Lukijan roolissa

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Huh, mikä lukuelämys. Viimeksi itkin kirjaa lukiessa, kun luin Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian jatko-osaa. Muistojenlukijaa lukiessa itkin myös. Kirja herätti myös mahtavan skaalan muita tunteita. Elin täysillä hahmojen mukana kaikessa!
Voi siis sanoa, että ihastuin Muistojenlukijaan ikihyviksi. Siinä missä Elinan aiempi sarja (Susiraja) ei juuri innostanut, tämä uuden sarjan avaus on aivan eri maata ja sen luin ihan muutamassa päivässä puhelimen kautta pdf -tiedostona. Tämä arvio on osa Tammen blogitempausta Muistojenlukijan julkaisuun liittyen.

Kirja kertoo Itä-Helsingissä asustelevasta 16-vuotiaasta Kiuru -tytöstä, joka omaa erityisiä kykyjä; hän näkee ihmisten muistot lintuina ja voi ohjata niitä oman mielensä mukaan. Kiuru on siinä mielessä erikoinen ja ihastuttava päähenkilö, ettei hänen aikansa kulu somessa eikä hänellä ole edes älypuhelinta vaan hän tykkää viettää vapaa-aikaansa ennemmin lukemalla tai lapsuudenystävänsä Samuelin kanssa hengaamalla.
Kun Kiuru törmää muihin erityisiä kykyjä omaaviin nuoriin, alkaa hänen elämänsä muuttua jännittävämmäksi. Jopa vaaralliseksi. Pian ringin on yhdessä keksittävä keino paeta salaperäistä järjestöä nimeltä Väki.

Uusi kirjasarja käsittelee ainakin yhtä hyvin ajankohtaista ja kysymyksiä herättävää aihetta: pakolaisuutta ja paperittomien pakolaisten Suomessa oloa, ihmisten pelkoa ja ennakkoluuloja.

Yritän olla paljastamatta mitään liikaa, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Sarjan muita hahmoja Kiurun ja Samuelin lisäksi ovat romaniveljekset Nelu ja Dai sekä Bollywood. Kaikki mainitsemani ovat jollain tavalla jännittäviä, salaperäisiä ja erilaisia persoonia. Ihastuin heihin kaikkiin, mutta erityisesti Dai varasti sydämeni, mistä syystä minun on tavallaan vaikea tajuta Kiurun valintaa. Toivon että Daista kuullaan vielä.
Elina Rouhiainen on minulle tuttu aiemmin vain Susiraja -sarjan kautta. Jätin sen sarjan kesken, koska se toi erittäin kirkkaasti mieleeni Twilight -saagan, jonka maine on ehkä hieman yliampuvasti korostettu pilviin. Ehkä annan sille sarjalle vielä toisen mahdollisuuden joskus... Kuitenkin. Jo Susirajan aikaan tykästyin Rouhiaisen tyyliin kirjoittaa ja kertoa asioista. Hänen tekstinsä on aina hyvin tapahtumarikasta ja elävää. Ja välillä tuntuu, ettei sanoja ole tarvinnut mitenkään puhaltaa jotta ne heräisivät henkiin. Ne tekevät sen jo ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Väki -sarja on monella tapaa hyvin erilainen kuin Susiraja ja odotan jännityksellä, millaisia sarjan muut osat tulevat olemaan. Haluaisin jatkaa Kiurun tarinan lukemista jo nyt samantien, mutta täytyy tyytyä lukemaan Muistojenlukija uudestaan. Tulen varmasti hankkimaan koko Väki -sarjan itselleni!
Kirjasarja sopii kaikille yläkouluikäisestä ylöspäin. Ja se pitää myös aikuisen hyvin otteessaan. Jos pidät fantasiasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan. Olen itse aivan täysin rakastunut, ja uskon että niin saattaa käydä sinullekin!

Teos: Muistojenlukija
Sarja: Väki
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 388
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: kustantajalta pdf-versio, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille
Arvosana: 5

Haluaisitko fiilistellä Suomen ensimmäistä YA-kirjallisuustapahtumaa?

Lue tämä postaus niin se onnistuu!

Lauantaina 5.8. pidettiin ensimmäinen Hel-YA tapahtuma.

Mikä sitten on Hel-YA?

Hel-YA eli Helsinki YOUNG ADULT LITERARY CONVERTION on nuortenaikuisten ja nuortenkirjallisuuden fanitapahtuma, joka järjestettiin viime lauantaina ensimmäistä kertaa ikinä Suomen historiassa. Tapahtumassa oli paikalla paljon kirjailijavieraita sekä kustannustoimittajia. Kirjailijoista paikalla olivat mm. Siri Kolu, Salla Simukka, Johanna Valkama, Antti Halme, Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Juuli Niemi, Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen ja Nea Ojala. Mukaan mahtui myös kansainvälisiä vieraita kuten esimerkiksi Mintie Das ja videotervehdyksen välityksellä mm. Estelle Maskame & Holly Bourne. Voi siis sanoa, että tapahtuma oli melkoinen paratiisi YA-kirjafanille. Omakin blogini koostuu lähinnä YA-kirjallisuudesta ja eri elokuvista.

Tapahtuma pidettiin Helsingin Suvilahdessa Ravintola Lämmön tiloissa. Itselläni oli vaikeuksia löytää paikalle, mutta lopulta kuitenkin löysin. Kolme tuntia myöhässä, ja sekös ärsytti. Mutta.. Jos meni paikalle ajoissa, sai lahjakirjana Angie Thomasin syyskuussa ilmestyvän teoksen Viha jonka kylvät. Minua kirja kiinnostaa, joten hieman harmittaa, etten saanut sitä ennakkoon. Täytyy siis tiedustella kustantajalta arvostelukappaletta, kun se aika tulee.

Sen lisäksi että tapahtumassa oli mahdollisuus ottaa kuvia, pyytää nimikirjoituksia sekä jutella kirjailijoiden ja kustantajien kanssa, oli paikalla myös Niteen myyjä, joka oli tuonut paikalle Hel-YA:ssa mukana olleiden kirjailijoiden teoksia, joita pystyi siis ostamaan melko edulliseen hintaan paikan päältä. Ravintola Lämmön kahvila oli auki koko tapahtuman ajan. Itse tapahtuma kesti aina kello 19 asti. Sen jälkeen oli Elina Rouhiaisen uuden kirjan (Muistojenlukija) julkkarit.

Halutessaan sai ottaa kuvan Hel-YA seinän edessä. Tapahtuman tägi somessa oli #YAbooklover.

Tässä paneelissa keskusteltiin mm. seksistä YA-kirjoissa, mitä on YA ja kenelle se on tarkoitettu. Keskustelijoina ainakin Juuli Niemi, Mintie Das, Elina Rouhiainen ja Salla Simukka.

Tämä paneeli oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska kirjailijat keskustelivat siitä, millaista on kirjoittaa fantasiaa ja luoda uusia maailmoja, miten siitä saa uskottavan ja millaista fantasiakirjallisuus on tänäpäivänä. Keskustelijoina Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen, Nea Ojala sekä Elina Pitkäkangas.

Kirjailijat olivat myös mukana erilaisissa paneeleissa. Paneelien aiheina olivat mm. fantasia tänään, seksi nuortenaikuistenkirjoissa, mitä on YA ja kenelle se sopii. Myös kustantajat antoivat vinkkejä, miten kannattaa lähestyä kustantamoa ja kertoa omasta käsikirjoituksestaan tai vaikka tiedustella mahdollisuutta alkaa kuvittajaksi. Paneelit olivat mielestäni todella kiinnostavia ja hyviä. Saimme myös kuulla ainakin, miten Kolusta, Alatalosta ja Niemestä tuli juuri YA-kirjailijoita. Minusta oli hauskaa, miten Kolu oli kirjailijaksi päätynyt. Hän nimittäin kertoi, että inhosi äitinsä työtä. Kolun äiti oli kirjailija, joten on mielestäni aika hauskaa, että Kolusta itsestäänkin tuli kirjailija lopulta.

Ainoa kuva, jonka otin Hel-YA:n jälkeen Muistojenlukijan julkkareista.
Kuvassa on kanasalaattia sekä Elina Pitkäkankaan kirjat odottamassa signeerausta.

Nämä minä hankin Hel-YA:sta...

Hankin itsekin tapahtumasta muutaman kirjan. Kovin paljon en viitsinyt tuhlata, koska minulla on tällä hetkellä rahaa todella rajallisesti käytössä, sillä olen työtön. Olen kyllä Hel-YA:n jälkeenkin tehnyt muutaman hankinnan, jotka näette myös tässä postauksessa.

Kuvassa näkyy kaikki kolme kirjaa, jotka festivaalin aikana ostin sekä lahjakirjana tullut kahdeksas Harry Potter.
Myös muutama jo ennen tapahtumaa tullut kirja, joiden kirjailijat olivat tapahtumassa mukana.

Tapahtumasta mukaani lähti...

Katri Alatalo - Käärmeiden kaupunki
Elena Mady - Varjo
Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen

Toivon todella, että Hel-YA järjestetään ensi vuonnakin, sillä itse ainakin viihdyin tapahtumassa todella hyvin ja myös sen jälkeen olleissa julkkareissa.

Nämä hankin festivaalin jälkeen...

Mainitsin aiemmin, että olen ostanut nyt tapahtuman jälkeenkin muutaman kirjan. Jos seuraat blogia instagramissa tai twitterissä, tiedät jo mitkä ne kirjat ovat. Koska kaikki teistä eivät välttämättä seuraa minua noissa someissa, kerron ne täälläkin.

Harry Pottereista tutut oppikirjat olivat täysin suunniteltu ostos, koska minulla ei niitä vielä ollut ja olihan ne pakko saada nyt, kun niistä vihdoin julkaistiin uusi painos. Tuo Kaunottareen ja Hirviöön pohjautuva kirja ei ollut suunniteltu ostos, se vain osui silmiini tänään kun kävin nuo Potterit hakemassa Porin Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kirjaan kadonnut vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että tulen sen lukemaan aivan sadan prosentin varmuudella.

Viime lauantaina 14.10.2017 järjestettiin Porin pääkirjastossa jotain aivan tajuttoman hienoa. Vastaavanlaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin, ainakin minä tykkäsin kovasti. Kyseessä on ensimmäinen Harry Potter -aiheinen fanitapahtuma Porin historiassa. Mahtavaa. Jälkeenpäin on todella hankalaa kuvailla sitä tunnetta, joka tuli välittömästi kun astui kirjaston ulko-ovista sisään. Se oli jotain, mikä täytyy itse kokea. Tapahtuma oli perheystävällinen, joten paikalla olikin paljon lapsia ja heidän vanhempiaan.

Kirjaston lastenosasto oltiin saatu hienosti muistuttamaan Tylypahkaa erilaisilla asoilla kuten pöllöillä, erilaisilla sisustuselementeillä, kirjoituspöydällä, jonka päällä oli tupien mukaan kirjasuosituksia. Suositukset oli jaettu tupien mukaan ja sieltä sai ottaa oman tupansa vinkkauslapun mukaan. Itse otin kaikki laput mukaan. Mukanani ollut ystäväni, jonka lopulta sain puhuttua lähtemään kanssani TylyPoriin, tokaisi puoliksi huvittuneena, että aion ilmeisesti lukea enemmänkin. Kuka tietää, ehkä aionkin?
Tupatestissä oma tulokseni oli Rohkelikko. Virallisesti tupani on Korpinkynsi, mutta olen aina halunnut salaa olla Rohkelikko, koska ihailen Harry Potter -sarjassa ehdottomasti eniten juuri Rohkelikon tupaa, sillä niin moni suosikkihahmoni kuuluu siihen tupaan. Suosikkihahmojani ovat mm. Weasleyn kaksoset Fred ja George, Ron Weasley, Remus Lupin, Sirius Musta, Harry Potter, Hermione Granger sekä Nymfadora Tonks. Myös Dumbledoren feenikslintu Fawkes kuuluu Harryn Hedwig -pöllön tavoin suosikkeihini.

Tapahtumassa oli mukana myös erityisvieras. Koko Potter -sarjan upeasti suomentanut ihana Jaana Kapari-Jatta. Jaana on joskus sanonut, että häntä pidetään ikäänkuin J.K. Rowling kakkosena, eikä se häntä tunnu haittaavan. Hän kertoi, että oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut laitettua kustantajalle marraskuussa painoon lähtevän ja 2018 maaliskuun lopulla ilmestyvän Taikuuden historia -kirjan suomennoksen. Kustantaja on sanonut, että Potter -huuma kestää nyt ainakin kaksi vuotta jos ei kauemminkin. Tämä on jokaiselle fanille aivan mahtava uutinen!

Tapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja innokkaimmille velhoille. Oli muuten todella hienoa nähdä, että jotkut olivat panostaneet jopa asuihin. Minä ja ystäväni ei sitä tehty, koska kummallakaan ei ollut oikein mitään, mistä olisi voinut sanoa, että se sopisi päivän teemaan. Työpajoja olivat liemipaja, taikatyöpaja sekä taikasauvapaja. Lisäksi oli mm. tietovisa kysymyksiä, jotka olivat tottakai Potter -aiheisia. Itselläni kyseinen testi meni niin heikosti, että totesin olevani todellakin kunnon Pottermaratonin tarpeessa. Kävijöillä oli lisäksi mahdollisuus ottaa itsestään Potter -aiheinen kuva kuvassa olevan seinustan edessä.

Kirjaston henkilökuntaa päivän teemaan sopivissa asuissa.

Kuvassa ainakin professorit Punurmio, McGarmiwa ja Kalkaros.

Turussa vietettiin kirjamessuja edellisviikon viikonloppuna. Lupasin kirjoittaa oman postaukseni viime maanantaina teille, mutta olin koko viikon TE-toimiston työnhakukoulutuksessa ja aina sen jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut enää uudestaan avata konetta.

Turun kirjamessuilla ei ainakaan tänä vuonna ollut minulle ja äidille juurikaan mitään ihmeellistä. Messuviikonloppu oli sinänsä aika mielenkiintoinen, koska lähdimme Porista siskoni kyydillä jo kahdeksalta aamulla. Turussa olimme perillä joskus aamukymmenen jälkeen. Kirjamessuja järjestivät tänä vuonna kirjailijat Tommi Kinnunen, Salla Simukka sekä Siri Kolu, jotka kaikki kolme olivat bongattavissa monen muun kirjailijan tavoin messualueelta.

Kirjamessuilla oli paljon erilaisia kojuja ja eri kustantajia. Itse en tänä vuonna katsastanut lainkaan isompien kustantajien kojuja, vaikka vähän olisi ehkä tehnyt mielikin.

Kirjamessuilla oli eräällä kojulla myös itse tehtyjä koruja myynnissä, ja ihastuin suuresti moniin näistä, mutta en raaskinut kuitenkaan ostaa niitä, mikä hieman kaduttaa jälkeenpäin ajateltuna. Kojut joissa kävin kuuluivat pienemmille kustantamoille kuten esimerkiksi yhteistyökumppanini Lue.fi. Ruokamessut olivat aika vaisu kokemus, koska mm. Fazerin puuttuminen harmitti. Kirjamessuilla oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia keskusteluja, joita kuunnellessa meni paljon aikaa. Erityisen hyvin mieleen jäi ainakin kiroilusta kertova keskustelu.
Messuilla oli paljon myös mielenkiintoisia esiintyjiä muutenkin kuten vaikkapa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön puoliso Rouva Jenni Haukio. Hieman messujen jälkeen tullut vauvauutinen kosketti koko Suomea, enkä ihmettelisi vaikka Niinistö jatkaisi presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tosin vauvauutinen ei mielestäni vaikuta hänen suosioonsa.

Oma kirjasaaliini messuilta. Ainoastaan Seleesian Näkijä tuli jo ennen messuja postissa, mutta isä haki sen minun ollessani messuilla Turussa. Ostitko sinä kirjoja Turun kirjamessuilta? Tai tarttuiko ruokamessuilta jotain mukaan?

Messuilta mukaani lähti nämä kirjat:

1. Rakel Liekki - Hyvän olon seksi
2. Jack Cheng - Kosmoksessa tavataan
3. John Green - Arvoitus nimeltä Margo (lahjakirja)

4. Ildefonso Falcones - Paljasjalkainen kuningatar (lahjakirja)
5. James Reston Jr- - Lutherin linnake: uskonpuhdistus uhan alla
6. Minna Lindgren - Sivistyksen turha painolasti
7. Jan Beck - Lumen valtakunta
8. Lotta Hällström - Painajainen puntarilla: Syömishäiriöt ja niiden ehkäisy

Messujen jälkeen tulleita kirjoja, joista osan olen ostanut

ja osa on arvostelukappaleita:

Paavo Castrén - Antiikin myytit
Nadja Sumanen - Terveisin Seepra
Camilla Viveca Sten - Synkät vedet: Syvyyksissä
Eero Ojanen ja Sirkku Linnea - Suomalaiset taruolennot

Keskiviikkona Porin pääkirjastossa oli Suuri lukuseikkailu. Minua vähän harmittaa, etten mennyt kirjastoon jo aiemmin. Olin kirjastossa muutamaa minuuttia ennen viittä. Viideltä alkoi lapsille suunnattu esitys, Maestro ja Fiktio ja kansanmusiikin abc. Myös aikuiset voivat esitystä seurata. Minä olen sen verran mieleltäni aina lapsi, että esitys oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauskaa katseltavaa. Missään vaiheessa ei tullut mieleen katsoa kelloa. Tosin sitä en tee muutenkaan kirjastossa ollessa, koska se on paikka, joka on minulle kuin toinen koti. Sielu lepää aina kirjastossa käydessä. On ihana olla kirjojen keskellä... Okei, jotta kirjanörtti sisälläni pysyy aisoissa, jatketaan eteenpäin.

Jos haluat nähdä pienen videopätkän Maestron ja Fiktion esityksestä, katso instagramini @lukijanroolissa.

Maestro ja Fiktio

Esityksen aikana katsojalle kerrotaan paljon vanhoista soittimista, joista osaa käytetään
vielä tänäkin päivänä. Myös kansantanssista saadaan pieni katsaus.
Pakko sanoa, että nämä miehet osaavat esiintyä!

Lukuseikkailupäivän iltaosuudella myös kirjaston luultavasti suosituin työntekijä ihana lukukoira Fiina hoiti omaa työvuoroaan. Tosin TylyPori oli vienyt lapsilta voimia, koska kovin montaa lukijaa ei ollut, mutta silittelijöitä sitäkin enemmän. Pääsin samalla moikkaamaan kirjabloggaaja kollegaani, Jonnan Lukunurkkaus -blogista tuttua Jonnaa, joka on lukukoira Fiinan omistaja. Tein muuten jokin aika sitten Jonnan blogille ulkoasun.

Kuten TylyPorissakin, tässäkin tapahtumassa oli lukuvinkkausta. Koska koko tapahtuman idea on edistää poikien lukutaitoa ja saada heidätkin tarttumaan kirjoihin, kirjavinkkaukset oli suunnattu nyt ensisijaisesti pojille. Todella hieno idea. Ja kirjavinkkari ja kirjastonhoitaja Arja ansaitsee minulta hatunnoston, koska kerrankin oli pöytä, jonka kirjoista voin sanoa lukeneeni ehkä yhden kirjan. Se on kuvassakin näkyvä Holly Blackin ja Cassandra Claren yhteistyönä kirjoittama Magisterium -sarjan avausosa, Rautakoe. Olen aivan rakastunut Magisterium -sarjaan. Harmi vain, että seuraavaa osaa pitää odotella taas vuosi.

Kaiken tämän lisäksi tapahtumassa oli mm. kirjakoppa, johon sai viedä omat ylimääräiset lastenkirjat tai ottaa mukaan jos kopasta löysi jotain kivaa. Itse en kopasta löytänyt mitään, mutta samalta pöydältä mukaan tarttui mm. kirjanmerkkejä ja kuvassakin näkyvä esite. Blogissani muuten on postaus, jossa kerron lukemisen hyödyistä. Jos et ole lukenut sitä, pääset lukemaan sen tästä. Aivan pakko mainita, että onpa minulle laittanut erään kirjaston työntekijäkin viestiä, ja kysynyt, saako lainata postaustani vinkkauksiinsa. Fiilis joka siitä tuli, on mahtava!

Millainen kirjabloggaaja olisi jos ei katsastaisi poistokirjoja kirjastossa käydessään? Olihan minunkin pakko käydä katsomassa, mitä kivaa Kirjakirppu tarjoaa. Porin pääkirjastossa on kokonainen huone poistokirjoja varten, josta asiakkaat saavat ostaa kirjoja ihan 0,50snt alkaen itselleen. Ajatus on mielestäni todella hieno, koska ainakin omaa sieluani sattuu, kun ajattelen sitä, kuinka monesti kirjoja joudutaan heittämään jopa roskiin, kun niiden aika kirjastossa on ohi. Näin hävikki on pienempi ja hyvä kiertää. Tällä vierailukerralla Kirjakirppu näytti kuitenkin ihmeen tyhjältä, enkä voinut olla miettimättä, miksi. Toivon, ettei sitä olla lopettamassa.

Kuvassa kirjat, jotka tarttuivat Kirjakirpusta mukaani, mutta listaan ne vielä alla:

Åsa Anderberg Strollo - Minna
Maria Autio - Ajatustenlukija
Hanna Marjut Marttila - Filmi poikki

Poistokirjoista puheen ollen, jollain teistä lukijoistani on mahdollisuus saada minula joululahjaksi yksi ehdoton kirjasuosikkini, Kirsti Ellilän kirjoittama Iiris. Jos haluat saada kirjan minulta joululahjaksi pienen joulun toivotuksen kera, kommentoi tähän postaukseen alle jotain kivaa. Vaikka omat kuulumisesi tai jotain blogistani.

Olen myös iloinen, jos otat blogini seurantaasi myös facebookissa, instagramissa ja twitterissä.

Miten selviytyä, kun on jo valmiiksi niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminenon lähellä.

Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa.
Jokainen meistä on arvokas.
Maiju Voutilainen eli Mansikkka (s. 1996) on tunnettu tubettaja, joka nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena rohkeudesta puhua julkisesti mielenterveysongelmista. Itke minulle taivas on hänen esikoisteoksensa.

Luin Maijun kirjan loppuun yhdeltä istumalta heti marraskuun lopussa, kun sen sain käsiini. Runot kuitenkin vaativat sen, että niitä miettii ajatuksella joten luin kirjan toiseenkin kertaan. Kirjassaan Maiju päästää lukijansa vieläkin syvemmälle itseensä kuin videoillaan. Hänen runonsa ovat hyvin synkkäsävyisiä ja koskettavia, mutta kirjan loppua kohden mukaan astuu myös valo, rakkaus ja toivo, mikä oli mielestäni kiva juttu.
Minulla on monta ystävää, jotka sairastavat masennusta ja vaivaapa se minuakin. Kirjassa kirjoittaja tuo hyvin ilmi itselleen tärkeitä asioita ja arvoja: sen että jokainen on yksilö, ja kaunis ja hyvä juuri sellaisena kuin on. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Luin ensimmäistä kertaa itseni kanssa samanikäisen ihmisen kirjoittaman kirjan. On kiva nähdä, että Maiju onnistui toteuttamaan jo haaveensa, joka on minullakin sama, sillä haluan itsekin julkaista kirjoja ja voida kutsua itseäni kirjailijaksikin joskus. Se on ollut haaveeni lapsesta asti.

Eräs lempirunoistani kirjassa on tämä (s.46):

vain koska et näe minun pahaa oloani

ei tarkoita ettei se olisi minussa.

se on piilossa sinulta,

jottet voisi käyttää sitä häikäilemättömästi hyväksesi.

se on piilossa ihoni alla mutta sykkii kipeästi joka hetki,

kertoo olevansa hyvinkin hengissä.

Näin graafikkona katson yleensä aina myös, miltä kirjan ulkoasu mielestäni näyttää, mutten harmikseni ole muistanut mainita sitä lähellekään jokaisessa postauksessani.

Mielestäni Maijun kirjan ulkonäkö on kuitenkin hieno ja hyvin toteutettu. Tykkään siitä, miltä kirjan etukansi näyttää, koska näyttää, että kirjan nimikin valuu ikään kuin alaspäin kuin se olisi kyyneleillä kirjoitettu ja nimen taustana toimiva marmorimainen pohja on mielestäni todella upea. Kirjaa elävöittää kivasti Hilla Semerin tekemä kuvitus ja se tuo runot vielä lähemmäs lukijaa. Kuvat ovat hyvin simppeleitä ja yksinkertaisia, mutta en voisi kuvitellakaan tälle kirjalle muunlaista kuvitusta. Se on täydellinen juuri näin.

Ihmettelin aluksi, miksi jokainen runo on kirjoitettu täysin pienillä kirjaimilla ja pidin sitä ehkä hieman outona, mutta kun Maiju jollain videoistaan sanoi, että tykkää kirjoittaa aina pienillä kirjaimilla, ajattelin että ok, kiva juttu.

Maiju, jos luet tämän, haluan sanoa, että kiitos. Kiitos kun jaoit runosi muiden kanssa, ja toteutit unelmasi. Olet rohkea ja ihana nainen!

