin kovasti elokuvan päähahmoista. Katselin joitain klippejä elokuvasta tätä arvostelua varten, vaikka muistankin elokuvan tapahtumat ulkoa. Huomasin näin vuosia myöhemmin, että Gaston, jota lapsena en voinut sietää lainkaan, oli muuttunut silmissäni hieman siedettävämmäksi, vaikka oli edelleenkin inhottava. Huomasin pystyväni osittain jopa samaistumaan Gastonin mielipiteisiin ja luonteeseen jossain kohdissa elokuvaa ja se oli aika pelottava huomata. Tosin ilman sekopäistä, mustasukkaista ja ilkeää Gastonia, elokuvasta puuttuisi jotain eikä se olisi enää lähellekään yhtä hyvä kuin nyt.
   En tiedä, miksi Belleä kuvaillaan elokuvan juonenkulussa oudoksi tai omalaatuiseksi, koska eihän kukaan ole tavallinen. Kaikki me olemme erilaisia ja kaikissa meissä on jotain ’’outoa’’. Luulen, että Bellestä tekee oudon hänen mieltymyksensä kirjoihin ja lukemiseen. Rakastan itsekin lukemista ja kirjoja ja kirjoittamista ja olen muutamaan otteeseen kuullut olevani outo sen takia. Onneksi nykyään ympärilläni on mahtava joukko lukevia ihmisiä, joihin en olisi ikinä tutustunut ilman kirjablogiani. Belle on luonteeltaan hyvinkin suvaitsevainen ja rohkea ja ehkä juuri ne luonteenpiirteet ovat syy siihen, miksi Belle uhmaa Hirviötä vapauttaakseen isänsä. Luulen, että juuri suvaitsevaisuus on osasyy siihen, miksi Bellestä ja Hirviöstä tulee ajan kuluessa ystäviä ja miksi he lopulta rakastuvat. Pidän Bellestä tosi paljon ja henkilökohtaisesti pystyin samaistumaan joihinkin hänen toiveisiinsa ja ajatuksiinsa.
   Hirviö, kolmas suosikkihahmoni on juroluonteinen ja itsekäs tyyppi, josta ajan kuluessa löytyy myös lempeä, rakastava, suojeleva ja ei-niin-itserakas puoli. Hirviön ääninäyttelijä todella osaa asiansa, sillä hänen äänensä kuulostaa mahtavalta. Toki myös muut leffan ääninäyttelijät osaavat asiansa.
   Minusta olisi kiva kuulla myös Hirviön oikea nimi, koska ikinä elokuvan aikana sitä ei kerrota, vaan hänet tunnetaan alun prologissa prinssinä ja lopun ajan Hirviönä. Mikä hahmon varsinainen nimi on? Hieman ihmetyttää, miten Hirviö ei osaa syödä aterimilla tai lukea, koska hän oli kuitenkin ennen Hirviöksi muuttumistaan ihminen about 18 vuotta.

Elokuva on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset pelkää kaikkea uutta ja erilaista ja erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Sama aihe tosin toistuu monessa muussakin Disneyn elokuvassa kuten esimerkiksi Notre Damen kellonsoittajassa tai Aladinissa. On hyvä, että aihetta on aina käsitelty, sillä siitä ei koskaan puhuta liikaa. Päin vastoin, välillä tuntuu, että siitä puhutaan ihan liian vähän.

Kun Hirviö paljastui todeksi elokuvassa, hänestä tuli yhtäkkiä joku kaikkien vihollinen, joka haluaa tappaa kaikki ja viedä kylän lapset… Anteeksi mitä?! Tyyppi ei ole ikinä tehnyt kylän ihmisille mitään ja nyt yhtäkkiä hänet pitäisi tappaa. Miksi?

Mielestäni olisi ollut kiva tietää esim. Bellen äidistä jotain, koska ainoat tiedot, mitkä leffan aikana saa Bellestä ja hänen isästään, on että he asuvat jossain päin Ranskan maata. Muuten elokuva on mielestäni hyvinkin onnistunut joistain kliseistä huolimatta.

↧

Kesän lukupino

June 10, 2016, 3:12 am
$
0
0


Mun lukupino on paisunut paisumistaan kevään aikana. Suurin osa kirjoista on arvostelukappaleita (saatu kustantamoilta tai kirjailijalta), joiden lukemisen olen oikeastaan vähän jopa tahallani jättänyt kesään, koska kesällä mulla on ihan kunnolla aikaa lukea rauhassa. Kesäloma minulla alkoi jo 3.kesäkuuta, mutta sain nyt vasta itseäni niskasta kiinni, jotta voin kirjoittaa tämän jutun teille luettavaksi.

Lukupinoni kirjoista minulla on mökillä mukana vain muutama, mutta koti on vain neljän kilometrin päässä, joten lisälukemista ei ole vaikea hakea.

Toivottavasti kuvasta saa selvää! Tässä on kaikki lukupinoni kirjat,
jotka olen mökille ottanut mukaan.

Lukupinooni kuuluu mm. yhden kirjavideoprokkiksen kirjat ja arvostelukappaleita sekä muutama hankinta. Olen muuten tehnyt hiljattain Adlibrikseen kirjatilauksen ja saanutkin sen jo, mutta ostetut kirjat ovat kotona enkä ole muistanut kuvata niitä. Teen kirjahankintojen esittelypostauksen pidemmältä aikaväliltä, koska nyt kesän aikana on tulossa ainakin paljon odottamani Magisteriumin jatko-osa ja minä todellakin hankin sen itselleni tavalla tai toisella, koska rakastuin siihen ja pidän kovasti sarjan hahmoista. Rautakokeen arvostelu on itse asiassa blogini top5 luetuimpia juttuja. Laitan alle vielä lukupinon kirjat tarkemmin siltä varalta, että kuvat ovat epäselviä.

Täytyy sanoa, että mikäli kesäni suurin ongelma on valinnanvaikeus ja se, mitä kirjaa haluan lukea, elämäni on harvinaisen helppoa ja se on ihan kivaa vaihtelua. Oikeastaan minulla on yksi hieman isompikin ongelma... Tai en tiedä, voiko sitä sanoa ongelmaksi. En ole puhunut siitä kenellekään, koska ihmisten reaktiot hiukan pelottaa. Enkä tiedä, tuleeko siitä yhtään mitään.


Kesän lukupinoni kirjojen nimet:

1. Mary Hoffman - Stravaganza Tähtien kaupunki
2. Juha-Pekka Koskinen - Benjamin Hawk: Merirosvon oppipoika
3. Zoe Sugg - Girl Online
4. Salla Simukka - Toisaalla
5. Maria Turtschaninoff - Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
6. Marja-Leena Tiainen - Viestejä koomasta
7. Laura Lähteenmäki - Nutcase
8. Mila Teräs - Noitapeili
9. Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin 
10. Noidan peili, Pahan kuningattaren tarina
11. V.M. Toivonen - Fimbul-talvi
12. V.M. Toivonen - Mimirin lähde
13. Stephenie Meyer - Houkutus/Elämä ja kuolema
14. Linda Liukas - Hello Ruby

15. Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen
16. Eppu & Anna Nuotio - Venla T:n rakkaudet
17. P.C. Cast ja Kristin Cast - Yön talo 12: Pelastettu
18. Rick Riordan - Magnus Chase: Kesän miekka
19. Mintie Das - Storm Sisters: Kuohuva maailma
20. Elina Pitkäkangas - Kuura
↧

Blogger Recognition Award -tunnustus ja blogihaaste

June 16, 2016, 4:54 am
$
0
0


Minulle pistettiin tämä mukava Blogger Recognition Award -blogitunnustus ja haaste ainakin kahdesta blogista ja nyt, kun sain itseni istutettua koneen ääreen pidemmäksi aikaa kuin vain tunniksi, mulla on aikaa vastata tähän. Kesällä en yleensä avaa konetta kovin usein tai vaikka avaisinkin sen päivittäin, en jaksa istua siinä enää kauaa kuten muutama vuosi sitten. Nykyään olen mielummin ulkona tai luen kirjaa tai vietän aikaa ystävieni kanssa.
   Alkuperäisen suunnitelman mukaan, minun piti julkaista tänään Maresin arvostelu, mutta päätin pitkittää sitä huomiseen, koska huomenna mun pitää muutenkin olla koneella jonkin aikaa hoitamassa Oriflamen jaksonvaihdokseen liittyviä juttuja, joten siinä sivussa voin kirjoittaa Maresin arvion loppuun ja julkaista sen teille.

Blogit, josta haasteen sain, ovat: Dysphoria ja Tuntematon lukija. Dysphoriaa pitää Heidi ja Tuntematonta lukijaa pitää Hande. Kiitos teille! <3


Tässäpä tulevat tämän haasteen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi


Kuinka aloitin bloggaamisen?

Noh, minä olen blogeja kirjoittanut jo monta vuotta. Olen blogannut jo kauan ennen kirjablogiani. Aloitin muistaakseni 2011 mielipideblogin kirjoittamisen ja kirjoitin sitä jonkin aikaa, kunnes aloitin toisen blogin ja lopetin samalla edellisen. Sittemmin liityttyäni Oriflamen edustajaksi, aloin kirjoittaa Oriflamelle omaa blogia, jonka yhdistin sekablogiini viime vuonna. 2015 aloitin myös tämän kirjablogin. Ajatus sen aloittamisesta tuli, kun ajattelin, että mielestäni olisi kiva kertoa omia mielipiteitä vähän paremmin ihmisille arvosteluiden kautta, koska rakastan kirjoja ja lukemista ja kirjoittamista. Nuo asiat ovat iso osa minua ja persoonaani ja päivittäistä elämääni. Enkä osaisi elää ilman niitä. Nyttemmin kirjablogistani on tullut ainakin minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä ja pyrin kirjoittamaan tänne niin usein kuin pystyn. Luen enimmäkseen nuortenkirjallisuutta, joten niihin blogi painottuu edelleen toistaiseksi. Jokin aika sitten ajattelin laajentaa blogini toiminta aluetta kirjallisuuden lisäksi myös elokuviin ja muuhun kulttuuriin. Ne asiat ovat osa elämääni jo ihan tulevan ammattini takiakin.


Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Kannattaa heti alkuun miettiä mistä haluat kirjoittaa. Kannattaa kirjoittaa asiasta, joka on tuttu tai tärkeä itselle. Esimerkiksi itse aloin aikanaan pitämään blogia mielipiteistäni ja niitä on siis ihan laidasta laitaan. Sittemmin olen lopetellut blogeja ja aloittanut kokonaan uusia ja nykyään kirjoitan tämän kirjablogin lisäksi vain sekablogia, jossa on aiheena niin kauneus, päivittäinen elämä kuin mielipiteetkin.

Toiseksi: Jos blogissasi on tarkoitus olla myös kuvia, kannattaa hankkia hyvä kamera kuvia varten. Kameran ei tarvitse olla järjestelmäkamera ja nykyään puhelimien kamerat alkaa olla jo melko hyviä, joten nekin käyvät hyvin. Muista, ettet saa liittää blogiisi muiden kuvia ilman lupaa. Kirjablogeissa saa käyttää kirja-arvioissa kustantajien kirjankansikuvia, ne löydät yleensä medialle-linkkien takaa. Kannattaa myös katsoa ideoita muiden blogeista esimerkiksi blogin ulkoasua varten. Älä kopioi muiden tyyliä kirjoittaa. Oma tyyli muokkautuu ajan kanssa, joten ei kannata menettää hermojaan, vaikkei haluamasilaista tekstiä heti syntyisikään.

Mieti heti aluksi, mitä haluat itsestäsi ja elämästäsi paljastaa: käytätkö omaa nimeäsi vai nimimerkkiä, kerrotko asuinpaikkakuntaasi, kirjoitatko asioita omasta elämästäsi vai pelkästään anonyymisti harrastuksestasi tai intohimosti kohteesta. Kannattaa myös miettiä, haluaako tarkistaa kommentit ennen kuin ne tulevat näkyviin blogissasi, ja että saako anonyymit kommentoida. 


Blogger Recognition Award -palkinnonsaajat

Tämä palkinto on jo kiertänyt melko monet blogit läpi, 
mutta nämä ansaitsevat nyt mielestäni palkinnon:

↧
↧

Maria Turtschaninoff - Punaisen luostarin kronikat: Maresi

June 17, 2016, 12:59 pm
$
0
0
Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle. 

   Maresin vahvan tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.








Sain kirjan joululahjaksi ja aloitin lukemaan sitä muutama viikko sitten, kun sovittiin Bibliofiilin päiväunia kirjallisuusblogin Marin kanssa, että tehdään yhdessä kirjasta myös video. Ja minua jännittää ihan tavattomasti! En ole ikinä tykännyt omasta äänestäni, vaikka viime syksynä koulussa tehty Figuuri - projekti auttoikin minua hyväksymään sen hieman paremmin, sillä toimin haastattelijana ja nauhoitin haastattelut puhelimeeni ja kuuntelin ne sitten, jolloin ne oli helpompi kirjoittaa. Figuurista voisin ohimennen kertoa tässä samalla sen verran, että se on Sataedu Nakkilan kuvallisen ilmaisun opiskelijoiden oma julkaisu, jonka tekevät toisen vuoden opiskelijat joka vuosi yhdessä valokuvaajien ja Nakkilalaisten yritysten kanssa. Se projekti joko yhdistää ja parantaa luokan ryhmähenkeä tai sitten se voi jopa hajottaa ihmissuhteita, mikäli asioista ei puhuta.
   En kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kesälomaa ei ole ollut kuin 15 päivää ja minä mietin jo viimeistä vuottani ammattikoulussa ja graafikon opinnoissani. Voi stressi, etkö voisi mennä pois edes muutamaksi viikoksi? Ehkä mä vielä saan itseni lomafiilikselle... Tosin, minun tuurillani se tapahtuu viikkoa ennen koulun alkua.

Teen parhaani tehdäkseni tästä postauksesta edes vähän erilaisen kuin mitä huomenna tai sunnuntaina ulos tuleva video tulee olemaan. Yritin jo tänään kuvata jotain, mutta se meni kamalaksi räpeltämiseksi ja miettimiseksi, kun en ollut käsikirjoittanut, mitä aion sanoa. Käsikirjoituksen kanssa meni hetken aikaa ja siinä on ainakin osittain samoja asioita kuin tulee tässä bloggauksessakin olemaan. Kirjavideo tulee olemaan ensimmäiseni ja kaiken lisäksi en ole itse kuvannut koskaan videota itsestäni. Tottakai olen katsonut jotain vanhempien lapsuusaikanani kuvattuja videoita, mutta se nyt on ihan eri asia kuin kuvata itse video, jossa puhuu ja näkyy itse. Astun videon tehdessäni järjettömän ison kynnyksen yli täysin pois mukavuusalueeltani, joten älkää heti ampuko minua alas. Video löytyy viikonlopun aikana youtubekanavaltani, jonka pääset tilaamaan tästä.


Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa, että kirjan kansi on todella kaunis ja luulen, että se liittyy yhteen kirjan tapahtumaan. En kerro mihin, jotta vältytään spoilereilta jos joku lukija ei ole Maresia vielä lukenut. Visuaalisesti katsoen kansi on onnistunut hyvin, mutta tekstin kultainen tausta on hieman ärsyttävä, koska se heijastaa ja estää näin mustaa tekstiä näkymästä hyvin. Tänään kun kokeilin kuvata kirjavideota, en saanut Maresin kannen tekstiä näkymään, jos en vienyt puhelintani lähes kiinni kirjaan. Ehkä tässä kohdassa olisi graafikko voinut hieman miettiä tarkemmin? En lähde kuitenkaan sen enempää morkkaamaan, koska kenen tahansa töistä löytyy lähes aina jotain parannettavaa, jopa minun. Enkä minä ole ainakaan vielä mikään rautainen ammattilainen alallani.
   Hahmoista omia suosikkejani olivat Maresi, sisar O ja Jai. Myös muut kirjan hahmot olivat hyviä ja jotkut niinkin ihania, ettei heistä vain voinut olla pitämättä. Joukkoon mahtui kuitenkin myös yksi vahva inhokkihahmo ja se on Jain isä, Sarjan, tarinan pahis. Hahmo oli mielestäni todella inhottava ja pelottava tyyppi - sillä ei kuka tahansa hautaa omaa tytärtään elävältä -, mutta ilman häntä tarinasta puuttuisi jokin juonen kannalta olennainen osa.

Mitään kielioppi- tai kirjoitusvirheitä en kirjasta löytänyt, enkä edes jaksanut etsiä. Niitä on aina. Mikään teksti ei yleensä ole 100% virheetöntä, vaikka se olisikin luettu valmistumisen jälkeen kymmeneen kertaan uudestaan ja tehty korjauksia jopa yhdessä kustannustoimittajan kanssa. Olen nykyään lukijana sellainen, etten muutenkaan jaksa etsiä virheitä jos en sitten korjaa tai oikolue jonkun toisen tekstiä.
   Mielestäni kirjan teksti ei ole mitään normikokoisesta tekstistä (about 12 tai 14 pistettä) poikkeavaa. Itselläni on huono kaukonäkö, mutta lukiessanikin käytän nykyään yleensä laseja - ei kai siitä haittaakaan ole? Tekstistä saa hyvin selvää, vaikka joitain kappaleiden alussa olevia isoja kirjaimia joutuu arvailemaan. Mutta ne sopivat mahtavasti kirjan tyyliin!

Lopputulos: Tykkäsin kirjasta paljon, vaikka sen lukeminen veikin vähän reilun 2 viikkoa. Se johtuu siitä, että minulla on paljon muutakin luettavaa ja minun pitäisi saada erityisesti Ehtoolehto - sarja luettua ennen lokakuuta, koska silloin on Porin Teljän seurakunnan kirjallisuuspäivät, jonne minä menen kirjasarjasta keskustelemaan ihmisten kanssa ja kertomaan siitä mielipiteeni.
   Maresi oli kivaa, rentoa ja vähän erilaista luettavaa verrattuna siihen, minkälaisia kirjoja yleensä luen. Luen yleensä hieman vauhdikkaampia kirjoja, mutta olen ihminen, jolla pitää olla joku vähän rennompi kirja sekä vauhdikkaampi kirja kesken samanaikaisesti. Toista luen yleensä päivisin ja toista iltaisin, koska olen ihminen, joka näkee helposti erityisesti painajaisia. Joten en uskalla enää lukea mitään hirveän vauhdikasta kirjaa iltaisin.

Kirja sopii nuorille, nuorille aikuisille ja aikuisille, jotka tykkää lukea rikaskielistä, ystävyydestä ja itsensä ylittämisestä kertovia kirjoja.


Teos: Punaisen luostarin kronikat: Maresi
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Suomentaja: Marja Kyrö
Sivuja: 212
Kustantaja: Tammi
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirja sopii kaikille vaikka onkin nuortenkirja
Mistä minulle: joululahja
Arvosana: 4
↧

Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin

July 3, 2016, 6:08 am
$
0
0
''Mä en ole sun tyttösi, jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.''

Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on.

Isä helpottaa Peetun odotusaikaa antamalla parhaan mahdollisen lahjan: kymmenen purjelentoa, kymmenen hetkeä kiinni taivaan reunassa. Ilmassa Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua ihan kaikesta.



Aloitin lukemaan Siri Kolun lentokonekirjaa maanantaina ja nöyryyttävää kyllä, sain sen vasta eilen loppuun. Kirja oli todella hyvä ja pienestä koostaan huolimatta se sisälsi aivan valtavan suuren tarinan, jolla on tärkeä sanoma. Olen aiemmin lukenut transsukupuolisuuteen liittyen Tuija LehtisenPoika nimeltä Iines, joten tiesin jo vähän odottaa, mitä oli edessä. Tällä kertaa näkökulma oli eri. Siinä missä Lehtisen kirjassa transsukupuolinen oli Iineksen setä, joka oli löytänyt itsestään naisen ja pukeutui ja käyttäytyi kuin nainen ja sai siksi melkolailla paheksuvia katseita osakseen, Kolun kirjassa transsukupuolinen on aikuisuuden kynnyksen yli astumassa oleva Petra, joka on jo pitkän aikaa tiennyt, ettei ole nainen. Hänen hoitonsa ovat edenneet jo niin pitkälle, että enää on edessä vain leikkaus. Petra on jokin aika sitten vaihtanut nimensä Peetuksi, mutta erityisesti hänen perheensä, lähinnä äidin ja isoveljen, on todella vaikea suhtautua hänen haluamaansa muutokseen kuten hän toivoisi.