Teos: Itke minulle taivas
Kirjailija: Maiju Voutilainen (Mansikkka)
Kirjan kuvitus: Hilla Semeri
Kirjailijakuva: Paula Kesäläinen
Sivuja: 63
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu, INFO Porin kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kaikille runoudesta pitäville ja Maijun faneille
Arvosana: 5

Monessa blogissa on jo listattu vuoden 2018 kevään kiinnostavimmat kirjat. Itse en ole sitä vielä tehnyt ja mikäs sen parempi aika tehdä tuo lista kuin uudenvuoden aatonaatto. Joko sinä olet selannut kaikki kirjakatalogit läpi? Mitä luet ensi vuonna?
Luulin aluksi, että kirjakevät 2018 olisi hiljaisempi, mutta sitten selasin Risingshadow:n sivuja ja tajusin, että eipäs olekaan. Mutta hiton hyvä niin!
*Kustantamot ovat jutussa aakkosjärjestyksessä. Listattuna vain ne kustantamot, mistä löysin jotain kiinnostavaa.

Atena

Henriikka Rönkkönen - Bikinirajatapaus
(jatko Mielikuvituspoikaystävälle)

Satu Pihlaja - Aikaansaamisen taika

Art House

Ville Hänninen - Ruutukaappaus: Opas sarjakuvan hyödyntämiseen

Terhi Upola - Livenä ja läsnä: verkon uudet juttutyypit

Brandon Sanderson - Ylenemisen kaivo
(Usvasyntyinen 2/3)

Aula & CO

Matt Haig - Kuinka pysäyttää aika

Aurinkokustannus

V.M Toivonen - Matka Asgårdiin 3 - Ginnugagabin riimut

Lidia Antin - Kasvien mytologiaa

Gummerus

Cecelia Ahern - Viallinen

Sarah J. Maas - Throne of Glass: Keskiyön kruunu

Holly Bourne - Mitä tytön täytyy tehdä
(Normaali -trilogia)

Karisto

Roosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo - Se: Seksipuhekirja

Laura Suomela - Silmänkääntötemppu

Meredith Russo - Tyttösi sun

Maria Autio - Lohikäärmekesä

Mervi Heikkilä - Revonpuro: Aijalin saaren tarut 1

Juha-Pekka Koskinen - Mieletön museo

Petja Lähde - Surunsyömä

Like

Sylvain Neuvel - Heräilevät jumalat

Minerva

Jonna Heinonen - Tunne syöminen

Myllylahti

Sini Helminen - Veden vallassa (Väkiveriset 3)

Otava

Essi Tammimaa - Isän kädestä

Philip Pullman - Vedenpaisumus (Lyran kirjat 1)

K.K. Alongi - Pakenijat

Rick Riordan - Kuolleiden laiva (Magnus Chase 3)

Kimmo Ohtonen - Ikimaa: Soturin tie

Veera Salmi - Saari

Marawa Ibrahim - Tytön oma kirja

Nina Brochmann & Ellen Stokken Dahl - Vau, mikä vagina!

Bernadette Fisers - Pieni kirja isoon painonpudotukseen

Hannu Karttunen - Tähdet ja maailmankaikkeus

Jessica Townsend - Nevermoor: Morriganin koetukset

Adrienne Kress - Löytöretkeilijät 1: Kätketty ovi

Tammi

Ronnie Grandell - Irti itsekritiikistä: Löydä terve suhde itseesi

J.K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter: Taikuuden historia

Nicola Yoon - Aurinko = tähti

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Sensored reality 1 - Beta

WSOY

Zoe Sugg - Girl Online omillaan

Kristina Ohlsson - Lasilapset

Anniina Mikama - Taikuri ja taskuvaras

Anne Leinonen - Noitakirja

Laura Lähteenmäki - Yksi kevät

Cara Delevingne - Mirror mirror

Riina Mattila - Järistyksiä

Kiinnostavimmat kirjat

TOP 5

1. Rick Riordan - Kuolleiden laiva
2. Anne Leinonen - Noitakirja
3. J.K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter: Taikuuden historia
4. Sini Helminen - Veden vallassa
5. Cecelia Ahern - Viallinen

Tässä olivat kaikki minun kevään 2018 kiinnostavimmat kirjat.
Osan näistä pyydän arvostelukappaleena kustantajilta suoraan.

Törmäsin YouTubesta videoita katsellessa (laiska päivä) Eerika Haikosen kanavalla sen nimiseen videoon kuin Harry Potter Täg, ja rupesin miettimään, että miksen samantien tekisi siitä omaa versiotani tänne blogiin. Ja mun puolestani jos sä haluat tehdä tämän, niin en estä, mutta olis kuitenkin kiva jos mainitsisit edes jossain kohdassa postaustasi blogini mahdollisesti linkitettynä. Ei siis pakko ole, mutta arvostaisin sitä.

Olen siis itse ollut Harry Potter - fani melko pienestä asti ja itseasiassa aloitin lukuharrastukseni Pottereilla, enkä millään helppolukuisilla kirjoilla, kuten ihmiset yleensä tekee. Ja voin sanoa, että luki- ja hahmotushäiriöisenä se oli välillä tosi haastavaa, vaikka tokihan Potterit on jo paljon lukevallekin haastavia, koska hahmojen nimet on vieraita ja joidenkin taikasanojen nimet tai paikat voi tuottaa vähän ongelmia. Kuitenkin.
Potterit on tästä kaikesta huolimatta hyvinkin opettavaisia ja tapahtumarikkaita kirjoja. J.K Rowling on selkeästi miettinyt jokaisen kirjan tapahtumia ja sitä, miten ne saisi ehkä jollain lailla nidottua toisiinsa. Sittemmin monen kirjailijan kirjoista onkin saanut havaita joitain yhtäläisyyksiä Harry Potterin maailmaan.

Harry Potter fanitavaraa en omista paljonkaan. Kaikki kirjat ja elokuvat löytyy. Lisäksi löytyy neljä oheiskirjaa sekä muutama kaulakoru (Kuoleman varjeluksien merkki ja Hermionen ajankääntäjäkoru).

KYSYMYKSET:

Mikä on lempikirjasi?
- Feeniksin kilta. Siitäkin huolimatta, että eräs suosikkihahmoni kuolee siinä. Mutta siis pidän kyllä kaikista Potter-kirjoista, koska ne kertoo tosi paljon enemmän kuin elokuvat. Se onkin itseasiassa ihan yleensäkin syy, miksi rakastan kirjoja. Toisena lempparina on ehdottomasti Azkabanin vanki, koska rakastan Remus Lupinia! <3

Lempileffa?

- Tässäkin on pakko vastata, että Feeniksin kilta. Se varmaan siitä syystä, että rakastan Weasleyn kaksosia ja tässä heillä on mielestäni hyvä rooli. Puoliveristä prinssiä en voi sietää elokuvana yhtään, koska en pidä Dumbledoren partahuumorista. Siihenkin voi olla syynä se, että sitä ei ollut kirjassa, joten se ei leffassakaan naurattanut.

Kirja, josta tykkään tosi vähän?

- Salaisuuksien kammio. Aloitin aikanani Potterit tästä kirjasta ja muistan sen tapahtumat melkein kokonaan ulkoa, miksi se tuntuu jo tylsältä.

Kohdat, jotka saa itkemään kirjoissa/leffoissa?

- Kuolemat. Siis Harryn läheisten kuolemat. Mulle on ihan sama jos joku Kuolonsyöjä kuolee. Se ei haittaa piirunvertaa. Kaikista koskettavimmat kuolemat oli mielestäni Dumbledore, Tonks ja Lupin sekä Fred. Itse asiassa olen ehkä vieläkin hieman pettynyt Rowlingin päätökseen tappaa toinen Weasleyn kaksosista.

Jos voisit tavata kenet tahansa kirjojen hahmoista, kenet tapaisit?

- Luultavasti Sirius, Lupin, Tonks ja Weasleyn kaksoset

Lempihahmo?

- Apua, mikä valinnanvaikeus! Lemppareita on ihan liian monta, jotta voisi valita vain yhden. Lemppareiksi asti on yltänyt mm. Hagrid, Dumbledore, Tonks, Lupin, Weasleyn kaksoset, Sirius, Harry, Molly Weasley ja Ginny Weasley

Mikä mun suojelius olisi?

- Jos et tiedä, mikä on suojelius, se on loitsu, joka onnistuessaan ottaa jonkun eläimen hahmon ja sillä suojaudutaan ankeuttajia vastaan. Mun suojelius olisi ehkä jänis tai uroshirvi kuten Harrylla.

Jos saisin valita, ottaisinko elpymyskiven, seljasauvan vai näkymättömyysviitan, minkä näistä kolmesta ottaisin?

- Aika varmasti näkymättömyysviitta, vaikka haluaisinkin saada jonkun läheisen vielä takaisin, mutta mulla on jotenkin sellanen ajatus, että kuolleen on parempi olla kuolleena eikä vaeltaa onnettomana maan päällä.

Missä tuvassa olisit?

- Luonteeltani sopisin ehkä Korpinkynteen, mutta haluaisin olla Rohkelikko. Rowling saa Rohkelikkojen tuvan vaikuttamaan kirjassa niin siistiltä, ett olis hienoa kuulua just siihen tupaan!

Jos saisit tavata kenet tahansa Harry Potter elokuvien näyttelijöistä, kenet tapaisit?

- Emma Watson nyt ainakin ihan ehdottomasti, ihan mahtava nainen! Ja miespuolisista varmaan David Thewlis ja Gary Oldman. Ja jotenkin myös Bellatrix Lestrangen näyttelijä, Helena Bonham Carter voisi olla hauska tavata.

Oletko pelannut mitään Harry Potter pelejä?

- Nintendo Wii pelikonsolilla kyllä, muistaakseni Kuoleman varjeluksia, mutta jotenkin onnistun aina tappamaan Hedwigin... Täytyy ehkä harjoitella vielä :D

Jos pelaisin Huispausjoukkueessa, mitä paikkaa pelaisin?

- Jahtaaja tai etsijä. Lyöjänä olen auttamattoman surkea, hyvä jos pesäpallossakaan osun ehkä kerran kunnolla siihen palloon.

Olenko tyytyväinen Harry Potterin loppuun?

- Mun mielestä on kiva, ettei Rowling lopettanut tarinaa siihen, kun Tylypahkan taistelu päättyy, vaan se jatkuu vielä 19 vuotta myöhemmin osiolla, josta pidän kyllä, mutta näin kun asiaa ajattelee, olisi ollut kiva kuulla vähän muidenkin hahmojen kuulumisia. Nevillen professorina olo Tylypahkassa ihan oikeesti yllätti ja myös se, että Harry ja Ron oli kumpikin päässeet opiskelemaan auroreiksi.

Kuinka paljon Harry Potter merkitsee sinulle?

- Enemmän kuin moni voi edes arvata. Se on mulle todella tärkee klassikko ja kirjoja kohtelen kuin kukkaa kämmenellä, enkä ikinä luovu niistä. Kuulun sukupolveen, joka on kasvanut yhdessä Harry Potterin kanssa.

Tervetuloa Muumilaaksoon hurvaavien asukkaiden seuraan!

Kun muumit matkustavat helikopterilla yksinäiselle saarelle, he päätyvät keskelle merirosvoseikkailua ja tapaavat omat esi-isänsä. Tarinassa Vaarallinen talvi muumiperhe valvoo tavoistaan poiketen talven yli ja tutustuu tunteita herättäviin ilmiöihin, kuten herra Virkkuseen Ulkoiluyhdistyksestä. Kokoelman kolmannessa sarjakuvassa Talonrakennus osoittautuu vaikeaksi puuhaksi, ja Muumipeikon aikaansaannos on vähintäänkin erikoinen - mutta viihtyisä.

Sarjakuvat Yksinäinen saari, Vaarallinen talvi ja Talonrakennus julkaistaan tässä kirjassa ensimmäistä kertaa värillisinä.

Vierailin eilen Porin Info -kirjakaupassa moikkaamassa työntekijöitä, sillä olen ollut kyseisessä kirjakaupassa työharjoittelussa viisi vuotta sitten ysiluokalla ja henkilökunta muistaa minut yhä siitä, mikä on tietysti mahtava juttu.
Alunalkaen minun ei pitänyt ostaa mitään tuolla vierailulla, mutta mukaani tarttui kuitenkin sarjakuvakirja. Olen ihan hiljattain yrittänyt alkaa lukemaan sarjakuvia. Aina voi opetella. Julkaisinkin edellisessä blogissani arvion yhdestä sarjakuvakirjasta, mutta tekijänoikeudellisista syistä poistin koko vanhan blogini. Vakuutan, että teen arvioita täysin uudella tavalla, ja mainitsen jos arvio sisältää juonipaljastuksia tai lainattua sisältöä.

Muumit ovat minulle tuttuja vain Muumilaakson tarinoita -piirrossarjasta ja Muumimukeista. Nyt ajattelin yrittää sivistää itseäni hieman ja lukea niitä myös sarjakuvina.

Sanoinkin jo mm. Twitterissä etten voi ymmärtää, miten joku voi pitää kirjan kahta ensimmäistä sarjakuvaa oikeasti tosissaan hyvinä. Niissä on muutamia niin järjenvastaisia seikkoja, etten kerta kaikkiaan tykännyt niistä. Esimerkiksi nämä seikat olivat häiritseviä: naiset pitävät huonosti käyttäytyviä miehiä romanttisina, Muumimamma noudattaa orjallisesti esi-isien tapoja ja on hieman välinpitämätön poikaansa kohtaan, villisian vaimo antaa miehensä tapon lähes samantien anteeksi...

OK, tokihan on normaalia, että pitää huonosti käyttäytyvistä miehistä, koska todella moni nainen rakastuu renttuihin. Itse en näe niissä mitään hohtoa, vaan haluan miehen, joka osaa käyttäytyä. Erimielisyyksiä tulee silti varmasti ja huonoina päivinä on lupa näyttää, että ärsyttää, mutta idiootiksi ei tarvitse heittäytyä.
Uutena asiana kahden ensimmäisen sarjakuvan aikana tuli mm. Muumien lihansyöjä -puoli. Olen aina ollut siinä käsityksessä, että muumit syövät vain marjoja ja kasviksia sekä neulasia. Tutustuin myös uuteen hahmoon, joka tuntui ärsyttävältä lähes samantien, herra Virkkuseen. Virkkunen on urheiluintoilija ja hyvin kilpailuhenkinen sellainen, miksi se ehkä ärsyttikin minua niin paljon.

Kolmannessa sarjakuvassa, joka on näistä kirjan kolmesta sarjakuvasta oma suosikkini, päästään tutustumaan Mymmelin perheeseen; äitiin ja seitsemääntoista pikkusisarukseen. Pakko sanoa, että ainakin itselleni moinen lapsikatras olisi täysi painajainen, kun en muutenkaan jaksa ihan vauvaikäisiä lapsia, vähän vanhempia lapsia, sanotaan nyt 3-vuotiaasta ylöspäin jaksan kyllä, koska silloin se vauvalle lässytysvaihe on jo ohi. En edes tiedä, haluanko itse koskaan lapsia.
Tässä sarjakuvassa mukaan astuu mm. oma suosikkihahmoni, ihanan rasavilli riiviö, Pikku Myy. Hän on mielestäni ihana, kun tekee ja sanoo juuri niin kuin haluaa sen kummempia miettimättä, mutta joutuu toki juuri siksi välillä ongelmiin. Ongelmatilanteet ovat kuitenkin aina selvitettävissä kuten ne yleensä tosielämässäkin ovat. Harvoin tulee eteen sellaista tilannetta, jota ei voisi puhumalla selvittää.
Mymmelin äiti majoittuu lapsikatraansa kanssa Muumitaloon asumaan ainakin juhannukseen asti. Ei mene kauaa, kun muumiperhe kyllästyy kepposteleviin pikkupirulaisiin ja keksiikin näytellä, että juhannus onkin etuajassa, jotta pääsisivät eroon pikkuriiviöistä ja edes hetken rauhaa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, Pikku Myy jää matkasta. Muumit päättävät myöhemmin adoptoida hänet omakseen, mutta eipä sekään käy ihan miten tahansa.
Pikku Myy kehottaa Muumipeikkoa rakentamaan ihan ikioman talon, koska haluaa asua hänen huoneessaan yksin. Muumipeikko alkaakin rakentaa omaa kotia, mutta tälläkään kertaa ei säästytä ongelmilta.
Erilaisten sattumusten jälkeen Muumipeikko päättääkin lahjoittaa juuri valmistuneen kotinsa, jonne hänen piti muuttaa yhdessä Niiskuneidin kanssa, Mymmelin äidille ja tämän kuudelletoista lapselle ja muuttaa itse Niiskuneidin kanssa telttaan asumaan.

Minä pidin kirjasta kovasti, vaikken aivan kaikkea voinutkaan sulattaa kahdesta ensimmäisestä sarjakuvasta yhdellä istumalla. Uskon, että nekin alkavat maistua paremmin, kun ne lukee ajattelematta asioita liikaa.
Kirjan sarjakuvat ovat taidokkaasti piirrettyjä ja ne näyttävät tosi hyvältä myös värillisinä, melkein jopa paremmalta kuin mustavalkoisina. Tarinat ovat pääosin hyviä ja ainakin viimeisessä tarinassa on takana mielestäni melko hyvä opetuskin. Sen hoksaa, kun on hetken miettinyt sarjakuvaa tarkemmin.
Suosittelen Toven Muumi -sarjakuvia kaikille Muumien ystäville ja etenkin, jos olet katsonut Muumilaakson tarinoita - sarjakuvat tarjoavat sinulle vielä enemmän! Aion tulevaisuudessa lukea ehkä myös Toven Muumi-kirjoja sarjakuvien ohella. Tämä sarjakuva oli ensimmäiseni Tovelta, muttei varmasti viimeinen. Sarjakuvat sopivat myös kouluikäiselle lukijalle.

Teos: Muumit, parhaat sarjakuvat väreissä
Kirjailija: Tove Jansson
Suomentaja: Anita Salmivuori & Juhani Tolvanen
Kuvittaja: Tove Jansson
Sivuja: 120
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Ostettu, Info Porin Kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle Muumi-fanille
Arvosana: 4

Miksi lukea kirjoja? Tässä tulee vastaus. Keräsin 10 syytä, miksi lukea kirjoja, niitähän on tottakai paaaljon enemmän, mutta tässä muutama loistava syy lukea. Ja siinä samalla muutama kirjakuva. Sanokaa ihmeessä, jos kuvat on jollain lailla hassunnäkösiä, koska käsittelin niitä vähän. Halusin kokeilla miltä ne näyttäisi ns. ''vanhanaikaisina'' seepian värisinä. Ei omasta mielestäni mitään hassumman näkösiä, mutta taidan selti jatkossa säätää vain kuvien valotusta ja kontrastia jos ei muuhun ole tarvetta.

Kaivoin tätä postausta varten jopa muistiinpanoni, jotka tein Info - kirjakauppaa varten vuosi sitten.

1. Mielikuvitus - Lukeminen kehittää mielikuvitusta ja sen myötä luovaa ajattelua. Tätä kykyä esimerkiksi minä tarvitsen koulussa päivittäin.

2. Äidinkielen taito - Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Siinä samalla kun lukeminen kehittää mielikuvitustasi, kehityt myös äidinkielessä paremmaksi. On luku- ja kirjoitusharrastusteni ansiota, että peruskoulun päättötodistuksessani komeilee äidinkielen kohdalla luku 10. Olen siitä hyvin ylpeä, koska siihen pääseminen vaati huimasti työtä!

3. Lukeminen on hyvä ajanviete - Joskus kannattaa heittää puhelin nurkkaan (kielikuva, älä heittele puhelintasi!) ja tarttua ainaisen somessa roikkumisen sijaan hyvään kirjaan ja antautua tarinan vietäväksi.

4. Sanavarasto - Lukeminen kehittää sanavarastoa ihan huimasti. itse asiassa vapaa-ajallaan paljon lukeva hallitsee noin 50 000 - 70 000 sanaa, kun taas sellainen nuori, joka ei lue, osaa vain runsaat 15 000 sanaa. Ero siis on huikea!

5. Empatia ja sympatia - Kirjojen lukeminen opettaa sinua välittämään myös sellaisista ihmisistä, joita et tunne. Ja syventää suhdettasi läheisiisi, koska opit kuuntelemaan itseäsi ja tunnistamaan tunteesi paremmin.

6. Ystävät - Lukemisen ansiosta saat uusia ystäviä. Et ole ainoa, joka lukee,

meitä on mahtava joukko!

7. Kirjoitustaito - Inhoatko kirjoittamista? Lupaan, että jos alat lukea, et inhoa sitä enää, vaan se alkaa tuntua siedettävältä ja saatat ehkä jopa rakastua siihen, koska kun luet, se kehittää myös kirjoitustaitojasi huimasti.

8. Kokemuksia - Mietitkö, millaista olisi elää jonkun toisen elämää tai millaista olisi elää maailmassa, jossa kaikki tarujen hahmot olisivatkin olemassa? Kirjojen avulla saat sen tietää ja opit ymmärtämään ihmisiä paremmin, sillä kirja on sinun keinosi päästä toisen pään sisälle. Ainakin osittain. Esimerkiksi minä opin Kadonnut Audrey - kirjan luettuani ymmärtämään muutamaa ystävääni, jotka kärsivät masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja olen siitä kiitollinen!

9. Sinusta tulee vahva - Etkö usko, että kirjoja lukemalla sinusta voi tulla vahvempi ihmisenä? Voi, kyllä sinusta voi tulla vahvempi henkisesti jos luet kirjoja. Se on osittainen syy, miksi itse olen niin vahva nykyään ja uskallan puolustaa itseäni, vaikka 11 vuotta kestänyt koulukiusaaminen vaikuttaa taustalla edelleenkin. Minua ei silti ole koskaan kiusattu lukuharrastukseni takia, Syyt ovat olleet aivan muita, muutamana syynä oli mm. liikuntavammani ja ulkonäköni.

10. Kirjat opettavat - Kirjat ja niiden sisällään pitämät tarinat opettavat lähes aina jotain. Esimerkiksi Robin Hood opetti välittämään heikommista ja auttamaan niitä, jotka apua tarvitsevat.

Plussa:

Okei, oli pakko mainita vielä yksi syy, miksi kannattaa lukea!

Kirjojen lukeminen on verrattavissa alkoholin juomiseen ja humalatilaan. Monet tavoittelet sitä eufoorista tunnetta, ensimmäistä humalaa.. Minä taas tavoittelen samaa tunnetta lukemalla kirjoja ja elämällä tarinan mukana ja rakastan sitä koko sydämestäni.

Rakastan kirjailijoita. Rakastan kirjoja. Rakastan tarinoita. Rakastan monia kohtaamiani hahmoja. Rakastan ihmisiä, jotka olen löytänyt lukemisen ansiosta. Rakastan lukemista niin paljon, ettei sen syvän, pohjattoman rakkauden kuvaamiseen edes löydy sanoja!

Lue sinäkin, luetaan yhdessä (:

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin meni. En pysynyt penkillä, vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.

Kasiluokan lyhytpinnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta.

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

Nadja Sumanen voitti esikoisteoksellaan nuortenromaanikilpailun.

Siis... Vau! Täytyy todeta, etten todellakaan listannut Ramboa turhaan yhdeksi #pojatkinlukee - postauksen vinkkikirjoista. Ihan mahtava kertomus siitä, miten haastavistakin elämänvaiheista selvitään jos on tahtoa. En yhtään ihmettele, että Nadja voitti tämän kirjan ansiosta nuortenromaanikilpailun. Rambo on aivan mahtavan ihana ja rakastettava persoona huonoista hermoistaan huolimatta! Varoitan etukäteen, juttu tulee sisältämään juonipaljastuksia,
joten lue omalla vastuullasi eteenpäin!

Kun ostin kirjan itselleni joitain kuukausia sitten keskustan Suomalaisesta kirjakaupasta, en odottanut siltä mitään, vaan ajattelin, että ''Kai tääkin on hyvä lukea. Sehän sentään voitti nuorten romaanikilpailun.'' Kuulostaa pinnalliselta, tiedän sen, mutta niin itse ajattelin, kun katselin kirjakaupassa uutuuksia. Silloin ei oikeen ollut vielä tullut niin hirveen kiinnostavia uusia kirjoja, että olisin ne päätynyt itselleni hankkimaan,

Kirjan alussa Rambo lähtee äitinsä kanssa Rotan... anteeksi, siis Riston kesäpaikkaan tämän vanhempien luo. Kirjan alusta suunnilleen puoleenväliin en voinut sietää Ristoa, sillä hänen asenteensa ja saamaton elämäntyylinsä otti ihan urakalla päähän. Taisin siinä tilanteessa samaistua Ramboon täydellisesti, sillä myös Ramboa ärsytti Risto pitkään.

Kun Rambo on jonkin aikaa ollut Riston vanhempien luona, saapuu pakkaa sekoittamaan Riston isosisko Reetta miehensä Panun ja tyttärensä Liinan kanssa. Rambo huomaa pian, että Liina on perinyt äitinsä rasittavan ja kireän olemuksen. Tai niin Liina antaa ymmärtää aluksi, sillä häntä inhottaa jäädä isovanhempiensa Annikin ja Erkin luo, kun hänen vanhempansa lähtevät, sillä siellä kun ei toimi edes netti.