Olisin varmasti lukenut kirjan muutamassa päivässä jos sosiaalinen media ei veisi niin paljon aikaani. Syytän usein somea ja voin jopa myöntää sen, että se vie suurimman osan päivästäni. Saatan maata sängyssä tunteja ja katsoa somet miljoonaan kertaan läpi ja katsoa Netflixiä. Tiedän kuitenkin, etten ole riippuvuuteni kanssa yksin, meitä on maailmassa todella paljon. Ilman puhelinta oleminenkaan ei olisi minulle ongelma, vaikka olenkin someriippuvainen, koska lähes kaikki mitä puhelimella teen, onnistuu tietokoneella ja kuvaamista varten minulla on kamera olemassa. Haaveena olisi ostaa joku hyvä, kääntyvänäyttöinen kamera videoita varten, koska en osaa kuvata jos en näe, että kuva on oikeasti tarkka ja kaikki näkyy, mitä pitäisikin.

Pidin Kolun kirjasta kovasti. Se on tarina ennakkoluulojen väistymisestä ja toisen hyväksymisen vaikeudesta. Kirja on pelottavan ajankohtainen. Tällaiset asiat tulevat varmasti olemaan ajankohtaisia niin kauan kuin vähemmistöillä ei ole kaikkia samoja oikeuksia kuin heteroilla on. Olen tässä jonkin aikaa seurannut somessa Helsinki Pride - keskusteluja eri lehtien facebooksivuilla ja täytyy myöntää, että parina kertana on oikeasti pitänyt purra hammasta, jotten ole hajottanut jotain ja karjunut niin lujaa kuin pystyn. En voi mitenkään ymmärtää, että vielä vuonna 2016 maailmasta löytyy ihmisiä, jotka eivät osaa hyväksyä muita sellaisena kuin he ovat. Miksi?! Ja miksi aina kun puhutaan vähemmistöistä, joku vetää pakasta eläin- tai pedofiilikortin ja toteaa, että pian kai saa mennä vaikka koiransa kanssa naimisiin ja harrastaa seksiä... Mitä helv...?! En ymmärrä. Enkä hyväksy näin kapeakatseisia ihmisiä. Tästä syystä kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden rooli erilaisuuden hyväksymisen edistämisessä on elintärkeä eikä sitä saa väheksyä.

Huomasin pystyväni samaistumaan kirjan aikana erityisesti Peetun ajatusmaailmaan pelottavan hyvin. Tuntui melkein kuin olisin ollut hän. Mulla on aina välillä kausia, jolloin en tunne itseäni alkuunkaan naiseksi, mutten ikinä puhu niistä kenellekään. Jotenkin musta tuntuu, että vaikka olen nainen ja innostun meikeistä, laukuista, hiustenlaitosta sunmuusta, minussa on kuitenkin hivenen vahvempi se miesten ajatusmaailma. En ymmärrä lähellekään kaikkia juttuja, mitä jotkut naiset tekevät. En kuitenkaan miellä itseäni myöskään aivan transsukupuoliseksi, vaikken aina tunnekaan itseäni naiseksi. En olisi uskonut, että mikään kirja saisi minut samaistumaan päähenkilöön näin vahvasti. 

Olen monesti kuunnellut äitiäni, kun hän on kertonut jonkun kysyneen häneltä, että ''Mitä jos jompi kumpi sun tyttäristä olisi lesbo? Etkö tekis tai sanois mitään?''Äiti on tässä kohdassa aina todennut, ettei voi sanoa tai tehdä mitään. Äitini on ihminen, joka hyväksyy muut seksuaalisesta suuntauksesta tai sukupuolesta huolimatta. Ja olen ylpeä, että hän on juuri meidän äiti! Itsekin pyrin aina hyväksymään ihmisen sellaisena kuin tämä on, enkä vaadi häneltä mitään. 
   Mielenkiintoisia hahmoja olivat myös Peetun tyttöystävä, Aamu sekä Peetun isä. Pidin oikeastaan kaikista kirjan hahmoista, mutta ehkä vähiten Peetun äidistä. Syy saattaa olla siinä, että minun oli kovin vaikea ymmärtää, miksi hän ei hyväksy poikaansa sellaisena kuin tämä on. 

Sen lisäksi, että kirjaan kätkeytyy tärkeä sanoma erilaisuuden hyväksymisen vaikeudesta, siitä saa myös todella paljon tietoa purjelennosta. Opin todella paljon asiasta, josta en aiemmin tiennyt mitään. Kolu on onnistunut hyvin kirjoittaessaan ja ottanut tarkasti selvää transsukupuolisuudesta ja purjelennosta. Toivon, että joskus tulee päivä, jolloin ei enää välitetä siitä, millainen ihminen on. Rakkaus kuuluu kaikille ja kaikilla on oikeus samanarvoiseen elämään. 
   Kuten olin tätä ennen monen kollegan blogista lukenut tai kuullut suullisesti tai somen kautta, totean nyt saman itseksin: Kesän jälkeen kaikki on toisin on aivan ihanan vahva kasvutarina. Se on tarina rakkaudesta, sen muuttumisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä ja sen vaikeudesta. Kirja sai minussa aikaan niin paljon tunteita, ettei minulta löydy edes sanoja kuvaamaan sitä, kuinka ihana kirja on. Rakas Siri, sinä teit sen taas, kiitos! 


Teos: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kirjailija: Siri Kolu
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Otava
Mistä minulle; Ostettu Huuto.netistä
Suosittelenko, kenelle: Totta ihmeessä! Tämä kirja pitäisi ihan kaikkien lukea iästä ja sukupuolesta huolimatta.
Arvosana: 5
↧

Miten kirjoitan?

July 4, 2016, 8:08 am
$
0
0
Mulle tuli eilen mielenkiintoinen kommentti Siri Kolun lentokonekirjan arvostelujuttuun, ja ajattelin vastata siihen tekemällä ihan oman juttunsa. Jos olisin tajunnut, kuka kommentin mulle laittoi, voisin toki vastata facebookissakin. Vastaan nyt kuitenkin näin, koska luulen, että aihe kiinnostaa muutamaa muutakin ihmistä.
   Olen kertonut blogissa harrastavani kirjoittamista ja jopa julkaissut pätkän yhdestä kirjastani, (puhun kirjasta, koska yritän oikeasti tehdä siitä tekstistä kirjan), mutten ole muuten kauheasti puhunut harrastuksestani kirjoittaa tarinoita.

Mielestäni oli hauskaa, että kommentin lähettäjä sanoi painineensa muutaman päivän kirjoittamiseen liittyvien ongelmien kanssa ja, että hänelle oli siinä sitten tullut minun kirjablogini mieleen. Olen otettu tästä, en ole ennen kuullut, että jollekin tulisi minun blogini mieleen, kun yrittää miettiä jotain tarinaa.

*Kuva Googlesta*

Mistä keksin ideat teksteilleni?

Ideat syntyvät milloin mistäkin. Niitä saattaa tulla ihan vaikka kaverin kanssa jutellessa mieleen, jotain kirjaa lukiessa, elokuvaa katsoessa tai vaikka silloin jos teen jotain, esimerkiksi käyn uimassa. Mulla on joskus ollut myös kaveri, jonka kanssa kirjoitin tarinoita ja me tykättiin siitä kumpikin. Me ei kuitenkaan enää olla missään tekemisissä, joten mulla ei ole enää ihmistä, jolle kertoa ideoistani ja jonka kanssa kirjoittaa ne sisään tarinaan. Yksin kirjoittaminen oli mulle aiemmin helppoa, mutta nykyään mulla menee kauan ennen kuin saan jatkettua jotain tarinaa, jonka olen aloittanut ja jota kirjoitan yksin. Vain minä tiedän omassa päässäni, miten juoni etee ja millaisia hahmot ovat, millainen on ympäristö ja miten kaikki saattaa päättyä... Saattaa kuulostaa hullulta, mutta mulle tarinoiden miettiminen on arkipäivää ja mun mielikuvitus on saanut kehuja joskus vähän oudoissakin olosuhteissa. Olen hyvä kuvailemaan asioita, joista mulla on kokemusta. Jos mulla ei ole kokemusta, täytyy tehdä paljon taustatyötä ja tutkia juttuja.

Ideoiden haku lähtee mulla kuitenkin ensisijaisesti elokuvista tai sarjoista, koska niissä näen mitä tapahtuu ja saatan saada niiden pohjalta jonkun idean. Kaikki yllä mainitsemani tavat ovat myös niitä, joilla saan ideoita. Esimerkiksi uidessa saatan saada idean tarinasta, jonka päähenkilö on merenneito. Rakastan fantasiaa, joten mulle on helpointa myös kirjoittaa siitä aiheesta, koska se on niin laaja ja fantasia/taruhahmojen kirjo on loputon.


Mitä teen jos saan idean tai
miten helpotan kirjoittamistani?

Jos joku idea tulee ns. yllättäen, teen seuraavasti:
- Kirjoitan puhelimeeni idean muistiin
- Teen ajatuskarttoja
- Kirjoitan idean koneelleni Word - tiedostoon, jossa on muitakin ideoita

Jos osaisin piirtää, voisin piirtää esim. tarinani hahmojen ulkonäön tai maisemia. En ole lahjakas piirtäjä, mutta moni ystäväni sanoo, että jos osaa piirtää edes tikku-ukon, silloin osaa piirtää. Se on taito, joka vaatii harjoittelua kuten kirjoittaminenkin.

Kauanko kiinnostus kirjoittamaani säilyy?

Kun aloitin Evanin perillisen - tarina, jonka aloitin koulussa äidinkielenkurssin aikana ja se olisi pitänyt jo jättää opettajalle, mutta totesin, että haluan tehdä siitä niin hyvän, että se voitaisiin julkaista kirjana - kiinnostus siihen säilyi ja on säilynyt näihin päiviin asti. Nyt mulla ei vaan mukamas ole ollut aikaa kirjoittaa - tekosyitä! Aikaa kyllä on ja ideoitakin, mutta niiden tuottaminen sanoiksi paperille on toinen juttu. Nykyään mulle tulee paljon ideoita, jotka ei välttämättä liity millään tavalla edes samaan tarinaan, eikä se yhtään helpota tätä pientä ongelmaa. 

Jotain vanhoja tarinoita lukiessa myötähäpeä itseä kohtaan on niin suuri, että tekisi mieli aloittaa koko tarina alusta. Ai luoja, pidinkö mä joskus lukijaa niin idioottina, ettei se muka tajua, mitä tapahtuu ilman että tapahtumat kuvailtaisiin sanatarkasti ja pitkäveteisesti? Kuka sellasta tekstiä jaksaa edes lukea? Itse en ainakaan jaksa lukea tarinaa joka ei etene juuri lainkaan. Siksi yritänkin nykyään panostaa teksteihini enemmän - erityisesti ympäristön kuvailua pitäisi vielä treenata ja paljon!