Hieman ennen Reetan ja Panun lähtöä mökiltä, Rambon äidin tila huononee merkittävästi ja Risto joutuu lähtemään hänen kanssaan sairaalaan. Liina alkaa viettää aikaansa mökin läheisellä tallilla ja saa jonkin ajan kuluttua myös Rambon seurakseen sinne tekemään tallitöitä.

Tästä alkaakin lupaavalta vaikuttava mahdollisen kaveruuden alku tarinan nuorten keskuudessa ja tilanteen kehittymistä oli mielestäni hauska seurata. Selviääkin, ettei Liina ole niin kova kuin mitä antaa ymmärtää. Hän on oikeasti herkkä nuori naisenalku, joka kaipaa läheisyyttä, sillä sitä hänen alituiseen riitelevät, eron partaalla olevat vanhempansa eivät hänelle enää erityisemmin tarjoa.

Rambo saa Liinan ylipuhuttua osallistumaan triathloniin ja yhdessä he alkavat harjoitella kilpailua varten. Kisapäivänä Liina luovuttaa ja Risto päätyy paikkaamaan häntä niin, ettei kisaa hyvinkin tosissaan ottava ja innostunut Erkki joudu pettymään.

Kirjan kansi kuvaa yhtä Rambon mielipuuhista, roikkumista. Rambo tykkää roikkua mm. pyykkitelineessä tai puussa ulkona ollessaan. Kansi on mielestäni hyvin toteutettu ja selkeästi mietitty loppuun asti. Kirjassa ei ole suunnittelijasta mainintaa, joten oletan, että Nadja on tehnyt kannen itse.

Kirjoitusvirheitä ei kirjassa ollut. Tosin en lukenut sitä sillä mielellä, että etsisin nimenomaan virheitä tekstistä. Annoin sisäisen kielipoliisini levätä ja keskityin itse tarinaan.

Jos pitäisi mainita jokin negatiivinen juttu, se tulee tässä: Minua häiritsi aika paljon välillä, että kirjassa puhutaan vaikkapa Rambon äidistä, Annasta tämän omalla nimellä. Ja Liina puhuu kokoajan isovanhemmistaan ja vanhemmistaan näiden omilla nimillä eikä käytä sanoja ''äiti, isä, ukki tai mummi'' kovin montaa kertaa kirjassa. Itse olen tottunut puhumaan niin omista vanhemmistani kuin isovanhemmistanikin muuten kuin heidän etunimillään. Siitä tulee jotenkin vieras olo jos yhtäkkiä alan puhutella vaikka äitiäni hänen etunimellään... :D

No, joka tapauksessa, pähkinänkuoressa: Tykkäsin kirjasta kovasti ja rakastuin Ramboon täydellisesti. Tykästyin myös Annikkiin, sillä hän tuo mieleeni kummankin oman isoäitini. Erkki taas tuo mieleeni äitini isän, joka sattuu muuten olemaan kirjan Erkin nimikaima etunimeltään.

Teos: Rambo
Kirjailija: Nadja Sumanen
Kansi: Nadja Sumanen
Sivumäärä: 238
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta
Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii mainiosti sukupuolesta ja iästä riippumatta ihan jokaiselle!

Arvosana: 4

Näin Kirjamaailma-blogissa tälläisen postauksen ja inspiroiduin tekemään siitä oman versioni.

Toki luen mm. J.K. Rowlingin Harry Pottereita uudelleen tietyin väliajoin ja osaan muutaman osan tapahtumat ulkoa, mutta en toisista muista puoliakaan. Minulla ei ole luetut - listaa, enkä pääse katsomaan kirjahyllyäni mökkikesän tähden, mutta kerron nyt ne mieleen tulevat kirjat, jotka haluan ja aion lukea uudelleen. Kirjoitan niistä varmaan tännekin ajatuksiani ylös ja se myös helpottaa teidän päätöstänne siitä, luetteko kirjan vai ettekö lue.

Tätä projektia en pääse ikävä kyllä aloittamaan ennen loppukesää, koska minulla on vielä ainakin neljä kirjaa odottamassa lukemista. Tavoitteenani on lukea suurin osa loman aikana, joten minun täytyy siis kulkea lähes joka paikassa kirja kainalossa. Omalla kohdallani uudelleen lukemista kaipaavat ainakin seuraavat kirjat:

J.K. Rowlingin Harry Potterit:

Nyt tarkoitan kaikkia sarjan seitsemää kirjaa, sillä suurimmasta osasta en muista puoliakaan ja minusta on ihanaa lukea Harryn seikkailuista uudestaan ja rakastua uudelleen tiettyihin hahmoihin kirjoissa. Suosikkejani näissä ovat mm. Remus Lupin, Albus Dumbledore, Tonks, Weasleyn perhe sekä moni muu hahmo.

Rick Riordanin Percy Jackson-sarja:

Lukiessani Olympoksen sankerit - sarjaa, tuli minulle ihan todenteolla ikävä Percyn mahtavaa kertojanääntä ja Riordanin minämuotoista tyyliä hänen kirjoittaessaan Percy Jackson - sarjaa. Percy on aivan mahtava ja niin ihana hahmo, ettei hänen seikkailuitaan malta lopettaa kesken! Ja tottakai haluan seurata myös Annabethin ja Groverin elämää sekä Olympoksen jumalten ja jumalattarien.

Rick Riordan: Kanen aikakirjat:

Tässä sarjassa minua kiehtoo erityisen paljon sisarusten, Carterin ja Sadien tarina sekä Egyptiläiset jumalat. Carter ja Sadie yrittävät koko sarjan ajan pelastaa isäänsä, joka katoaa salaperäisesti. Nämä kirjat ovat hyviä, vaikka eivät omasta mielestäni yllä lähellekään Percy Jacksoneita, joissa käsitellään Kreikan mytologiaa, johon olen silmittömästi rakastunut. Mutta täytyy myöntää, että onhan minulla ollut ikävä myös Carteria & Sadiea.

Justin Simper: Vampiraatit - sarja
Minun on tosiaan ikävä Connoria & Gracea.
Ikävä kyllä tässä sarjassa osia on kaikkiaan 7, joista vain 3 on suomennettu.
Minulta löytyy nuo kaikki kolme omasta hyllystä. On mukava päästä uudestaan tutustumaan Connoriin & Graceen ja tietysti seurata heidän seikkailuitaan Vampiraattien matkassa.
Kirjasarja sijoittuu vuoteen 2505, ja kertoo kaksoissisaruksista Grace ja Connor Tempestista, joiden äitiä ei kirjasarjan alussa tunneta ja majakanvartija-isä Dexter kuolee lasten ollessa 14-vuotiaita. Lapset eivät halua orpokotiin eivätkä hienostoperhe Busbyjen luo (jonne jompaankumpaan heidät olisi pakotettu asumaan), joten he karkaavat asuinpaikastaan Puolinkuupoukamasta merelle edesmenneen Dexter Tempestin pienellä purrella, Louisianan Leidillä.

"Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi?

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat..."

Lue lukunäyte kirjasta, täältä.

Sain muutaman muun bloggarikollegan tavoin kustantajalta mahdollisuuden lukea Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittaman Beta -sarjan avausosan ennakkoon. Kirjailijat olivat viime vuonna YA-kirjallisuustapahtumassa Helsingissä kertomassa kirjasarjastaan, mutta itse en valitettavasti kuullut sitä osuutta, koska porilaisena en tunne Helsinkiä ja oikean paikan löytäminen vei aikaa, vaikka olin ihan ajoissa Helsingissä. Kiinnostuin Betasta heti, kun näin sen Tammen kirjakatalogissa ja se onkin siitä asti ollut lukulistallani.

Aki ja Anders ovat onnistuneet kirjoittamaan mukaansatempaavan ja vauhdikkaan tulevaisuuden Helsinkiin sijoittuvan kirjan, jossa Helsinki on miltei kokonaan veden vallassa ilmastonmuutoksen seurauksena ja paikasta toiseen kuljetaan vesibusseilla tai -takseilla. Kirjassa peleillä on iso osa, sillä päähenkilön, 16-vuotiaan Bugin, äiti on töissä suuressa pelifirmassa, Realdream Interactive Studiosin johtajana ja sekä hän että Bug rakastavat pelaamista. Äiti jopa kannustaa tyttöään pelaamaan, mikä minusta oli jollain lailla mielenkiintoinen tieto, sillä en tiedä kovin monia vanhempia, jotka nimenomaan kannustaisivat lapsiaan pelaamaan. Yleensä päinvastoin, mikä on mielestäni todella harmillista, koska peleistä on oikeasti paljonkin hyötyä kuten lukemisestakin.
Kirjan ihmisten elämä pyörii muutenkin pitkälti teknologian ja pelien ympärillä, sillä tulevaisuuden Helsingissä teknologia on kehittynyt huomattavasti enemmän jopa siitä, missä pisteessä nykyään ollaan. Mielestäni tuo seikka oli erittäin mielenkiintoinen, koska olen itsekin yrittänyt kirjoittaa tarinaa, jossa teknologia olisi edennyt eteenpäin, mutta en ole tehnyt tarpeeksi pohjatyötä onnistuakseni.

Edistynyt teknologiateollisuus näkyy pelien lisäksi myös Bugin kotona hyvin monipuolisesti - he hommaavat asuntoonsa älytapetit, joiden avulla voi luoda kotiinsa esimerkiksi viidakkomaiseman, ja lukea sähköpostinsa näppärästi virtuaaliälyn avustamana.Vastaavanlaisia älytapetteja taisi aiemmin olla Minna Lindgrenin Ehtoolehto -sarjan viimeisessä osassa jos en väärin muista. Lisäksi pian ilmestyy täysin uudenlainen videopeli, joka on Bugin äidin salainen projekti, josta on tullut eräänlainen inside juttu äidin ja tyttären välille.

Bug ei tullut minulle hahmona hirveän tutuksi, koska hänen vapaa-aikansa kouluajan ulkopuolella tuntuu koostuvan enimmäkseen pelaamisesta, ja vaikka minuakin pelit kiinnostavat, en ole ainakaan toistaiseksi juurikaan pelannut, koska en omista konsoleita tai edes televisiota, josta luovuin vuosi sitten saadakseni kirjoille lisätilaa, jota todellakin tarvitsin kipeästi.

Bugin ja hänen äitinsä lisäksi myös muut helsinkiläiset - jopa Bugin opettajat ja koulun rehtori - pelaavat paljon. Pelit ovat koko kirjan kantava voima, mutta ainakaan minua se ei haitannut.

Uuden pelin myötä Bug pääsee testaamaan aistimuksia välittävää peliasua, joka tuo mukaan aivan omanlaisensa kiehtovan ulottuvuuden. Kirja on kuitenkin selkeä dystopia tulevaisuudesta - siitä mitä tulevaisuus voisi olla, jos digitaalinen teknologia jatkaisi kasvuaan ja siitä tulisi tärkeä ja iso osa ihmisten arkipäivää.
Kauhukuvien lisäksi kirja näyttää kuitenkin myös pelaamisen hyötyjä, sillä pelit peliasuineen kannustavat liikkumaan kuten tosielämässä vaikka Pokemon GO tai kesällä ilmestyvä Harry Potter GO on jo tehnyt. Lisäksi pelaaminen kehittää mm. Bugin mielen- ja kehonhallintaa.

Kirjan maailma oli erityisen mielenkiintoinen, sillä se keskittyy ilmastonmuutoksen ja siitä aiheutuneen veden pinnan kohoamisen jälkeiseen elämään ja siitä selviämiseen. Vaikka en juurikaan tunne Helsinkiä, kirjassa se, vaikka onkin jäänyt veden alle, on kuvattu niin taitavasti, että minunkin oli helppo elää siellä kirjan henkilöiden mukana. Samaa sanoi myös Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi. Itseäni jäi askarruttamaan, millaista elämää Helsingin veden alle jääneessä osassa nykyään olisi. Toivottavasti siihen saadaan vastaus seuraavissa osissa.

Romantiikkaa kirjassa ei juurikaan ole, mikä ainakin minusta oli hyvä asia, koska henkilökohtaisella tasolla jo jonkin aikaa kaikki romantiikka on tullut korvista ulos. Ehkä siksi keskityn itsekin tarinoissani nykyään romantiikattomaan maailmaan.

Tämä kirja saattaisi pelimaailman ja pelaamisen takia kiinnostaa erityisesti poikia, vaikka kirja murtaakin taitavasti yleiskäsityksen, että pelaaminen olisi vain poikien juttu. Tiedän itsekin monia tyttöjä ja naisia, jotka pelaavat. En uskalla ihan vielä laskea itseäni heihin, sillä minulla on vielä paljon oppimista.
Ensimmäiset parisataa sivua petaavat taidokkaasti asetelmaa tiivistyvälle jännitykselle ja toiminnalle, joka saa odottamaan jatko-osia. Ne on aivan pakko lukea!
Laura Lyytisen suunnittelema kansi vielä vahvistaa kirjan mystisyyden ja toiminnallisuuden tuntua. Jään innolla odottamaan, mitä jatkossa seuraa.

Postaus on osa Tammen blogikiertuetta. Kiitos Kustantajalle.

Teos: Sensored reality - Beta
Sarja: Sensored reality
Kirjailijat: Anders Vacklin & Aki Parhamaa
Kansi: Laura Lyytinen

Sivuja: 327
Julkaistu: maaliskuussa 2018

Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta, pdf, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Yläasteikäisille pelien ystäville, jotka lukevat
Arvosana: 4

YouTubessa nimimerkillä Mamma Pia, eli tunnetummin varmaankin Mansikkka Maijun äiti teki videon, tarkemmin sanoen kirja tagin, ja ajattelin itse tehdä saman tänne blogiin, koska en ole uskaltautunut videomaailmaan ja tuskin koskaan uskallan niin pitkälle mennäkään.

Tag sisältää 10 kirjoihin ja lukemiseen liittyvää kysymystä, eikä tämä ole mikään haastejuttu, joten jos haluat tehdä tämän, niin tee ihmeessä. Luen mielelläni! (:

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka jossa luet?

- Luen yleensä joko olohuoneessa sohvan nurkassa viltti päällä tai omassa huoneessa sängyllä. Kesäisin luen ulkona terassilla aurinkolasit päässä ja jollain puutarhatuolilla eli voisi sanoa, että kyllä minulla on tietty paikka, jossa luen.

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?
- Mikä tahansa käy! Yleensä palanen paperia, vaikka vanhan kirjekuoren pala tai välillä saatan käyttää ihan ostettua kirjanmerkkiä. Nyt jokin aika sitten kesällä ostin muutaman söpön kissakirjanmerkin, mutten ole niitä paljon hennonnut käyttää.

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko sivun/kappaleen loppuun?
- Voin lopettaa milloin vain, mutta jos lopetan ennen kappaleen loppua, joudun lueskelemaan sivua hieman, jotta muistan, missä kohdassa olin menossa.

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?
- Harvoin, mutta mikäli eteen osuu niin hyvin mukaansa tempaava kirja, että sitä on mahdotonta laskea käsistään milloinkaan, niin silloin saatan lukea ja syödä/juoda samanaikaisesti.

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella tv:tä lukiessasi?
- Voin toki, vaikka olen huomannut luki- ja hahmotushäiriöisenä, että se jos kuuntelen musiikkia vähän lujempaa samalla kun luen, se hieman haittaa lukemiseen keskittymistä. Mut sitten taas ollaan ristiriidassa, koska tykkään kuunnella musiikkia samalla kun kirjoitan tai luen sekotti se tai ei.

6. Luetko kotona vai missä vain?
- Kotona, bussissa, kahvilassa, kirjastossa... melkein missä vaan, ei paikasta väliä.
Jos on sellanen tilanne, että kirjaan voi tarttua niin todellakin luen.

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?
- Jos luen ääneen, saattaa sitä hiukan porukat ihmetellä, koska asun vanhempieni kanssa vielä. Ne kysyy multa nytkin välillä jos puhun itsekseni, että kenelle puhun :D eli yleensä luen hiljaa itsekseni, vaikka ääneen lukemistakin olis hyvä harjottaa enemmän, jotta se olis sujuvampaa.

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?
- Luen aina kaikki, mutta välillä mulla on sellanen paha tapa, että hypin juttujen yli etukäteen ja luen ne etukäteen, vaikka palaan niihin myöhemmin. Tällöin kirjasta katoaa se jännitys, mutta se tulee luettua kuitenkin.

9. Hajoaako lukiessasi kirjan selkä vai säilyykö se kuin uutena?
- Se säilyy kuin uutena, koska kohtelen yleensä kirjoja kuin ne olisivat kallein aarteeni, mitä ne kyllä ovatkin. Riippuu kuitenkin siitäkin, onko kirja kovakantinen vai pokkari ja siitä, montako kertaa luen sen. Pokkarit on heikompaa tekoa kuin kovakantiset, joten ne kärsii helpommin.

10. Kirjoitatko kirjoihin?
- En. Kirjoihin ei kuulu kirjoittaa. En tee muistiinpanoja saati sitten kirjoita kirjaan, kuka sen on ostanut ja mistä ja milloin. En tee mitään sillä tiedolla. Toki, jos haen kirjailijalta itseltään signeerauksen, silloin hyväksyn sen kirjoittamisen.

Tällä viikolla vietetään taas lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on Mun tarina. Erilaisia tarinoita varmasti riittää jos vain lukee kirjoja. Itse ajattelin tällä viikolla tehdä useamman postauksen kyseisellä teemalla. Tänään on pienen vinkkauksen vuoro ja myöhemmin tällä viikolla kerron, miten ja mistä aloitin lukemaan. Joku saattaa sen tarinan muistaakin vanhasta blogistani, mutta kerron sen silti.
Oksan hyllyltä -kirjablogin Marika haastoi muut bloggaajat kertomaan kirjavinkkejä tälle viikolle. Minä käsittelen kirjoja, joissa taikuus on olennainen osa kirjaa.

Mikä olisi parempi kirja aloittaa vinkkaamaan taikuutta sisältävistä kirjoista kuin iki-ihanat Harry Potterit? Minä en keksi muuta kuin ehkä Magisterium -sarjan. Tulen kyllä puhumaan niistäkin. Kaikki varmasti tietävät vähintään elokuvien kautta, kuka on Harry Potter. Kirjoja on kaiken kaikkiaan seitsemän ja lisäksi vino pino oheiskirjoja sekä Kirottu lapsi -näytelmäkirja.

Lyhykäisyydessään Harry Potter -sarja kertoo nuoresta velhopojasta, joka luulee olevansa tavallinen poika, mutta saakin kuulla olevansa velho, vieläpä sankari. Harry on ainoa, joka on koskaan selvinnyt kuolettavasta tappokirouksesta hengissä. Hän menee Tylypahkan noita- javelhokouluun, josta tulee hänen toinen kotinsa. Hän saa niin ystäviä kuin vihollisiakin, kohtaa vuosien varrella kuolleiden vanhempiensa ystäviä, joutuu moniin vaaroihin, kokee niin ilon kuin valtavan surunkin hetkiä ja kohtaa vihollisensa, Lordi Voldemortin monta kertaa.
Matkalla häntä auttavat ja opastavat mm. Tylypahkan professorit, rehtori Dumbledore, Sirius Musta, Remus Lupin, Tonks, Hermione Granger sekä Weasleyn perhe ja monet muut.

Potterit sopivat luettavaksi kaikenikäisille ja niin tytöille kuin pojillekin. Ne ovat kielellisesti melko haastavia, joten suosittelisin niitä ihmiselle, joka on jo lukenut jonkin aikaa.

Cassandra Claren (Varjojen kaupungit) ja Holly Blackin (Spiderwickin kronikat) yhteistyönä tehty Magisterium -sarja kertoo pojasta nimeltä Callum Hunt, joka ei missään nimessä haluaisi olla maagi, vaikka juuri sehän on monen tytön ja pojan unelma, eikö? Monista epäonnistumisyrityksistä huolimatta, mestari Rufus valitsee Callumin omaan ryhmäänsä yhdessä tämän tulevien ystävien Tamara Rajavin ja Aaron Stewartin kanssa.
Tykkään tästä kirjasarjasta siksi, koska se asettaa täysin uudelleen käsityksen siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Call kantaa sisällään tietämättään erään pahan maagin sielua. Tätä maagia sanotaan Kuoleman viholliseksi, sillä hän yritti voittaa itsensä kuoleman. Tamara, Aaron ja Call joutuvat yhdessä moniin seikkailuihin, joista yksi päättyy todella kohtalokkain seurauksin. Haluatko tietää, mikä niistä? Suosittelen lukemaan koko sarjan.
Otava julkaisee kesällä suomeksi sarjan neljännen osan, joka kantaa nimeä Hopeanaamio. Sarja sopii hyvin luettavaksi Harry Potter -faneille mutta erityisesti muillekin magian ystäville.

Lisäksi magiaa on myös Mila Teräksen Noitapeili -kirjassa.

Kirja kertoo ystävyksistä, jotka päätyvät opettajansa rohkaisusta outoon, taianomaiseen kirjastoon, jossa korjataan vanhoja, rikkinäisiä kirjoja. He päätyvät kirjastosta suoraan Kyöpeliin, jossa noidat asustavat. Noidat tarvitsevat kuitenkin apua, ja heidän kirjansa tarina on saatava täydennettyä. Tässä tarvitaan Hugon ja Lydian apua.
He saavat kirjan aikana ystäviä, mutta myös vihollisia. Olisi kiinnostavaa nähdä, mitä heille jatkossa tapahtuu, mutta ainakaan vielä en ole kuullut, että kirjalle olisi luvassa jatkoa. Toivottavasti sitä saadaan. Kirja sopii luettavaksi alakouluikäisestä ylöspäin.

Lisäksi taikuutta on mukana mm. Jennifer Donnierin kirjoittamassa, erään tutun sadun maailmaan pohjautuvassa tarinassa. Kirjaan kadonnut hieman syventää tuttua lastensatua ja tuo siihen aivan uuden näkökulman. Minä en vielä ole ehtinyt lukea tätä, joten en voi sanoa paljonkaaan, mutta voisin kuvitella kirjan sopivan yläasteikäisille.

Lupasin kertoa tarinan siitä, miten minusta tuli lukija ja sitä kautta tarinoiden kirjoittaja julkaisumielessä sekä bloggari. Kaikki lähti kotoa. Minulle ja siskolleni luettiin paljon ja lisäksi molemmat vanhemmat lukivat itse kirjoja. Äiti luki meille lastenkirjojen lisäksi Harry Potter -sarjan ensimmäisen osan ja aloitti hiukan toista osaa. Muttei koskaan jatkanut. Kyllästyin odottamaan ja vaikeasta lukihäiriöstä huolimatta päätin, että perhana, minähän luen sen itse, koska halusin tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Aloitin lukemaan Pottereilla ja kasvoin yhdessä Harryn kanssa, miksi minulla on erityinen side kyseiseen kirjasarjaan ja se on yksi suosikeistani.
Ennen lukumaailmaan putoamista ja lukutoukaksi muuttumista, minun oli kuitenkin kerrattava peruskoulun ensimmäinen luokka, koska en oppinut lukemaan, mitä ei uskoisi, kun katsoo nykytilannetta. Tälläkin hetkellä minulla on ainakin kolme kirjaa kesken ja tekisi mieli aloittaa montaa muutakin kirjaa, mutta yritän kovasti hillitä itseni.
Olen kuitenkin elävä todiste siitä, että lukihäiriö ei ole mikään syy olla lukematta. Jos lukeminen yhtään kiinnostaa, mutta arkailet, koska sinulla on lukihäiriö ja lukemisesi on siksi hidasta, minulla on vain yksi neuvo; Lue! Sillä lukemalla paljon, lukihäiriöstä tulee lähes huomaamaton. Sitä paitsi, se on osa sinua, ominaisuus, jolle et mahda mitään. Sen kanssa oppii elämään eikä sen saa antaa hidastaa matkaasi. Se ei ole este, se on pelkkä hidaste. Älä tee siitä mörköä itsellesi, koska et ehkä koskaan uskalla taistella sitä vastaan jos demonisoit asian liian suureksi ja ylitsepääsemättömäksi. Tee rohkeasti juuri sitä mitä haluat, ole aina oma itsesi!

Kirjavinkkaus

Kävin perjantaina vinkkaamassa kirjoja entisessä koulurakennuksessani ensimmäistä kertaa ikinä kirjabloggaajana, ja nautin kovasti siitä kokemuksesta, vaikka aluksi jännitinkin hirveästi, miten kaikki tulee menemään ja lainaako kukaan mitään tai kiinnostuuko nuoret kirjoistani ylipäätään tai kuuntelevatko he minua. Tiedän, kuulostaa huvittavalta, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen kertani, se on kai ymmärrettävääkin.

Kysyin äidiltä jo viime viikolla, onko heillä koulussa mitään erityistä ohjelmaa tälle viikolle ja kerroin, että tällä viikolla vietämme lukuviikkoa joka päättyy maanantain Kirjan ja ruusun päivään. Teen huomenna pienen ostosvinkkilistan siihen liittyen.
Varauduin kirjavinkkaukseeni yhteensä kolmella kassilla kirjoja. Yksi Ikea -kassillinen, selkäreppu sekä muovikassi, jossa oli muutama kirjastolaina ja lisäksi omia kirjojani. Lähes kaikki kirjat, joita pakkasin mukaani, olivat ihan minun ikiomiani. Koululla moni entinen opettajani kysyi uteliaisuuttaan, mitä teen siellä ja muutama kävi jopa katsomassa kirjojani. Vanha luokanvalvojani sanoi, että saisin tulla hänenkin luokkaansa vinkkaamaan kirjoja. Minähän menen mielelläni, vaikka meillä onkin muutama hieman ikävämpi asia yhteisessä historiassamme, mutta kelläpä ei olisi?