Saanko aloittamani tarinan lopetettua?

Useimmiten kyllä. Olen aiemmin kirjoittanut muistaakseni ainakin 7 tarinaa, joista kuusi kuuluu kyllä yhteen tarinasarjaan, joka jäi kesken, kun kirjoittajakaverin kanssa meni välit poikki.Rakastin sitä tarinaa ja rehellisesti sanottuna se oli mielestäni paras tarina, mitä olen kirjoittanut. Se oli hauska, pelottava, toiminnantäytteinen ja kaikkea sitä, mitä haluan oikeankin kirjan olevan. Ja mua harmittaa ihan älyttömästi, että se jäi kesken. Olen monesti koittanut pyytää entiseltä ystävältäni anteeksi ja yrittänyt saada hänet kirjoittamaan taas kanssani, mutten ole saanut minkäänlaista vastakaikua viesteihini. Nyt välien katkeamisesta on jo viisi vuotta, enkä edes mieti sitä enää ja jos kyseinen kaveri tulee vaikka kaupassa vastaan, kävelen ohi aivan kuin en näkisikään häntä. Joka kerta sen ihmisen näkeminen sattuu...

Kuinka pitkiä tekstit ovat?

Tekstieni pituus vaihtelee. Pisin on tainnut olla noin 400 sivuinen muistaakseni. Lyhyempiäkin olen kirjoittanut. Monesti olen purkanut pahaa oloani kirjoittamalla tai kirjoittanut siitä, miltä minusta tuntuu tai asiasta, joka painaa mieltä. Olen kirjoittanut itselleni jopa tukitarinan, jota ajatella kun suutun, jotta se menee ohi helpommin enkä sanoisi mitään, mikä kaduttaa myöhemmin, koska osaan senkin varsin lahjakkaasti.


Kirjoitanko puhekielellä vai kirjakielellä?

Useimmiten kirjakielellä, mutta erityisesti jos kirjoitan nuorista (noin 12-17 vuotiaista) hahmoista, olen yrittänyt muuttaa heidän puhekielensä vähän slangimaisemmaksi, jotta siihen olisi helpompi samaistua, koska nuoret puhuvat slangia, vai oletko useinkin kuullut jonkun alta parikymppisen puhuvan kirjakieltä? Itse jaksan kyllä kuunnella kirjakielellä puhuvaa tyyppiä, mutta pidemmän päälle se alkaa ärsyttää varsinkin jos se ei sovi yhtään puhujan suuhun. Toki jos olen tottunut siihen, että kaveri puhuu kirjakieltä niin se ei häiritse yhtään.


Millä kirjoitan?

Yleensä kirjoittaminen tapahtuu tietokoneella. Joskus kirjoitan ideoita myös paperille ylös, vaikka siinä onkin riskinä, että paperi katoaa. Eräs ystäväni on sanonut, että hänellä on huoneessaan ympäriinsä tarralappuja, joihin on kirjoitettu jokin kohta tarinasta tai hahmon kuvailu tms.


Toivottavasti tämä avasi hieman sitä, miten minä kirjoitan. Kysykää ihmeessä jos haluatte tietää lisää!
Sen lisäksi että kirjoitan paljon, tarkistan myös muiden tekstejä ja annan palautetta. Siltä varalta, että et ole katsonut videota, jossa arvostelen Maresin, niin kerron: Moni ystäväkin kysyy minulta välillä neuvoa, miten joku juttu kirjoitetaan, mikä olisi järkevä lause yms, ja mielestäni se on kivaa. Hauskaa, että minulta kysytään apua. Tykkään auttaa muita (:
↧
Search

Blogistanian kesälukumaraton

July 9, 2016, 9:22 am
$
0
0
Kuva: Niina Tolonen


Nyt tehdään historiaa, sillä blogistanian lukumaraton järjestetään jo neljättä vuotta peräkkäin. Myös minä olen taas mukana maratonilla, eikä tämä suinkaan ole ensimmäiseni. Virallisesti maratoonataan vasta huomenna, mutta jotkut ovat aloittaneet jo tänään.
   Olisin kai itsekin muuten aloittanut jo tänään, mutta koska eilen meni myöhään (kello oli ehkä 03.00 kun pääsin nukkumaan) baarissa, aloitan vasta huomenna. En ole mikään baarikärpänen ja käynkin baareissa vain jos minulla on seuraa. Porissa on sen niminen ravintolabaari kuin Kirjakauppa ja sinne olen ajatellut mennä tässä kesän aikana vaikka yksin. Syy siihen, että olin eilen baarissa, ovat ihanat Scandinavian Hunksin pojat. Ai että, kyllä silmä lepäsi!



Oma lukumaratonpinoni näyttää nyt tältä. Kuvan kirjojen lisäksi Letto - lukulaitteeltani löytyy 64 kirjaa, joista Ehtoolehdon esimmäinen osa on noin puolessa välissä ja sillä sarjalla alkaa olla vähäb hoppu jo, koska Teljän kirjallisuuspäivät on lokakuussa ja nyt on jo heinäkuun puoliväli ja olen yksi heistä, jotka kertovat sarjasta oman mielipiteensä ja ajattelin myös verrata sitä nykyhetkeen. Joten alkaa tosiaan olla kiire!

Maratonpinooni on tällä kertaa eksynyt seuraavat teokset:

Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen
Päivi Lukkarila - Kolmen ajan maa
Katy Birchall - It Girl Suosituksi yhdessä päivässä
Elina Pitkäkangas - Kuura (loppusuoralla)
P.C Cast & Kristin Cast - Yön talo 12: Pelastettu
Rick Riordan - Magnus Chase: Kesän miekka


Mitä sinä luet huomenna ja aiotko maratoonata? Maratonista lisätietoa löydät täältä ja voit osallistua vielä huomennakin, kunhan teet sen tuosta linkistä löytyvässä blogissa!
↧
↧

Lukumaraton - koonti

July 11, 2016, 11:08 am
$
0
0
Nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka luin alle 50 sivua, en häpeä tulostani. En ota näitä maratoneja koskaan vakavasti vaan luen fiiliksen mukaan, vaikka maratoonaisinkin. Nyt kyse ei ollut ajan puutteesta, vaan siitä että some ja yksi vanha vuosia sitten kesken jäänyt tarina ja sen lukeminen veti pidemmän korren kuin kirjat. En jaksa pyytää edes anteeksi, koska mielestäni siihen ei ole tarvetta.

Maratonin loppusuoralla nautittiin
mökkinaapureiden kanssa mustikkakukkoa.


Lukumaratonini eteni näin:

10.7 klo 21
Aloitus, lukulaitteelta Kuolema Ehtoolehdossa sivu 97

klo 22:26
Vaihto Kuuraan. Jatkan Kuuraa sivulta 254. Luettuja sivuja nyt vain 4. Keskittyminen ei oikein ole ollut huipussaan, koska tässä välissä olen istunut ja viettänyt iltaa ihmisten kanssa ja editoinut ja kuvannut videon valmiiksi YouTubeen sekä lukenut yhtä vanhaa tarinaa, jota pidän edelleenkin mielenkiintoisena. 

11.7. klo 04.00
Nukkumaan

klo 12:42 Kuura jatkuu aamupalan kera

klo 21
Luettuna kaiken kaikkiaan 30 sivua.


En todellakaan jaksa stressata siitä, paljonko luen. 
Ja olen tulokseeni ihan tyytyväinen.

Maratoonasitko sinä ja paljonko sait luettua?
↧

Elina Pitkäkangas - Kuura

July 24, 2016, 7:34 am
$
0
0
Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.



Olen odottanut tätä hetkeä jo kauan. Halusin jo aiemmin kirjoittaa teille Kuurasta, mutta koska minulla oli koulukiireitä, välillä oli lukujumi päällä ja nyt kesäloma on ollut aika hektistä aikaa tulevasta viimeisestä ammattikouluvuodesta puhumattakaan, en ole oikeastaan jaksanut lukea, vaikka olisin halunnutkin. Ja PokemonGO:n Suomeen tulon jälkeen lukeminen on jäänyt vielä pahemmin. Mutta hei, se on kivaa vaihtelua kirjan lukemiseen. Kerrankin lähden mielelläni ulos ja liikun!
   Voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin siitä, mitä kaikkia syitä keksin selittääkseni, miksi lukeminen on ollut jäissä ja samoin innostus siihen. Mutta yksikään syy ei ole, että kirja ei olisi ollut hyvä. Missään nimessä ei. Kuura on aivan mahtava ja rakastan sitä todella paljon!

Elina on yhdistänyt Kuurassa loistavasti nykypäivän Suomen ja tarujen ihmissusimyytit. Vertasin kirjaa viime yönä sen viimeisiä sivuja lukiessani tahtomattani Twilightin ihmissusiin. Hetkittäin mieleen tuli myös Harry Pottereista tuttu ihmissusi, professori Remus Lupin. Kuuran ihmissusien muoto muotoutui mielessäni enemmän Potterin Lupinin kuin Twilightin susien kaltaiseksi. En nähnyt mielessäni sutta, vaan näin enemmän ihmismäisemmän hahmon, joka vain muistutti joiltain osin sutta. Tiedän, että Elina on ajatellut toisin. Omassa mielessäni sen muoto meni näin.
   Kuura muuttaa rohkeasti sen perinteisen kuvan, joka minulle on nuortenfantasiakirjallisuudesta muodostunut. Tarinassa on kaksi hyvin erilaista päähenkilöä, joista vain toinen edustaa sitä tuttua, perinteistä puolta. Ja siitäkin huolimatta, että toinen päähenkilö oli lähes sietämättömän ärsyttävä välillä, kirjan pisteet eivät laskeneet yhtään.
   Ehdin jo vähän huolestua, ehdinkö lukea Kuuran ennen kuin sen jatko-osa Myrsky ilmestyy. Kyllä ehdin. Minulla on ikävä taipumus aliarvioida itseni ja omat taitoni välillä.

Kirjan henkilöistä lemppareikseni ylsivät Leo, Aaron ja hetkittäin kaikesta huolimatta myös Inka. Huomasin voivani samaistua helposti hetkittäin kaikkien edellä mainitsemieni hahmojen ajatuksiin. Oli aika pelottavaa huomata, että mietin oikeasti mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, johon Inka joutui. Leon kohtalo jäi harmittamaan aika tavalla, mutta juonen etenemisen kannalta en tiedä, olisiko tarina päättynyt samoin jos olisi käynyt toisin. Taisin kiintyä Leoon enemmän kuin Inka koskaan. Leossa oli jotain todella ihanaa ja samalla jotain synkkää ja salaperäistä.
   Kirjan kirjoittajasta, Elinasta on pakko sanoa sen verran, että vaikka olen jutellut hänen kanssaan vain vähän omaan kirjoitusharrastukseeni ja hänen kirjoihinsa liittyen, hän on aivan ihana ihminen. Pidän Elinasta todella paljon. Koska kirjailija on nuori, uskon että hän todella osaa kirjoittaa nuorille ja osaa tehdä hahmoista helposti samaistuttavat kuten Kuurassa. 

Itsekin muutamat kirjan kannet harjoitustyönä suunnitelleena kohta kolmannen vuoden opiskelut aloittavana graafisena suunnittelijana, osaan arvostaa kirjan kannen suunnitellutta Karin Niemeä todella paljon, koska tiedän, millainen prosessi se työ on, eikä se ole helppo. Karin on tehnyt Kuuralle todella kauniin kannen ja minua hieman harmittaa se, mihin kuntoon oman Kuurani kansi on ehtinyt mennä. Kirja todellakin on sen näköinen, että sitä on luettu! 
   Kuura on mahtava tarina menettämisen pelosta ja rakkauden suunnattomasta voimasta, joka voittaa lopulta aina kaiken. Jopa pelon. Ja sen muistaminen on varsinkin nykymaailman tapahtumia seuranneena hyvä asia. Pelolle ei ikinä saa antaa valtaa itseensä ja Kuura on hyvä muistutus siitä. Kuura kertoo rakkauden rajattomasta voimasta ja siitä miten jotkut meistä ovat valmiita tekemään mitä hyvänsä kunhan heidän rakkaansa säilyvät hengissä. 
Kuura oli myös ensimmäinen kosketukseni kotimaisen fantasiakirjallisuuden maailmaan. Olen aiemmin lukenut vain ulkolaista nuortenfantasiaa, mutta yrittänyt lukea Elina Rouhiaisen Susiraja- sarjaa, jota en kuitenkaan ole saanut jatkettua siitä syystä, että siitä tulee liian hyvin Twilight-saaga mieleen. Ehkä vielä jonain päivänä luen sen sarjan... Odotan jo innolla Kuuraan jatkoa ja hankin sen varmasti tavalla tai toisella omakseni. Kiitos Myllylahti ja Elina, kun sain lukea kirjan ennakkoon ja anteeksi, kun siinä kesti paljon suunniteltua kauemmin!


Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sivuja: 355
Kansi: Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Kustannusosakeyhtiö Myllylahti
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti! Kirja sopii erityisen hyvin nuorille, niin pojalle kuin tytöllekin.
Arvosana: 5
↧

Syksyarvonta

August 11, 2016, 3:09 am
$
0
0

Sain Otavalta jokin aika sitten kaksi kirjapakettia. Toinen paketeista sisälsi kaksi kirjaa ja toinen kolme ja kaikki ovat arvostelukappaleita. Sain kuitenkin muutamaa kirjaa kaksi kappaletta, joten ajattelin järjestää taas yhden arvonnan, jossa palkintona on kuvan kirjat.

Palkintokirjat on kummatkin tavallaan jatko-osia niiden edellisiin osiin. Toinen jatkaa Veera Salmen Mauri- sarjaa ja toinen Magisterium - sarjaa. Kuparikoura on jatkoa Rautakokeelle. Suosittelen lukemaan sen ennen jatko-osaa, jotta ymmärrät paremmin Kuparikouran tapahtumia.
   Mauri ja mini-isoveli on jatkoa kirjalle Mauri ja vähä-älypuhelin.


Meinasin ensin kirjoittaa postauksen nimeksi Back to School - arvonta, mutta koska kirjat eivät liity kouluun mitenkään, kirjoitin vain syksyarvonta, sillä sehän tässä on edessä. Valitettavasti. Minä inhoan syksyä, koska syksyllä ja talvella olen hirveän väsynyt ja vähän alamaissa, koska kaamosmasennus vaivaa. Toki siinä on hyvätkin puolensa. Rakastan kynttilöitä ja niitä on kiva polttaa syksyllä ja talvella.


Osallistut arvontaan seuraavasti:

  • Sinun on oltava blogini lukija (myös anonyymi voi osallistua)
  • Jos mainostat blogini arvontaa omassa blogissasi tai www-sivullasi tms, saat kaksi arpaa
Muista laittaa alas kommenttiisi monellako arvalla olet mukana ja laita myös toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinut kiinni jos arpaonni suosii.
Arvontaan voi osallistua 5.9.2016 klo 14 asti.


↧

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

September 5, 2016, 2:07 am
$
0
0
Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, varkauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma.
Heidän elämänsä täyttää talon muiden asukkaiden tapaan lähinnä tyhjä aika, jota yritetään rytmittää punaviinillä, raitiovaunuajeluilla ja hautajaisilla. Ehtoolehdon oudot tapahtumat ovat kuitenkin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin kortinpeluu suurlähettilään ja Lierihatturouvan kanssa – puhumattakaan ainaisesta askartelusta, jumpasta ja haitari-iltamista, joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä säälistä Ehtoolehdon työntekijöitä kohtaan.



Viimeisimmästä kirja-arvostelujutustani on olevinaan pitkä aika. Viimeisin arvostelemani kirja on Elina Pitkäkankaan Kuura, josta kirjoitin heinäkuun lopulla. Tässä välissä onkin tapahtunut paljon sen lisäksi, että motivaatio lukemiseen ja kirjoittamiseen ja ennen kaikkea henkinen jaksaminen on ollut vähissä. Juuri nyt ei oikein koulunkaan eteen jaksa tehdä paljon mitään. Se taas johtuu siitä, mitä tapahtui joitain viikkoja sitten. Pappani joutui heinäkuun lopulla sairaalaan ja kuoli maanantaina 15.8.    Se pysäytti kaiken ja viikot ovat menneet täysin sumussa. Mutta nyt, kun hautajaiset ovat ohi niin on jotenkin helpompi olla, ja voin jo kirjoittaa ja lukea kuten ennenkin. Suru ei helpota koskaan, mutta se muuttaa muotoaan ajan kanssa ja se tulee olemaan ikuinen ystävä elämässä.
   Pappani poismenon surutyöhön on edesauttanut Ehtoolehto - sarja, jonka lupauduin maaliskuun lopulla lukemaan Porin Teljän seurakunnan kirjallisuuspäiviä varten.

En ole vielä elämäni aikana lukenut paljoa aikuisten kirjoja, tai no siis... aikuisille suunnattuja kirjoja, vaan olen pysytellyt mukavuusalueellani ja lukenut lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Sillä linjalla jatketaan varmaan aina ainakin osittain. Minua pyydettiin huhtikuun lopulla mukaan Porin Teljänseurakunnan kirjallisuuspäiville ja niitä varten olenkin nyt lukenut Ehtoolehtoa.

Ehtoolehto kertoo palvelutalon tapahtumista vanhusten näkökulmasta. Henkilöhahmot ovat juuri sellaisia kuin vanhat ihmiset ovat. Toki löytyy ikäviäkin vanhoja ihmisiä, mutta heihin eivät kuulu kirjan päähenkilöt. Kuten muissakin hyvissä kirjoissa, myös tässä on eräänlainen ''pahis'' tai pahiksia, nimittäin se osa on langennut osastonhoitaja Virpi Hiukkasen yritykselle nimeltä vanhusten Hoiva ja Rakkaus Säätiö. 
   Kirja on kirjoitettu dekkarimuotoon ja yleensä en lue dekkareita, mutta kuten kaikki hyvät kirjat, tämäkin alkoi sanoilla, joiden jälkeen ei vaan voi olla jatkamatta eteenpäin. Nuo sanat ovat ''Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.''

Kun ikää on 94 tai 92 v, asiat voi sanoa niin kuin ne ovat, eikä tarvitse yrittää sanoa jotain muuta, kuin mitä itse ajattelee. Tästä Minna Lindgren punoo keskusteluja, jotka tuntuvat koomillisilta. Myös palvelutalon asukkaiden ajanvietto on lystikästä seurattavaa: pirteät mummelit huvittelevat vierailemalla toistensa asunnoissa murukahvilla, maksalaatikolla ja punaviinillä, ajelevat raitiovaunuilla pitkin Helsinkiä ja käyvät tuttujen - ja välillä vieraiden - hautajaisissa. Romantiikkakin kukkii.

   Huumoriakaan Minna ei kirjassaan unohda, vaan kertoo sen kautta asioista, jotka oikeasti ovat synkähköjä ja vakavia. Siellä, missä pitäisi olla hyvää hoivaa, onkin pahaa, kun taas sieltä, missä voisi kuvitella olevan rikollista, löytyykin hyvää.

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarja on mielenkiintoinen ja uudenlainen tapa käsitellä ikääntymistä ja siihen mahdollisesti liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Kirjan aikana ei ehdi kyllästyä, vaikka minun ikäiselleni lukijalle kirja saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa. En yhtään ihmettele, miksi Ehtoolehto - sarja on niin suosittu ja miksi sitä monet kehuvat. Kirjassa on kaikki ne ainekset, jotka hyvään kirjaan yleensä kuuluu. Se on tapahtumarikas, siinä on huumoria ja kerronta etenee sopivaa tahtia.

Minna Lindgren on kirjoittanut hauskan kirjan, jossa on paljon vakavaa asiaa. Kieli on sujuvaa ja lohkaisut mainioita. Rikosromaaninakin kirjaa voi pitää, sillä mummot metsästävät hämärien puuhien syyllisiä ja paljastavat heidät, mutta avoimeksi jää, joutuvatko syylliset koskaan vastuuseen teoistaan. Kaipa se selviää seuraavassa osassa, joka kantaa nimeä Ehtoolehdon pakolaiset.


Teos: Kuolema Ehtoolehdossa
Sarja: Ehtoolehto
Kirjailija: Minna Lindgren
Sivumäärä: 289 (e-kirja)
Kansi: Jenni Saari
Kustantaja: Teos
Mistä minulle: Elisa Kirja - palvelu, e-kirja
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti suosittelen. Kirja sopii noin parikymppisestä ylöspäin.
Arvosana: 3
↧
↧

Minna Lindgren - Ehtoolehdon pakolaiset

October 19, 2016, 3:02 am
$
0
0
Palvelutalo Ehtoolehto muuttuu helvetiksi, kun sen miehittävät ulkomaalaiset, sujuvasti suomeksi kiroilevat remonttimiehet. Meteli on kauhea, seinään ilmestyy reikä, tavaroita katoaa ja vanhuksia neuvotaan käyttämään kannettavaa kuivakäymälää.
Yli 90-vuotiaat Ehtoolehdon asukkaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa joutuvat jälleen tarttumaan itse toimeen, ja he päätyvät nuorten suosimaan kimppakämppäratkaisuun eksoottisessa Hakaniemessä. Yhteiselo ei ole kitkatonta, sillä jokaisella on omat tapansa ja oikkunsa. Vanhukset joutuvat kohtaamaan kotihoidon surullisen kirjon, perehtymään saattohoitoon ja pohtimaan eutanasiakysymystä.
Sankarimme eivät toki malta olla selvittämättä myös Ehtoolehdon putkiremontin vaiheita, se kun vaikuttaa epäilyttävän rikolliselta hankkeelta. Nuuskiminen vie heidät kuitenkin yllättäville jäljille, ja käy ilmi, että harva tässä maailmassa on täysin puhdas pulmunen.


Ehtoolehto - kirjasarjan toisessa osassa Siiri alkaa ystäviensä kanssa selvittää Ehtoolehdossa tapahtuvaa remonttia, kun se alkaa vaikuttaa siltä, että kyseessä ei ole ihan pelkkä putkiremontti, joka sen alkujaan piti olla.
   Kun koko talo myllätään uuteen uskoon, joutuvat vanhukset lähtemään kuka minnekin evakkoon remonttia, joka vaikuttaa vielä pahemmalta kuin heidän näkemänsä sodan kauhut. Siiri, Anna-Liisa, suurlähettiläs, Irma ja Margit muuttavat hienoon kartanomaiseen luksuslukaalitaloon pakoon remonttia, josta alkaa jonkin ajan päästä paljastua kyseenalaisia puolia.

Anna-Liisa sairastuu eikä kukaan tunnu saavan selville, mikä häntä vaivaa, koska vanhuksen äkilliset muistihäiriöt ja houraileminen tuntuu olevan asia, jota lääkärit ja hoitajat pitävät jotenkin normaalina juttuna. Lopulta selviää, että kyseessä oli virtsatietulehdus, jonka yhteydessä esiintyy vanhuksilla usein sekavuutta. 
   Anna-Liisa pääsee jonkin ajan päästä pois sairaalasta ja muuttaa muiden mukana Helsingin Hakaniemen evakkokämppään, jonka hänen miehensä on niin auliisti heille hommannut. Yhteiselo ei ole mutkatonta, koska kaikilla on omat tapansa. Esimerkiksi Margit tykkää suihkun jälkeen olla pitkän aikaa ilman rihmankiertämää eikä Anna-Liisa pidä siitä.
   Anna-Liisan huonohkon kunnon takia Hakaniemen kimppakämpässä alkaa ravata kotihoitajia ihan urakalla. Hoitajat vaihtuvat taajaan eivätkä kaikki ole mukavia.  
   Kun Anna-Liisan korulipas, jonka Siiri aivan varmasti pakkasi mukaansa Hakaniemeen, löytyy Ehtoolehdosta valtavalla määrällä rahaa höystettynä ja osa arvokkaista koruista hävinneenä, alkavat Siiri ja Irma tutkia tapahtumia ja saavat selville, ettei Ehtoolehdon putkiremonttifirmalla, Puts ja Plankilla ole täysin puhtaat jauhot pussissa. 

Arkea ei helpota se, että Margit miettii lähes taukoamatta mahdollisuutta päättää sairaan miehensä elämä eutanasialla, mikä on Suomessa laitonta. Lopulta hän päätyy yrittämään eutanasiaa yhdessä Siirin kanssa, mutta Eino kuoleekin luonnollisesti nukkuessaan jonkin ajan kuluttua, kun ei pysty enää juomaan tai syömään. 
   Suurlähettiläs sairastuu pian Einon kuoleman jälkeen eikä pääse ystävänsä hautajaisiin. Anna-Liisa hoitaa miestään itse, sillä he sopivat Einon kuoleman jälkeen etteivät halua soittaa ambulanssia jotta välttyisivät sairaalakierteeltä. On jouluaatto, kun suurlähettiläs lopulta kuolee.

Taas on vietetty kivoja hetkiä Ehtoolehdon vanhusten seurassa ja haluaisin heti takaisin. Aloitin eilen trilogian viimeistä osaa, ja aika sama meno jatkuu myös siinä lukuun ottamatta sitä, että Ehtoolehdon pakolaiset -kirjan tapahtumista on kulunut jokunen kuukausi ja henkilöt ovat taas Ehtoolehdossa, joka on täysin muuttunut.
   Pidin kirjan henkilöistä ehkä eniten edelleen Siiristä ja Irmasta, varsinkin Irmasta, sillä hänen luonteensa tuntui muuttuneen aika radikaalisti oman sairaalakierteensä jälkeen ja nykyään hän käyttää crocseja, joita tykkään paljon myös itse käyttää. Oikeastaan kuljen vieläkin crocsit jalassa, vaikka on kohta marraskuu. Lisäksi Irma on hankkinut tabletin ja osaa jopa käyttää sitä, vaikka välillä sählääkin sen kanssa. Mielestäni on kunnioitettavaa, mikäli yli 90 vuotias oppii vielä käyttämään tämän päivän teknisiä laitteita. 

Minna onnistui taas siinä missä pitikin. Kirjassa ei ole unohdettu huumoria ja sen kautta tuodaan monesti jälleen esille vakavia asioita. Kirjan lopussa kirjailija pudottaa lukijalle sellaisen pommin, että mikäli eläydyt yleensä kirjan maailmaan ja samaistut henkilöihin, järkytyt varmasti. Ei kannata kuitenkaan pelästyä, vaikka sanonkin näin. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta Ehtoolehto -trilogia ei ole tiukkapipon sarja. Pieni pilke silmäkulmassa on hyvä lukea.


Teos: Ehtoolehdon pakolaiset, #ehtoolehto2
Kirjailija: Minna Lindgren
Ulkoasu: Jenni Saari
Sivuja: 289
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos
Mistä minulle: e-kirja, Elisa Kirja
Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii kaikille ikään katsomatta. Ihan pikku lapselle en lukisi.
Arvosana: 4
↧

John Stephens - Kirja aikojen alusta: Kohtalon kirja

November 6, 2016, 11:53 pm
$
0
0
Fantasiaklassikoista ammentavan vauhdikkaan trilogian päätösosa!
Smaragdiatlas, Tulikronikka ja nyt Kohtalon kirja – yhdessä ne ovat Kirja aikojen alusta. Kun nämä kolme muinaista kirjaa yhdistetään, niiden voimaa ei voi vastustaa mikään.
Sisarusten Katen, Michaelin ja Emman seikkailu huipentuu trilogian kolmannessa osassa, jossa heidän täytyy löytää kolmas vanha kirja, Kohtalon kirja, ennen Karmo Magnusta. Päätösosan keskiöön nousee nuorin sisaruksista, Emma, joka joutuu matkalle tuonpuoleiseen. Hirmuisten aaveiden ja hirviöiden lisäksi Emman täytyy uskaltaa kohdata pimeys omassa sisimmässään. Hänen on myös opittava hallitsemaan Kohtalon kirjan voimia. Vain siten hän sisaruksineen voi voittaa lopullisen taistelun Karmo Magnusta vastaan...

Huh, mikä mahtava seikkailu! Sain juuri luettua Kirja aikojen alusta -trilogian päätösosan, josta edeltäjiensä tavoin ei toimintaa puuttunut. En voi arvostella kirjaa paljastamatta edellisistä osista asioita, joten lue omalla vastuullasi.


Tässä kirjassa ääneen pääsi sisaruksista nuorin, tulisieluinen Emma. Kirjassa seurataan Emman kasvua ja samalla hänen matkaansa kuoleman jälkeiseen maailmaan, mihin hänen kirjansa, Kohtalon kirja, on piilotettu. 
   Kirja löytyy sisarusten vihollisen, itsensä Karmo Magnuksen avulla, kun tämä irrottaa Emman sielun ruumiista ja yhdistää sen osittain kirjaan. Emma ei ehdi kytkeytyä täysin kirjaan ja joutuu siksi myöhemmin matkaamaan yksin kuoleman jälkeiseen maailmaan, muttei tyttö jää sielläkään neuvottomaksi, vaikka paikka onkin Karmo Magnuksen vallan alla aivan kamala. Hän saa jopa apua yllättävältä taholta. Emman tehtävä on vapauttaa ihmisten sielut ja hän tekeekin sen lopulta kysymällä yhden ainoan kysymyksen: Rakastitko koskaan ketään? Tuo kysymys on hyvä meidän ihan jokaisen muistaa muutenkin kuin vain kirjan sivulla olevana tekstinä, sillä itse uskon, että jos jatkoa on kuolemankin jälkeen, se on aika merkityksetöntä ja tyhjää, mikäli et elämäsi aikana oikeasti rakastanut ketään.

Emman seikkaillessa muut valmistautuvat sotaan. Kate kohtaa jälleen Rafen ja heidän piilopaikkansa valloitetaan vihollisen käyttöön, jotta tämä voi odottaa Emmaa ja aiheuttaa koko maailman tuhon. Michael ja Kate ovat pikku hiljaa menettämässä kirjojensa hallinnan ja maailma on luhistumassa jo ilman Karmo Magnuksen aikeitakin.
   Lasten hyvä ystävä ja suojelija, Gabriel löytää lasten vanhemmat ja opastaa heidät melkein lasten luo ennen omaa kuolemaansa. Minua Gabrielin kuolema kosketti ja järkytti aivan kuten tohtori Pymin, sillä opin kunkin kirjan aikana rakastamaan kumpaakin lasten opastajaa, vaikka Pym olikin valehdellut lapsille melko pahasti.

Kirjassa koetaan niin ilon kuin surunhetkiäkin menetysten, jälleennäkemisten ja hyvästien muodossa, mutta juuri se tekee siitä uskottavan, sillä ilman näitä pieniä piirteitä mikään fantasiakirja ei välttämättä toimisi. Rakastin tätä kirjaa ihan yhtä paljon kuin edeltäjiäkin. Lopussa Katen harteilta katoaa se valtava paino ja stressi, joka hänellä on kaikki ne vuodet ollut mukanaan, kun hän on huolehtinut sisaruksistaan.
   Kirja on hyvin käännetty, ja koska en taaskaan lukenut sillä silmällä että olisin etsimällä etsinyt kirjoitusvirheitä, en niistä myöskään jaksa huomauttaa. Kirja sopii luettavaksi alakouluikäisistä ylöspäin. Tapahtumat eivät etene liian nopeasti, vaan lukija pysyy hyvin kärryillä tapahtumien edetessä. Kirjan aikana saa itkeä ja nauraa, mutta se myös järkyttää hieman jos elää täysillä tarinan maailmassa mukana kuten itselläni on tapana, oli kirja mikä tahansa. Kaikille fantasiannälkäisille lukijoille kirja on aivan omiaan. Sarja saattaa hyvinkin olla vastaus siihen, mitä lukea Percy Jacksonin, Magisteriumin ja Harry Potterin jälkeen.


Teos: Kirja aikojen alusta: Kohtalon kirja
Alkuperäisteos: The Black Reckoning. Emerald Atlas 3
Kirjailija: John Stephens
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kannen kuva: Steve Stone
Sivuja: 302
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Elisa kirja, e-kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiaa rakastaville!
Arvosana: 5
↧
Search

Jouluisia kirjanmerkkejä

November 10, 2016, 1:49 am
$
0
0
Yleensä pyrin pitämään kirjablogini ja myyntijutut ihan erikseen, mutta nyt on niin kivoja tuotteita, että pakko vähän mainostaa täälläkin. Kyseessä nimittäin enkelin ja sulanmuotoinen kirjanmerkki. Hintakaan ei ole päätähuimaava ja ne ovat kiva lahjaidea.

Kirjanmerkkejä voi tilata minun kauttani 11.marraskuuta alkaen. sulkakirjanmerkin hinta on 4,90€ ja enkelin 3,90€. Hintoihin lisätään 1€ toimituskulu ja nämä kulkevat kirjeenä pidempiäkin matkoja. Ostajan kanssa sovitaan postimaksuista.

Kummankin kirjanmerkin materiaali on metalli ja niissä on kivat tupsut. Katso kuva alta.



Ilmoita minulle viimeistään 17.marraskuuta montako merkkiä tilaan sulle! (:

↧

J.K Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne - Harry Potter ja kirottu lapsi

November 16, 2016, 1:10 am
$
0
0


Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.
  
Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.



Viimeisestä Potterista ehtikin vierähtää jo hyvä tovi. Kun kuulin vuoden alussa, että J.K Rowling julkaisee uuden kirjan, joka katkaa Harry Potterin tarinaa siitä, mihin viimeinen kirja jäi, aloin heti odottaa marraskuuta ja kirjan suomenkielistä julkaisua. Monet ovat arvostelleet kirjan surkeaksi fanfiktioksi, joka ei ole lainkaan kuten edelliset Potterit. Moni on sanonut pettyneensä siihen, että kirja ei ollutkaan romaani vaan näytelmä. Minua tuo seikka ei haittaa, enkä ymmärrä miksi kirjaa on sanottu huonoksi fanfiktioksi... Olen sen tason Potterfani, että on aivan sama onko Potterkirjani näytelmä vai romaani, koska luen sen joka tapauksessa. 
   J. K. Rowlingin lisäksi teoksen kirjoistustyössä ovat olleet mukana John Tiffany ja Jack Thorne. Tästä huolimatta teos tuntui eheältä, kirjoittajat ovat selvästikin onnistuneet saavuttamaan yhteisen äänen ja Harry Potter ja kirottu lapsi tuntui liittyvän aiempien seitsemän teoksen perään saumattomasti. 
   Tämän ja kaikkien edellisten Pottereiden suomentaja, Jaana Kapari-Jattaa mukaillen voin sanoa, ettei kirja eroa paljon edellisistä osistaan, vaan nivoutuu huomaamattoman hyvin muiden kanssa yhteen tuoden (sillä siinä on yllättävän paljon tuttua) edellisten tarinoille sen pienen lisäsisällön, jota varmasti moni on kaivannutkin. Myös minua jäi aikanaan häiritsemään, kun seitsemäs kirja loppui niin selittämättömästi. Nyt sain ainakin osaan kysymyksistäni vastauksen ja olen enemmän kuin tyytyväinen. 
   Kapari-Jatta on tehnyt kirjaa kääntäessään aivan uskomattoman hyvää työtä jälleen kerran. On itse asiassa hänen ansiotaan, että suomenkielestä ylipäänsä löytyy sanaa Tylypahka. Jaana on keksinyt käännöksiin myös muita sanoja. Hieman ärsyttää, että loitsuista lähtevät salamat (jos sitä haluaa siksi kutsua) ovat muuttuneet salamiksi, muuten ei ole valittamista.
   Haluaisin kovasti keskustella lukemastani, mutta tiedän etten voi paljastaa liikaa ja pilata jonkun lukukokemusta kertomalla liikaa kirjan tapahtumista. Tähän kohtaan sopii mainiosti Scorpiuksen kirjassa sanoma lause ''Vau. Iik, Nörtti minussa tärisee''. Lause on osuva ja huvittava, sillä se pieni kirjanörttilukutoukka-Potterfani, joka sisälläni elää, lähes hyppii ilosta täristen. Enkä edes liioittele. 


Aikaisempien teosten päähenkilöt ovat nyt nelikymppisiä aikuisia, joilla on omat haasteensa työn ja lastenkasvatuksen kanssa. Kirottua lasta tähdittää Harryn toinen poika Albus, joka on lähdössä ensimmäistä kertaa Tylypahkaan. Teos alkaa siis siitä, mihin Kuoleman varjelukset päättyi. Junassa hän tapaa loppuelämän ystävänsä, Scorpiuksen, joka paljastuu Draco Malfoyn pojaksi (vaikka lapsen syntymästä onkin liikkeellä outoja huhuja). Harry pelkää olevansa huono isä Albukselle ja heidän suhteensä kipuilu on keskeistä teoksessa.

Kuten Harry aikanaan myös Albus pelkää joutuvansa lajitelluksi Luihuisen tupaan. Hän ei suostuttele hattua lajittelemaan häntä Rohkelikkoon kuten Harry aikanaan, vaan hänet lajitellaan ensimmäisenä Potterina Luihuiseen. Tästä syystä Albuksesta tulee melko epäsuosittu koulussa eikä koulu ole hänelle toinen koti kuten Harrylle oli aikanaan. 
   Albus ja Scorpius muistuttavat kovasti Harrya ja Ronia, (vaikka Scorpius on Draco Malfoyn poika) sillä he joutuvat monesti ongelmiin. Hermionea edustaa hänen ja Ronin tytär, Rose, vaikka hänen roolinsa teoksessa on häviävän pieni. Uusien tuttavuuksien lisäksi moni hahmo aiemmista kirjoista vierailee teoksessa. Yhden hahmon vierailusta ilahduin erityisesti, mutten halua mainita hänen nimeään, jotta en spoilaa liikaa. 


Tapahtumat saavat välillä paljon vauhditusta ja Albuksen kahdesta ensimmäisestä kouluvudesta kerrotaan vain muutamia katkelmia, kunnes kolmannen vuoden alussa päästään itse asiaan ja varsinainen seikkailu alkaa. Sen jälkeen miljöö vaihtuukin pökerryttävää tahtia ja voin vain kuvitella millaisia haasteita teos asettaa lavastajille. Itse näin tapahtumat mielessäni elokuvana. 
   Yllätyin suuresti huomatessani, että pidin aikuistuneesta Dracosta huomattavasti enemmän kuin teini-Dracosta. Isyys pukee Dracoa hyvin ja hän tuntuu hetkittäin jopa Harrya fiksummalta. Hetkittäin Draco ja Harry tuntuvat olevan kuin hyviä ystäviä. Dracosta paljastuu kirjassa enemmän herkkä puoli, joka oli hänen kouluvuosinaan jossain piilossa. 


Rakastuin kirjaan koko sydämestäni ja välillä oli todella vaikea olla itkemättä joissain kohdissa. Kuten edelliset Potterit, myös tämä herättää voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Mikäli kirja herättää jotain tunteita, se on silloin onnistunut teos. 
   Huumoria teoksesta ei kuitenkaan puutu ja välillä se yllättää aivan odottamattomissa tilanteissa. Kokonaisuutena siis oikein onnistunut teos, joka syventää valhomaailmaa ja laajentaa sitä, mistäKuoleman varjelusten viimeinen luku antoi maistiaisen. Kaikkia hahmoja ei tähän ole saatu mahdutettua, mutta oikein toimiva lisä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.  



Teos: Harry Potter ja Kirottu lapsi, osat yksi ja kaksi
Alkuperäisnimi: Harry Potter and the Crused Child, Parts one and two
Kirjailija: J.K Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Sivuja: 446
Kustantaja: Tammi
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti jokaiselle Potterfanille!
Mistä minulle: Ostettu, Suomalainen Kirjakauppa
Arvosana: 5
↧
↧

Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Kuparikoura

November 17, 2016, 12:51 am
$
0
0
Salaisuudet syvenevät maagien koulussa Magisteriumissa.
Callumin kesäloma ei ole samanlainen kuin muilla lapsilla. Kun hän alkaa epäillä, että hänen isänsä suunnittelee sekä hänen että hänen lemmikkisutensa tuhoamista, hän pakenee takaisin kouluun. Siellä selviää, että joku on varastanut salaperäisen kuparikouran, aseen, joka voi tuhota kaaoksen voimia käyttävän maagin.
Etsiessään syyllistä Call ja hänen ystävänsä huomaavat jahtaavansa salaisuutta, joka on vaarallisempi kuin he ikinä osasivat kuvitella.

Kuparikoura on Rautakokeen jatko-osa.



Ihan aluksi: Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta!Naru Callumin kaulan ympärillä kiristyy entisestään. Callumin kesäloma on kaukana mukavasta, koska oma isä yrittää ''parantaa'' hänet. Eli siis poistaa Constantine Maddenin sielun poikansa sisältä. Callum rakentaa mielessään listaa, jossa on asioita joita Pimeydenvaltias todennäköisesti tekisi ja mitä ei tekisi. Mitä enemmän tuon listan plussapuoli kasvaa, sitä enemmän Callia pelottaa tulevaisuuden kannalta. Call pakenee ensin isäänsä ja myöhemmin karkaa Magisteriumista Aaronin ja Tamaran kanssa pysäyttääkseen Alastairin aikeet antaa voimakas ase, Alkahest, Magisteriumin entiselle mestarille ja Kuoleman Vihollisen oikealle kädelle, Josephille. 

Jälleen kerran Call kohtaa pelastusretkellään niin ystäviä kuin vihollisiakin ja joutuu kohtaamaan suuria vaaroja lähtiessään Magisteriumista. Callista paljastuu lisäksi aivan uusi puoli ja hän löytää itsestään aivan uuden kyvyn. Haluaisin kertoa enemmänkin, mutten voi jotten pilaa lukukokemusta, jos päätät lukea kirjan. (Lue ehdottomasti!)

Jälleen kerran lukiessa sai todellakin jännittää. Kirja herätti monia tunteita, kun tapahtumat etenivät. Välillä jopa oikeasti pelkäsin Callin puolesta. Kirjassa ei ollut juurikaan kielioppivirheitä ja vaikka niitä muutaman löysin, eivät ne haitanneet lukukokemusta, koska tiedän, että kirjan kirjoittaminen ja sen editointi on melkoinen operaatio. Suomentaja Inka Parpola ja häntä ennen Cassandra ja Holly ovat tehneet aivan mahtavaa työtä taas kerran. Jään jännityksellä odottamaan, mitä jatko tuo tullessaan!
   Kirjan kansi on shokeeraavan upeannäköinen ja jo pelkästään se houkuttelee lukemaan.

Lempihahmojani kirjoissa ovat edelleen mestari Rufus, Callum Hunt ja Aaron. Tamaraa en maininnut, koska en pidä häntä niinkään suosikkinani. Oikeastaan minusta on vähän ärsyttävää, että Tamara kantaa aina huolta Aaronista, harvoin Callumista.
   Callumin välit isäänsä eivät ole sen paremmat kuin loman alussakaan, oikeastaan ne ovat jos mahdollista, vielä kireämmät. Varsinkin sen jälkeen, kun Call löytää sutensa köytettynä patteriin vahvalla rautaketjulla. Loppua kohden heidän välinsä lämpenevät ehkä ihan vähän, mitään suurta muutosta ei tapahdu.

Kuparikoura on täynnä käänteitä, ihmeitä ja yllätyksiä. Kirjan juonta on mahdoton arvata etukäteen eikä se jätä kylmäksi kuten ei Rautakoekaan tehnyt. En malta odottaa seuraavia osia!   Suosittelen kirjaa kaikille Rautakokeen lukeneille ja kaikille fantasiannälkäisille, jotka miettivät mitä lukea Harry Potterin ja Percy Jacksonin jälkeen.


Teos: Magisterium - Rautakoe
Alkuperäinen nimi: The Copper Gauntlet
Kirjailija(t): Holly Black & Cassandra Clare
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 253
Mistä minulle: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille iästä riippumatta
Arvosana: 4
↧

Timo Parvela - Ella ja jättipotti

November 18, 2016, 1:52 am
$
0
0
Minä olen Ella. Olen vieläkin toisella luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli. Opettaja nimittäin katosi ja me voitimme lotossa jättipotin.
- Entä jos opettajan vaimo on siepannut opettajan? minä kysyin. 
- Eihän se ole mahdollista. Hehän ovat naimisissa, Hanna epäili. 
- Meidän isä sanoo, että äiti sieppasi hänet alttarille, sanoi Pate. 
- Ja äiti sanoo, ettei olisi siepannut, jos olisi tiennyt, ettei kukaan suostu maksamaan lunnaita, hän jatkoi.

Ella ja jättipotti on neljästoista Ella-kirja. Tällä kertaa ystävykset löytävät lottokupongin, hukkaavat sen, etsivät alibia, seuraavat johtolankaa, tyhjentävät askarteluvaraston ja täyttävät sen taas. 

Jaksoin elämäni ensimmäistä kertaa kuunnella äänikirjan. Tosin syy saattaa olla siinä, että ostin Elisa Kirja - palvelusta vahingossa äänikirjan, kun piti ostaa e-kirja. Parempi näin. Kuuntelin äänikirjana Timo Parvelan neljännentoista Ella -kirjan: Ella ja jättipotti. Tätä ennen olen lukenut vain kaksi Ella -kirjaa siinä missä eräs ystäväni on lukenut kaikki ilmestyneet Ella -kirjat.
   Timo Parvela on yksi suosituimmista lasten- ja nuortenkirjailijoista. Enkä yhtään ihmettele miksi, sillä kirjojen kieli on sujuvaa ja hyvin ymmärrettävää ja kirjoja on mukava lukea ja kuunnella. Äänikirjan lukijana toimii tunnettu suomalaisnäyttelijä, Jukka Rasila. Rasila osaa lukea tekstin niin elävästi, että näet tarinan tapahtumat silmiesi edessä kuin elokuvana.

Kirjassa Ella ja kumppanit selvittävät aluksi, kuka on ryöstänyt heidän opettajansa, kun tämä ei ilmaannukaan kouluun heitä opettamaan. Selviää että myös opettajan vaimo (B. luokan opettaja) on myös kadonnut. Pian käy ilmi, että opettajapari on sairaalassa, sillä he saavat toisen lapsen. Tarinan pääasia ei kuitenkaan ole tässä, sillä varsinainen juttu on siinä, että Ella ja kaverit löytävät kadulta lottolapun ja voittavat sillä miljoonan. Enempää en uskalla juonesta paljastaa, jotta kukaan ei menetä haluaan kuunnella tätä äänikirjana tai lukea sitä itse.

Pidin kirjassa erityisesti hieman pahansuisesta Pukarista. Myös Ella yltää suosikkeihini. Kirjasta ei puutu huumoria ja se sopii erinomaisesti luettavaksi kaikenikäisille. 
Teos: Ella ja jättipotti, Ella ja kaveri #14
Sarja: Ella ja kaverit
Kirjailija: Timo Parvela
Kustantaja: Tammi
Äänikirjan lukija: Jukka Rasila
Sivuja: 146 (kirja)
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Ella -faneille
Mistä minulle: Elisa Kirja -palvelu
Arvosana: 4
↧

Rick Riordan - Magnus Chase: Kesän miekka

December 1, 2016, 1:47 am
$
0
0
Viikinkijumalan pojan on tehtävä kohtalokas valinta.
Uuden koukuttavan seikkailusarjan avaus Percy Jacksonin tekijältä!
Äitinsä kuoltua 16-vuotias Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysynyt hengissä vain älynsä ansiosta. Eräänä päivänä hän tapaa enonsa, joka paljastaa uskomattoman salaisuuden: Magnus on viikinkijumalan poika.
Nyt muinaisen Asgårdin jumalat valmistautuvat sotaan. Estääkseen ennustetun maailman lopun taistelun Magnuksen on etsittävä ase, joka on ollut kadoksissa tuhansia vuosia. Magnus joutuu kuitenkin kohtalokkaan valinnan eteen. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...


Rick Riordan aloitti uuden kirjasarjan (jonka jatko-osa muuten tulee keväällä Otavan kirjakatalogista päätellen suomeksi.), jossa päästään tutustumaan jälleen uuteen hahmoon, Magnus Chaseen. Sukunimikään ei ole sattuma, sillä Percy Jackson -sarjasta tutulla Annabeth Chasella ja Magnuksella on yhteys; he ovat serkuksia. Oletan, että Kesän miekan tapahtumat ajoittuvat ajallisesti alkamaan Olympoksen sankarit -sarjan jälkeen, koska sekä Annabeth että Magnus ovat kuusitoista vuotiaita. 

Olen lukenut kaikki Riordanin nuortenkirjat ja rakastuin Percyyn silmittömästi jo ensimmäisessä kirjassa, Magnuksen kanssa tuon rakkauden syttymiseen meni hetken aikaa, mutta kyllähän se sieltä tuli. Rakastan Magnusta siitäkin huolimatta, että hahmo muistuttaa joiltain osin Percya, mikä ei välttämättä ole huono asia. Mytologia on aina kiehtonut minua kovasti ja voikin sanoa, että Riordan on opettanut paljon. Olen oppinut lähes kaiken mytologiatietämykseni lukemalla hänen kirjojaan. Riordan on käynyt aiemmin läpi niin egyptiläisen, kreikkalaisen kuin roomalaisenkin mytologian aiemmissa kirjasarjoistaan. Nyt on skandinaavisen mytologian vuoro ja kirja vastasi ainakin omia odotuksiani lähes täysin. 

Kirjasta löytyy muutama hauska viittaus Riordanin aiempiin teoksiin. Kesän miekka etenee vauhdikkaasti ja Magnus ja kumppanit päätyvät Riordanin tapaan varsin usein ojasta allikkoon ennen kuin lopulta ollaan siellä, minne ollaan koko ajan yritetty päästä. Hetkittäin lukijalle annetaan niin paljon tietoa skandinaavisesta mytologiasta, ettei meinaa pysyä perässä, mutta aika hyvin silti koen olevani skandinaavisista jumalista jyvällä vieläkin vaikka kirjan lukemisesta on hetki aikaa.
   Riordanille tyypilliseen tapaan kirjassa vilahtelee jo kättelyssä paljon skandinaavisia jumalia ja muita otuksia ja välillä olin aidosti iloinen, kun luojan kiitos jokaisesta kirjailijan kirjasta löytyy kirjan takaa hakemisto, jossa on tässä tapauksessa selitetty hahmoista, riimuista ja paikoista, joten lukija voi katsoa kirjan takaa jos on sattunut unohtamaan jotain tai haluaa tarkistaa esimerkiksi mistä jumalasta kirjailija puhuu.
   Hahmojen paljous ei ainakaan minua haitannut, koska omissakin teksteissäni hahmoja on todella runsaalla kädellä. Nykyään yritän kyllä pitää hahmoluvun muutamassa hahmossa, mutta se taas johtuu siitä, että mietin nykyään ihan liikaa, koska haluan oikeasti tehdä oikean kirjan. Se on haave, jonka aion toteuttaa.

Kesän miekka on todella nopealukuinen kirja ja Percy Jacksonin ja Olympoksen sankareiden tapaan se imaisee lukijansa imuunsa niin tehokkaasti, ettei kirjaa voi laskea hetkeksikään käsistään, vaan se on pakko lukea yhdellä istumalla loppuun. En koe kirjan asioita niinkään lapsellisina, mikä saattaa johtua siitä, että en ole itsekään vanha, vaikka nuori aikuinen olenkin. Jatkan Magnuksen matkassa aivan taatusti vastakin ja suosittelen kirjaa jokaiselle Riordan -fanille.

Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta.


Teos: Magnus Chase - Kesän miekka
Alkuperäinen nimi: Magnus Chase - The Sword of Summer
Kirjailija: Rick Riordan


Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Sivuja: 493

Kustantanut: Otava

Mistä minulle: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava

Suosittelenko, kenelle: Kaikille Riordan -faneille

Arvosana: 5

↧
Viewing all 222 articles
Browse latest View live
Search