Otin mukaani sekä vanhempia että ihan viime vuosina ilmestyneitä kirjoja. Kovin moni uudempi kirja ei kiinnostanut, enemmän kiinnostivat vanhemmat kirjat. Esittelin joitain kirjoja kysymättä ja osan niin, että sitä kysyttiin. Lempi YA-genreni oli vinkkauskirjoissani hyvin edustettuna; fantasia. Lisäksi oli sarjakuvia ja muutama ihan tavallisten nuorten elämästä kertova kirja ilman mitään fantasian elementtejä.

Kuvassa näkyvät kaikki kirjat, jotka otin mukaani kirjavinkkausta varten. Kuvan määrästä tietysti suurin osa palasi kotiin mukanani ja kirjastolainat palautettiin kirjastoon heti vinkkauksen jälkeen, koska kaikki lainaamani kirjat löytyivät minulta kotoa.

Kuvan kirjoista lainaan oppilaille jäivät ainakin Ernest Clinen Ready player one, Sini Helmisen Väkiveriset -sarjan osat yksi ja kolme, Tuija LehtisenPoika nimeltä Iines, J.R.R Tolkienin Hobitti, J.K Rowlingin Harry Potter ja Viisasten kivi. Muita lainattuja kirjoja en enää tähän hätään muista, mutta ne ovat luokkien opettajilla ylhäällä ja kirjat palautuvat äidin mukana minulle. Parhaiten vinkkaamistani kirjoista jäi mieleen tapa, jolla sain erään pojan kiinnostumaan Tuija Lehtisen Poika nimeltä Iines -kirjasta; Kerroin, että Iineksellä (Iiro Nestori) on sukulainen, joka tykkää pukeutua naiseksi ja käyttäytyy kuin nainen. Poika sanoi välittömästi, että haluaa lukea kirjan. Yllätyin positiivisesti.
Kirjavinkkauksen aikana tuli myös juttua siitä, miksi ääneni on käheä ja hiljainen eikä kuulosta naiselliselta. Äiti kertoi koululaisille minun syntyneen keskosena, mistä johtuen minulla oli paljon erilaisia putkia kiinni pitkän aikaa. Ne vaurioittivat äänihuuleni, minkä takia ääneni on sellainen kuin on. En pidä ääntäni enää mörkönä kuten viisi vuotta sitten, kun itse päätin peruskouluni samassa rakennuksessa. Nykyään osaan jo ajatella, etten mahda sille mitään, ja että se kuulostaa mielestäni aika hyvältä. En välttämättä haluaisikaan sen kuulostavan hirveän naiselliselta, vaikka miellänkin itseni naiseksi.

Menen erittäin mielelläni jatkossakin vinkkaamaan kirjoja, mikäli joku minut haluaa. Lukuinnon levittäminen on minulle sydämenasia ja kirjat ovat minulle kultaakin kalliimpia, ne ovat iso osa elämääni, miksi vannotinkin teineille, että käyttävät kirjanmerkkejä eivätkä kohtele kirjojani mitenkään huonosti, sillä olen käyttänyt kirjoihini valehtelematta monta sataa euroa. Osan olen toki saanut blogini kautta, mistä olen kustantajille todella kiitollinen. Haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa vaikka mitä, ja kaksi noista asioista liittyy kirjoihin. Haluan julkaista kirjoja itse, haluan joskus liittää nimeni eteen sanan kirjailija ja haluan levittää lukuiloa vinkkaamalla kirjoja nuorille.

Kysyin insragramissa kiinnostaisiko teitä lukea juttu blogiyhteistyön kautta saaduista nimmaroiduista kirjoista. Elina Pitkäkankaan Kuura -sarjan kirjat olivat arvostelukappaleita, joihin pyysin Elinalta nimmarit viime vuonna Hel-YA:ssa, mutta otin ne silti mukaan tähän juttuun, koska ne ovat yksiä niistä harvoista kirjoista, joissa minulla on kirjailijan nimmari.
Tähän mennessä kysymykseeni on vastannut kuusitoista ihmistä, joista viisitoista sanoi haluavansa lukea jutun kirjoista. Ajattelin, että no, minäpä kirjoitan.

Olen blogin kautta saanut muutaman kirjan kustantamoiden blogikierrosten kautta ja osa on tullut kirjailijalta itseltään. Tammi järjestää välillä blogikierroksia, joista kirjabloggari saa jälkikäteen nimmaroidun kirjan itselleen. Minä osallistun noihin erittäin mielelläni, koska niissä minulla on mahdollisuus saada kirja ennakkoon luettavaksi. Tosin hitaan lukutahtini tähden omat juttuni ovat ilmaantuneet aina silloin, kun kirja on jo ostettavissa kaupoista.

Viimeisimpänä yhteistyökirjana sain Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittaman Sensored reality -sarjan avausosan. Luin kirjan ennakkoon ja kirjoitin siitä jutun blogiini. Kirja tuli yllättävän nopeasti postissa, siitä kiitos Tammen porukalle ja kirjailijoille.

Viime vuonna jo hyvissä ajoin ennen Hel-YA -tapahtumaa Tammi kysyi muutamalta bloggarilta haluavatko he olla mukana blogitempauksessa, josta saisi itselleen jälkikäteen nimmaroidun Elina Rouhiaisen Väki -trilogian avausosan. Vastasin myöntävästi tietysti, koska nuortenkirjat ovat lähellä sydäntäni. Rakastuin Elinan uuteen sarjaan ja sen jatko-osa, Aistienvartija, onkin yksi eniten odottamiani kirjoja ensi syksynä. Tällä viikolla teen myös listausta syksyn kirjoista.

Ihana, kannustava ja ymmärtäväinen, Vesa-Matti Toivonen, otti minuun yhteyttä muutama vuosi sitten ja kysyi, haluaisinko lukea hänen kirjansa. Tuolloin aloittelevana kirjabloggarina totta kai suostuin, koska kaikki julkisuus on aloittelijana hyväksi. En pidä sitä nytkään pahana asiana, koska aloitin jokin aika sitten koko blogini alusta. Siksi lukijoita on vielä todella vähän, mutta kyllä sekin asia tulee varmasti muuttumaan, ainakin uskon niin. Luin Vesan kirjat melko nopeasti ja odotankin innolla trilogian viimeistä osaa, jonka pitäisi ilmestyä viimeistään ensi vuonna. Vesa lupasi jo viime vuonna varmistavansa, että saan kirjan käsiini, kun se ilmestyy.

Tästä olen todella otettu ja kiitollinen.

Myllylahti lähetti minulle arvostelukappaleina Elina Pitkäkankaan Kuura -sarjan, jonka viimeinen osa, Ruska, on myös yksi syksyn odotetuimpien kirjojen listallani. Ei varmaan yllättänyt? Rakastuin Kuura -trilogiassa sen erilaisuuteen, koska siinä ei ole juuri lainkaan mitään rakkaus -juttuja ja juuri sellaiset kirjat ovat viime aikoina tulleet korvista ulos, vaikka normaalisti pidänkin siitä, että kirjoissa on toimintaa ja romantiikkaa tasaisesti. Nyt vähempi romantiikka tai sen puuttuminen kokonaan on miellyttänyt enemmän. Saattaa ehkä johtua siitä, että en halua minkäänlaista parisuhdetta.
En ainakaan nyt.

Pyysin Kuuraan ja Kajoon nimmarit Elinalta Hel-YA festivaalissa, ja haaveena olisi saada myös trilogian viimeiseen osaan nimmari, koska olisihan se hieno omistaa kaikki kolme nimmaroituna. En tiedä, uskallanko laittaa kustantajalle sähköpostiin toiveen nimmarista :D

Lumoava lahjateos Harry Potterin 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi: matka Tylypahkaan ja taikuuden historiaan!

Kirja liittyy British Libraryn suureen juhlanäyttelyyn Harry Potter: A History of Magic, joka avautuu Lontoossa syksyllä 2017 ja jatkaa sieltä Pariisiin ja New Yorkiin. Ensimmäinen Harry Potter -kirja, Harry Potter ja viisasten kivi, ilmestyi englanniksi 26.6.1997 ja siitä alkoi huikea menestystarina: Harry Potter -kirjoja on myyty yli 450 miljoonaa kappaletta ja ne on käännetty 80 eri kielelle. Näyttelyn ja tämän kirjan lähtökohtana on Tylypahkan koulun opinto-ohjelma ja oppiaineet, ja se valottaa myyttejä ja taruja, jotka ovat aivan Harry Potter -sarjan ytimessä.Taikajuomat ja alkemia, yrttitieto, loitsut, tähtitiede, muodonmuutokset, pimeyden voimilta suojautuminen, taikaolentojen hoito - kaikkiin näihin Tylypahkan oppiaineisiin ja niiden opettajiin perehdytään tässä upeassa, Jim Kayn kuvittamassa kirjassa. Mukana on ennen julkaisematonta aineistoa Rowlingin muistikirjoista ja kokoelmista ja ohjeita ja vinkkejä omien taikakokeiden tekoa varten.

Sain Tammelta postissa muutama päivä sitten Taikuuden historia -kirjan, joka liittyy J.K Rowlingin Harry Potter -sarjaan. Teos sisältää paljon ennennäkemätöntä materiaalia, mm. J.K Rowlingin luonnoksia ja ajatuksia hahmoista. Ensimmäinen Potter -kirja julkaistiin suomeksi noin 20 vuotta sitten ja tämä kirja liittyy olennaisesti juhlavuoteen. Kiinnitin tähän huomiota jo viime vuoden lopulla, kun sarjan suomentaja Jaana Kapari-Jatta oli Porin pääkirjaston Potter -tapahtumassa puhumassa ja kertoi siellä saaneensa juuri valmiiksi tämän kirjan suomennoksen. Olen siitä asti odottanut innolla, milloin tämä tulee suomenkielisenä ulos. Omistan monta muutakin Potter -sarjan oheiskirjaa, mutta tämä kiinnosti niistä kaikkein eniten minua, joten luin sen heti, kun sain sen käsiini.
Kirja pitää sisällään myös taikatekemistä kotona kokeiltavaksi, mikä minusta oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen juttu. Itse en ole vielä kokeillut mitään, mutta tulen luultavasti kokeilemaan kyllä. Kirjassa on paljon mukana myös kuvitetuista versioista Jim Kayn upeita kuvia, lisäksi mm. luonnoksia, tutkielmia ja kuvia Tylypahkan opettajista ja taikaolennoista. Olen aika varma, että toista yhtä kattavaa pakettia, jota elokuvien tekijät eivät ole tehneet vaan kirjailija itse, ei ole edes olemassa ja tuskin tuleekaan.

''Sinä unohdit taikasanan'', Harry ärsytti tahallaan. Sillä pikku lauseella oli uskomaton vaikutus muuhun perheeseen: Dudley haukkoi henkeä ja putosi tuolilta sellaisella rämähdyksellä, että koko keittiö tärisi, Petunia-täti kirkaisi ja painoi käden suulleen, Vernon-setä pomppasi pystyyn ohimosuonet tykyttäen s. 49

Kirjassa J.K Rowling kertoo mm. miten keksi taikasanoja tai lajitteluhatun, kuinka koko Potter -maailma hahmottui ja miten hänellä oli hirveä tarve kuvittaa hahmot, jotka kulkivat hänen mukanaan joka päivä paikasta toiseen tarinan muodossa. J.K Rowling on aina ollut yksi minun suurimmista idoleistani niin Pottereiden kuin myös senkin takia, että nainen puhuu rohkeasti ja kovaäänisesti tyttöjen oikeuksien puolesta.
Kiinnitin huomiota myös siihen, että Rowling kertoo tähtitieteen opettajasta Professori Aurora Sinistrasta melko vähän kuten Harry Potter -kirjoissakin. Nainen on melkoinen mysteeri. Tiesitkö muuten, että kirja sisältää useammankin hahmon, joiden nimet ovat peräisin jostain olemassa olevasta tähdestä? Näitä hahmoja ovat Andromeda Tonks, Bellatrix Lestrange sekä Remus Lupin.
Rowling teki paljon erilaisia listoja tukemaan ajatus- ja kirjoitustyötään, mm. Tylypahkan oppiaineista ja opettajista.

''Ei ole hyvä rypeä haaveissa ja unohtaa elää. Muista se'' - Albus Dumblerode kirjassa Harry Potter ja viisasten kivi

Kaikkein mielenkiintoisin juttu kirjassa oli mielestäni ehkä ohjeet kädestä ennustamiseen, sillä olen sitä itsekin kokeillut lapsena, mutten muista yhtään, osasinko alkuunkaan oikein. Pitää ehdottomasti kokeilla ennustaa kirjan ohjeiden mukaan. Onneksi en ole taikauskoinen, koska muuten voisi pelottaa ajatus, että joku ennustaa mitä minulle tapahtuu joskus.
Rowling kertoo kirjassa myös jonkin verran kirjoitusprosessista ja koska itse kirjoitan tarinoita julkaisumielessä, juuri ne kohdat kiinnostivat erittäin paljon. Kirjoitan itse tälläkin hetkellä varmaan ainakin kolmea eri tarinaa, joista kahta kirjoitan yhdessä ystäväni kanssa. Ideoita kyllä on vaikka muille jakaa. Tähän Rowlingilla olikin melko fiksu tapa:

''Leikkaan usein ideoita talteen ja käytän niitä myöhemmin. Hyvää kohtausta ei kannata heittää hukkaan!'' s. 90

Harry Potter -sarjan matka alkoi 20 vuotta sitten eikä loppua ole näkyvissä, mikä ainakin minusta on positiivinen juttu, sillä minulla on hyvin vahva side Pottereihin, koska aloitin lukemaan niillä. En lukenut juurikaan helppolukuisia kirjoja ja vaikka minulla on lukihäiriö olin päättänyt lukea Potterit. Kun minä päätän jotain, päätäni ei käännetä noin vain, voisi sanoa, että vaaditaan ihme. Sillä päättäväisyydellä minä opin lukemaan ja kirjoittamaan, sain peruskoulussa parhaan mahdollisen numeron todistukseeni äidinkielestä ja toimin ammattikoulussa lehden oikolukijana. Ystäväni kysyvät minulta monesti apua, jos kielioppi vaivaa tai tarvitsevat oikolukijaa, ja tästä olen erittäin otettu, koska olen tunnettu myös siitä, että autan muita erittäin mielelläni. Lukeminen siis todella kannattaa!

Kirja sisältää pienen vilauksen myös Kirottu lapsi -näytelmän lavasteista ja tämä oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja ihastuttava yksityiskohta, koska itse olen lukenut vain kirjan. En ole nähnyt näytelmää, mutta todellakin toivon, että käsikirjoituksen pohjalta tehtäisiin myös elokuva joskus. Tämä on kirja, jonka pitäisi löytyä jokaisen Potter -fanin hyllystä.

Kirjalla on sinulle paljon enemmän annettavaa, jos osaat englantia, sillä muistiinpanot ovat englanninkielisiä. Oma englannintaitoni on alkeiden tasolla, miksi oli hieman tuskastuttavaa lukea englanninkielisiä muistiinpanoja, mutta en antanut sen häiritä lukemista. Yhtä kaikki, nautin kovasti!
Suosittelen kirjaa kaikille Harry Potter -faneille.

Teos: Harry Potter: Taikuuden historia
Kirjailija: J.K Rowling
Suomentaja(t): Jaana Kapari-Jatta & Meri Kapari
Ulkoasun suunnittelu: Bloomsbury Publishing Plc & Jim Kay
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Potter-faneille
Arvosana: 5

Hans Christian Andersenin satuja on rakastettu sukupolvesta toiseen. Andersenin satuaarteista on valittu tähän kokoelmaan kahdeksan kauneinta. Ne kerrotaan nyt meidän päivämme lapsille ihanasti kuvitettuna.

Kirjasta löytyvät sadut:
Keisarin uudet vaatteet, Kuusen tarina, Pieni merenneito, Satakieli, Todellinen prinsessa, Lumikuningatar, Uskollinen tinasotilas sekä Ruma ankanpoikanen.

Avaa kirja, ja liidä satujen maailmaan...

Hans Christian - tai H.C. Andersenin sadut ovat tuttuja varmasti kaikille suomalaisille enemmän tai vähemmän. Minä luin jokin aika sitten satukirjan, joka sisältää kahdeksan hänen rakastetuintaan tarinaa. Kirjassa oli minulle muutama entuudestaan tuntematonkin tarina.
Heti ensimmäisenä kirjassa kiinnitin huomiota sen kuvankauniiseen ulkonäköön, joka on peräisin Duck Egg Bluen ja Karissa Santoksen kynistä. Kirjan kaunis kuvio jatkuu sen sisäsivuillakin satujen kuvia tehostaen. Visuaalisesti kirja on todella näyttävä ja kaunis ja sen sisältämät tarinat ovat kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja.

Ilokseni huomasin, että satu Pienestä merenneidosta on se versio, jossa prinsessa-merenneidosta tulee yksi Ilmantyttäristä, kun on ensin muuttunut merenvaahdoksi. Unohdin, että se on H.C. Andersenin versio. Olen kai liiankin tottunut tuttuun Disney -versioon sadusta. Täytyy myöntää, että nyt kun ikää on enemmän, Andersenin versio on huomattavasti parempi kuin Disneyn, sillä se sisältää selkeän opetuksen siitä, että joskus teoilla voi olla kova hinta. Jotkin Andersenin sadut löytyvät Neflixistä (mukaanlukien Pieni merenneito) ja osasta on olemassa YouTubessa videoita, joissa kirjailija itse lukee satujaan.

Olen aina kunnioittanut Andersenia syvästi, sillä hän osaa kertoa satunsa lapsille niin, etteivät ne ole kuitenkaan liian pelottavia edes perheen pienimmille vaan sopivat luettavaksi kaikenikäisille lapsille. Tämä kirja on hyvä iltasatukirja myös sellaisten lasten vanhemmille, jotka eivät hirveästi muuten lue kirjoja. Vaikka et itse lukisi, niin lue edes lapsellesi, koska hyvä lukutaito ja sen kehittyminen auttaa lastasi pärjäämään elämässä paljon paremmin. Lukemisen voimaa ja merkitystä ei sovi aliarvioida.
Kirjan saduissa on lähes kaikissa jokin opetus takana, mutta niitä ei osaa pieni lapsi ajatella, vain aikuinen ymmärtää ne. Kirja viihdyttää ja pitää otteessaan iltahämäriin asti, koska se on hyvin nostalginen ja tuo mieleen muistoja omasta lapsuudesta. Tai ainakin niin minulle kävi.
Kirjan lopussa on myös satusetänä tunnetun Andersenin oma tarina, mikä oli myös hyvin mielenkiintoinen lukea.

Suosittelen kirjaa luettavaksi aivan kaikille iästä riippumatta, sillä Andersenin satujen parissa viihtyvät kaikki ja ne saattavat herättää myös mielenkiintoisia keskusteluja. Laitan tähän loppuun vielä muutaman Andersenin sadun kuunneltavaksi.

Teos: H.C. Andersenin satuja

Kirjailija: Hans Christian Andersen, uudelleenkertonut Mandy Archer
Suomentanut: Sari Luhtanen
Kuvittajat: monia eri kuvittajia
Ulkoasu: Duck Egg Blue ja Karissa Santos
Sivuja: 192
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Aivan kaikille
Arvosana: 5

Huippusuosittujen Himoshoppaaja -kirjojen tekijän ensimmäinen nuortenkirja.

Audrey on kaiket päivät kotona, sillä tyttöporukka on kiusannut häntä koulussa pahasti. Hän piilottelee aurinkolasiensa takana eikä pysty kohtaamaan muita kuin perheensä ja terapeuttinsa. Hän alkaa kuvata perheensä sekopäistä arkea, kun hänen äitinsä käy taistoon saadakseen Audreyn isoveljen Frankin irti tietokonepelikoukusta.

Sitten Frank pakottaa Audreyn tapaamaan kaverinsa Linusin. Linusin kanssa Audrey uskaltaa taas tehdä asioita, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan itsestäänselvyyksiä: tutustua, jutella, nauraa.

Luin tämän jo heti samana vuonna, kun kirja ilmestyi suomeksi (2015), mutta edellisen blogini mukana katosivat kaikki arvioni ja niiden joukossa oli mm. tämä, Sophie Kinsellan ensimmäinen nuortenkirja, Kadonnut Audrey. Tykkäsin kirjasta kovasti. Toisin kuin moni muu, minä en ollut lukenut Kinsellan Himoshoppaaja -sarjan kirjoja ennen tätä, vaikka minulta muutama Himoshoppaaja -kirja muistaakseni löytyykin hyllystä.
Kadonnut Audrey on kirjana minulle erittäin tärkeä monesta syystä. Yksi noista syistä on se, että kirjassa käsitellään koulukiusaamisen uhriksi joutumista ja siitä selviämistä - mikä muuten vie paljon aikaa. Kirjan pääosa on Audrey -nimisellä tytöllä, joka verhoaa itsensä aina tummien aurinkolasien taakse eikä uskalla olla kenenkään muun seurassa kuin perheensä ja terapeuttinsa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Audreyn tietokonepelikoukussa oleva isoveli, Frank, pakottaa hänet tutustumaan kaveriinsa Linusiin, joka osoittautuu erittäin mukavaksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi. Hänen kanssaan Audrey uskaltaa taas tehdä asioita, jotka joskus ennen olivat itsestäänselvyyksiä; tutustua, jutella ja nauraa.

Minuakin on kiusattu aikanaan yskitoista vuotta. Kaikki kuitenkin muuttui, kun menin Nakkilan Sataeduun opiskelemaan graafista suunnittelua - siellä ei missään vaiheessa kukaan kiusannut ja meillä oli todella hyvä ryhmähenki. Pidämme edelleen yhteyttä. Olen nykyään myös muutaman entisen kiusaajani kanssa kaveri. Kaikesta huolimatta voin siis sanoa, että tiedän, miltä Audreysta tuntuu, vaikka en kärsikään ahdistuneisuushäiriöstä. Olen silti käynyt paljon asioita läpi nuoresta iästäni huolimatta.

Ihastuin kirjan hahmoista erityisesti juuri Audreyhin, sillä vaikka tytöllä on diagnoosi ja vaikka hän on sairas, hän on silti todella vahvanoloinen ja reipas tyttö, joka päätti itse, että alkaa parantua ja käsitellä asioita. Lisäksi suosikkeihini ylsi Frankin ja Audreyn äiti, joka ryhtyy taistoon estääkseen tietokonepeliriippuvaista poikaansa pelaamasta pelejä. Pidin myös Linusista.
Siitä huolimatta, että kirja on suunnattu nuorille, sopii se myös erinomaisesti luettavaksi aikuisillekin, sillä myös aikuiset kärsivät ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minä opin tämän kirjan avulla ymmärtämään paremmin muutamaa rakasta ystävääni, jotka noista ongelmista kärsivät ja elävät niiden kanssa päivittäin. Suosittelen kirjaa ihan kaikille, jotka haluavat lukea oikeista ongelmista ja oppia ymmärtämään muita. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää sairauden kanssa elämistä; se on myös rakkaustarina, joten se sopii myös pieneen romantiikannälkään kaikenikäisille.
Kirjan kansien ulkonäkö on todella ihastuttava ja kirjan suomentaja, Lotta Sonninen, on tehnyt oikein hyvää ja laadukasta työtä ja saanut kirjan kielestä hyvin sujuvan. Toivon todella, että tälle tarinalle saataisiin jatkoa joskus, mutta ainakaan vielä sitä ei ole tiedossa.

Teos: Kadonnut Audrey
Alkuperäinen nimi: Finding Audrey
Kirjailija: Sophie Kinsella
Suomentaja: Lotta Sonninen
Sivumäärä: 319
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille
Arvosana: 5

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija

YA-festivaali

Nämä minä hankin Hel-YA:sta...

Nämä hankin festivaalin jälkeen...

Harry Potter -tapahtuma: TylyPori

Turun kirjamessut 7.10.2017

Suuri lukuseikkailu

Maiju Voutilainen - Itke minulle taivas

Näitä luen keväällä 2018

Atena

Aula & CO

Aurinkokustannus

Gummerus

Karisto

Like

Minerva

Myllylahti

Otava

Tammi

WSOY

Kiinnostavimmat kirjat

Harry Potter täg

KYSYMYKSET:

Tove Jansson - Muumit: Parhaat sarjakuvat väreissä

Miksi lukea kirjoja?

Nadja Sumanen - Rambo

Uudelleen luettavia

Anders Vacklin & Aki Parhamaa - Sensored Reality 1: Beta

Kirja täg

Magia kirjoissa

Miten minusta tuli lukija + kirjavinkkauksesta

Kirjavinkkaus

Blogiyhteistyönä saatuja nimmaroituja kirjoja

J.K Rowling - Harry Potter: Taikuuden historia

H.C. Adersenin satuja

Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey